Jokimetsän laulu:Ennustuksia
Joka aamu pukeudun useampiin uniin
suojaksi päivän ohutta kerrosta vastaan
jonka pinnalla asuu myrkyllisiä kasveja
ja pieniä olentoja suut täynnä
hampaita ja asanoja
joiden tyhjyyttä pystyy mittaamaan vain
Suuren Onnettomuuden asteikolla
(Kompassi/Arcana)
Sano minulle emmekö
suudelleet pimeän sisässä
kuin maailman löytäjät
riisinjyvien nylkijät
emmekö olleet nukkuvinamme
kun teimme ihoista karttaa näkevin sormin
Etkö tarvinnut turvaa
kun tulit istumaan puhumatta
ja enkö minä halunnut
polvilleni eteesi
että olisit päätäni silitellyt
kertonut etten ole täysin kelvoton vaikka
Mitä sydämeksi sanotaan on valehtelijan
kupeet vieraiden rantojen turhaa vaahtoa
silmissä kompassinsa hukanneen merenkävijän
tuima kiilotus matalaa taivasta vasten
(Merenkävijät/Arcana)
Kaukana ihmisten maailmasta
asuu totuus
jota ei voi ymmärtää
ellei muutu sen mukana
(Iqjuqarjuk/Arcana)
Kumarrun lähelle maata
missä kaikki uinuu
missä kaikki uinuu
en kuule mitään
Täällä on yhdessä rakennettuja linnoja
joissa nukkuu vangittuja henkiä
pitäisi olla valmis luopumaan kaikesta
mutta toiveista on vaikea
(Materian sydän/Arcana)
On kaksi yhtä
se yksi
ja yksi sen yhden takana
Ja tämä on kolme
se yksi, yksi sen yhden takana
ja ne molemmat yhdessä
Mihin kirjat ei riitä
pitää ottaa avuksi
toivon miekka
sellainen hellyys ja kärsivällisyys
ettei sellaista ole
Kuin siellä missä
on syvemmän todellisuuden
Saari näiden pimeiden
aikojen raivota
Todellisuuden takana ei ole mitään
Kartta on alue
minuus solmu johon
miekka ei pysty
(Keter/Arcana)
Polultaan harhautuneet isät saavat kunniaa joka ei heille kuulu ja perityn hiljaisuuden lapset kuulevat Laulun Jota Täytyy Totella
