Jumaltenranta:Sessiohistoria
Sisällysluettelo
Elokuu 2008
3.8. 2008 (Shieldmeet — Eleasis 3, Villin magian vuosi): Shieldmeetin pidot linnakkeen edustalla. Seikkailijat taistelivat kyläläisten riemuksi näytösottelun visiitille tulleen puolituiskaravaanin sotureita vastaan, ja olivat voitokkaita. Frindac-niminen ihmismies tuli vaimonsa (Herana) kanssa vaatimaan linnakkeen omistusta itselleen väittäen olevansa Vraathin perillinen suoraan alenevassa polvessa. Anton ei hyväksynyt tätä. Pari päivää myöhemmin alkoi kuulua, että tielle viisi mailia linnakkeesta pohjoiseen oli pystytetty laiton tietulli. Seikkailijat menivät läheiselle aukiolle, mistä löytyi rosvojen leiri. Leiri tuhottiin, ja sen päälliköksi paljastui Frindac. Frindac tapettiin, mutta Herana jäi vangiksi.
7.8. 2008 (Eleasis 3 — Eleasis 7, Villin magian vuosi): Seikkailijat jatkoivat matkaa suoraan tietullille, missä oli yhdeksän roistoa. Suurin osa tapettiin, mutta jokunen jäi vangiksi. Sekä leirin että tietullin vangit kuljetettiin linnakkeelle, missä näiden kohtaloa mietittiin. Miespuolisista bandiiteista viisi suostuteltiin jäämään linnakkeelle palkkatyöhön, mutta yksi karkotettiin alueelta psykopatiaepäilyjen vuoksi. Rachvorel listi tämän salaa.
Thayanne ja Saria kävivät Drellinin lautan perinteisillä Shieldmeetin viikon markkinoilla, mistä Saria osti Madam Mysteeriltä rituaalikirjoja ja sai pari ilmaista ennustusta. Markkinoille harhaili idästä ihmis-zombie, joka ei käynyt kenenkään kimppuun, vaan käveli vain eteenpäin. Zombie käveli lopulta jokeen, ja joutui sen viemäksi. Thayanne ja Saria palasivat linnakkeelle, missä vihamielistä Heranaa haastateltiin. Hänet päätettiin toistaiseksi jättää linnakkeelle vangiksi.
Paikallinen ansoittaja tuli kertomaan Thayannelle löytäneensä tämän peräänkuuluttamia erikoisia sieniä metsän synkästä osasta päivän matkan päästä. Ansoittaja johdatti seikkailijat sienien luo. Matkalla yksi jättiläissusi ja kolme harmaasutta yrittivät saada seikkailijoista hiukopalaa, mutta hävisivät taistelun. Sienet olivat sinisiä ja hohtivat valoa, ja kasvoivat maassa ristin muotoisessa kuviossa. Paikka tuntui maagiselta. Sieniristin alta maasta kaivettiin esiin mystisiä riimuja sisältänyt kivilaatta. Sen alla on ilmeisesti jotain taikuutta.
13.8. 2008 (Eleasis 7 — Eleasis 15, Villin magian vuosi): Kivilaattaa ei nostettukaan ylös, vaan sen riimuista vain tehtiin jäljennös myöhempää tutkimista varten. Seikkailijat palasivat enemmittä kommelluksitta linnakkeelle, missä Thayanne aloitti kivilaatan riimujen viestin selvittämistyön. Eräänä iltana Anton huomasi, että hänen huoneessaan oli käynyt kutsumaton vieras siirtelemässä esineitä. Ainoa löytynyt johtolanka oli Brindolin leijonien rintamerkki, joka annettiin Codymille sen jälkeen, kun havaittiin, että hänen omansa oli hukassa. Herana puolestaan päästettiin vapaaksi sen jälkeen, kun hänen kielensä oli katkaistu loitsimisen estämiseksi. Rachvorel saattoi hänet pois linnakkeelta kohti Drellinin lauttaa.
Drellinin lautan druidi Avarthel tuli Thayannen kutsumana vierailemaan linnakkeella. Hän kertoi löytäneensä kaupungista noin kahdeksan mailia koilliseen sijaitsevan maatilan, missä näytti työskentelevän zombeja. Seikkailijat lähtivät pian tutkimaan asiaa. He marssivat suoraan maatilalle, missä heidät kutsui sisälle Arimiliksi esittäytynyt Kelemvorin pappi. Hän kertoi maatilalla olevan käynnissä kokeen, missä tutkittiin mielettömien epäkuolleiden soveltuvuutta työvoimaksi. Ilmeni, että Drellinin lautan markkinoille harhaillut zombi oli tilalta peräisin. Tilan alkuperäiset asukkaat, tavallinen maatiaisperhe, tuntuivat olevan hermostuneita tilanteesta. Seikkailijat poistuivat tilalta vannottuaan, etteivät paljastaisi tilannetta ulkopuolisille ennen kuin Arimil olisi järjestänyt heille kuukauden kuluttua audienssin Brindolissa "mestarinsa" kanssa, joka kuulemma on Kelemvorin profeetta.
Seikkailijat jäivät kuitenkin tarkkailemaan yön yli maatilan elämää etäämpää samalla, kun Thayanne kävi ostamassa puoli tynnyriä öljyä Drellinin lautalta. Seuraavana yönä Thayanne ja Anton hoitelivat maatilaa vahtivan zombi-koiran, minkä jälkeen Thayanne kävi levittelemässä öljyä talon olkikatolle ja pihalle. Anton puolestaan hiipi taloon sisälle, ja johdatti nukkuvan perheen pihalle Arimilin ja epäkuolleiden asiaa huomaamatta. Kun perhe oli turvassa, Thayanne tuikkasi öljyn tuleen, ja talo roihahti palamaan. Etuovesta hoippuroi pihalle muutamia liekeissä olleita zombeja, mutta ne lyyhistyivät pian maahan. Tuli alkoi levitä kuivassa ruohikossa, ja seikkailijat perääntyivät maalaisperheen kanssa Drellinin lautalle. Perheen isäntä ei lainkaan pitänyt siitä, että hänen tilansa poltettiin, ja lähti perheineen kaupungissa asuvan enonsa hoteisiin.
Aamunkoitteessa seikkailijat palasivat palopaikalle ja tonkivat rauniot. Palaneita zombeja löytyi kymmenkunta, mutta Arimilista ja hänen varusteistaan ei näkynyt jälkeäkään. Mietteliäät seikkailijat palasivat Drellinin lautalle pohtimaan, mitä tekisivät seuraavaksi. Syntyi myös jonkin verran jälkipyykkiä siitä, oliko maatilan polttaminen oikein.
20.8. 2008 (Eleasis 15 — Eleasis 21, Villin magian vuosi): Seikkailijat lähtivät saman tien Drellinin lautalta kohti Brindolia selvittääkseen Arimilin alkuperän. Viiden päivän kävelymatkan aikana he haastattelivat eri kylien asukkaita, jolloin selvisi, että Arimil oli vankkureiden kanssa matkannut pari-kolme kuukautta sitten kohti Drellinin lauttaa.
Brindolissa Arimil paljastui Kelemvorin kirkon akolyytiksi, joka oli kuulemma lähtenyt pyhiinvaellusmatkalle Miekkarannikolle. Ihmiset tuntuivat kovasti pitävän hänestä. Myös muuatta toista Kelemvorin akolyyttiä (Krodomund) haastateltiin, ja tälle lopulta paljastettiin myös Arimilin todelliset puuhat. Järkyttynyt akolyytti ei meinannut uskoa, että hänen temppelissään epäkuolleitten kanssa vehkeiltiin, mutta antoi seikkailijoille kuitenkin kolme päivää aikaa selvittää asiaa ennen kuin menisi itse pappien puheille.
Seuraavaksi seikkailijat menivät tutkimaan kirkon hautausmaata, missä olikin havaittavissa merkkejä avatuista ja uudelleen suljetuista haudoista. Ja koska samana päivänä pidettiin kirkkomaalla hautajaiset, päätettiin Antonin antaa mennä yöllä väijymään hautausmaalle, nostettaisiinko tuoretta ruumista saman tien epäkuolleeksi. Saria puolestaan pyysi kirkolta yösijaa mietiskelyä varten, minkä hän saikin. Todellisuudessa tarkoitus oli tutkia tapahtumia sisältä käsin.
Yöllä alkoi tapahtua. Saria vangittiin hänen nukkuessaan, kun taas Anton näki kuinka päivällä haudattu ruumis nostettiin haudastaan ja kannettiin kirkkoon sisälle. Tästä kiinnostuneena Anton hiippaili kirkkoon ja yritti löytää Sarian. Kun hän löysi vain Sarian tyhjän vierashuoneen, päätti hän hakea toverinsa majatalolta apuun. Seurasi uusi salavihkainen tunkeutuminen kirkkoon, ja jäljet johtivat maanalaisiin katakombeihin, minne pääsi salaluukun kautta. Siellä seikkailijoiden kimppuun hyökkäsi kolme aavetta, mutta niistä selvittiin. Läheiseen kryptaan teljetty Saria kuuli taistelun äänet ja onnistui ovea hakkaamalla houkuttelemaan vapauttajansa luokseen. Tämän jälkeen matkaa jatkettiin syvemmälle katakombeihin, mistä löytyikin kammio, jossa pahasti palanut Arimil rukoili Kelemvorin alttarin ääressä animoitujen luurankojen vartioimana. Ilmeisesti Arimil oli maatilan palossa saanut myös jonkinlaisen osittaisen immuniteetin tulta vastaan, mitä hän sanojensa mukaan piti Kelemvorin kiirastulen ansiona.
Syntyi taistelu, minkä seikkailijat lopulta voittivat. Luurangot (joista kaksi oli palavia luurankoja) tuhottiin, ja Arimil lyötiin tajuttomaksi. Taistelun aikana oli huoneen toisen kerroksen parvekkeelle ilmestynyt mystinen kaapuihin pukeutunut mies, joka vain tarkkaili tilannetta. Kamppailun päätyttyä hän väitti seikkailijoille olevansa Kelemvorin tosi profeetta, joka tulisi puhdistamaan uskon. Arimilin hän kertoi olevan oma opetuslapsensa. Ennen kuin seikkailijat ehtivät sen kummemmin reagoida, tämä profeetta vetäytyi parvekkeen takana olleesta ovesta todeten, että toivottavasti seikkailijat olisivat avomielisempiä, kun heidän tiensä seuraavan kerran kohtaisivat.
27.8. 2008 (Eleasis 21 — Eleint 14, Villin magian vuosi): Parvekkeella ollut ovi murrettiin auki, ja sen takana ollutta käytävää seurattiin nekromantiseen laboratorioon, missä odotti kammottava "hautaaja": zombie, joka yhdellä iskulla pystyisi junttaamaan ihmisen maan sisään. Otus käytti voimiaan kuitenkin maan alla olleiden zombien esiin nostamiseen, mutta seikkailijat voittivat syntyneen taistelun. Laboratoriosta eteen päin johtaneen käytävän todettiin vievän hautausmaalle, eikä profeettaa näkynyt missään.
Seikkailijat palasivat kirkkoon, missä he jyskyttivät ylipapin kammioon johtavaa ovea niin, että miespolo heräsi yöuniltaan. Hänelle kerrottiin, mitä Drellinin lautalla ja katakombeissa oli tapahtunut. Ylipappi kiitti ehkä hieman yrmeän oloisena seikkailijoita tiedoista, ja sanoi asian siirtyvän kirkon sisäiseen tutkintaan. Arimilin kohtalosta syntyi kiistaa, mutta lopulta seikkailijat suostuivat luovuttamaan hänet kirkolle, mikäli pääsisivät välittömästi haastattelemaan tätä. Arimil loitsittiin tajuihinsa, mutta tämä ei paljoa suostunut puhumaan. Sen verran kuitenkin lipsautti, että ilmeni profeetan olevan Drellinin lautan jokunen kuukausi sitten kadonnut Kelemvorin pappi, jota Saria olikin jo etsiskellyt. Arimil jäi sitten kirkon tuomittavaksi, ja ylipappi palkitsi seikkailijat seuraavana päivänä vajaalla tuhannella kultarahalla vaivoistaan.
Thayanne jäi Brindoliin lueskelemaan laboratoriosta löytyneitä nekromantisia opuksia, kun taas muut palasivat Sariaa lukuunottamatta linnakkeelle. Thayanne ja Saria tulivat perässä viisi päivää myöhemmin, kun kirjat oli luettu ja palautettu kirkolle. Linnakkeella elämä jatkui vaihteeksi hiljaisempana. Lähinnä pohdiskeltiin paikan vesihuollon kehittämistä, ja Rachvorelin Antonia esittävä veistos tuli valmiiksi. Thayanne puolestaan käänsi metsästä löytyneen kivilaatan koodin, ja sai Sarian avustuksella selville, että siihen oli kirjattu Akadin dogma. Seikkailijat päättivät lähteä takaisin kivilaatalle tutkimaan, mitä sen alta paljastuisi.
Retki metsään sujui rauhaisasti. Laatta kammettiin syrjään, ja sen alla vaikutti olevan pohjaton kiviseinäinen kuilu. Thayanne laskeutui köyden varassa kuiluun ensimmäisenä ja katosi yllättäen näkyvistä. Muut seurasivat yksitellen perässä.
Ilmeni, että kuilussa oli portaali Ilman elementaalitasolta vaikuttaneeseen paikkaan. Alhaalla näkyi pilvimeri ja ylhäällä vain taivasta. Ainoa yksityiskohta oli kirkkaansininen valaiseva energiapallo jonkin matkan päässä. Seikkailijat huomasivat pystyvänsä lentämään tässä paikassa vapaasti, ja menivätkin tutkimaan energiapalloa. Sitä vartioimaan ilmaantui kuitenkin ilmaelementaali, joka ei sallinut muiden kuin "uskollisten" lähestyä palloa. Seikkailijat eivät uskollisista käyneet. Thayanne päätti riskeerata ja yritti syöksähtää palloa kohti, mistä syntyi taistelu elementaalia vastaan. Seikkailijat olivat voitokkaita. Tämän jälkeen palloa päästiin tutkimaan paremmin, ja sen sisältä löytyi laadukkaan näköinen raskas varsta. Thayannen tartuttua varstaan energiapallo hävisi ja ilmaan levisi voimapulssi, joka heitti seikkailijat takaisin Noitametsään kivilaatan löytöpaikan äärelle. Yhtä magiattomalta vaikuttanutta varstaa rikkaampina seikkailijat palasivat mietteliäinä linnakkeelle.
Syyskuu 2008
1.9. 2008 (Eleint 14 — Eleint 23, Villin magian vuosi): Elämä linnoituksella sujui vaihteeksi rauhaisasti. Seikkailijat ahkeroivat pikku projektiensa parissa, ja suunnittelivat matkaa Wyrminsavuvuorille Rachvorelin aloitteesta. Häntä kuulemma kiinnostivat huhut lohikäärmeiden luolista siellä. Ja voisihan sieltä löytyä kiviäkin linnakkeen rakennushankkeisiin. Seikkailijat valmistautuivat matkaan tekemällä Drellinin lautalla tiedusteluja vuorista, mutta kukaan ei tuntunut koskaan käyneen siellä. Tosin Drellinin lautan perustaja, itse Drellin, kuulemma katosi sinne vanhoilla päivillään.
Hieman ennen retkelle lähtöä linnakkeelle saapui maahismiekkonen nimeltään Barwann pienen seurueensa kanssa, ja pyysi Antonilta lupaa perustaa kasino linnakkeelle. Anton suostui, ja paikkaa alettiin puuhaamaan kokoon. Nimeksi tuli Thayannen ehdotuksesta Kultainen arkki. Paikan avajaisiin seikkailijat eivät ehtineet, vaan lähtivät vuorille.
Matka aluskukkuloille kesti vain päivän, ja itse vuoriston hiljaisissa solissa pari päivää taivallettuaan seikkailijat löysivät metsäjättiläisten hökkelikylän. Jutustelu jättien kanssa paljasti, että kyseessä oli Noitametsästä parisataa vuotta sitten karkoitetun heimon jäänteet, jotka elivät huonosti toimivassa demokratiassa. Läheinen hobgoblin-heimo nimittäin oli varastanut jättiläisten johtajalle kuuluvan symbolisesti merkittävän amuletin, jota ilman uutta johtajaa ei voitaisi valita. Eivätkä jätit myöskään voineet hakea amulettia takaisin, koska hobgoblinit elivät jättiläisille liian matalissa luolissa. Seikkailijat halusivat päästä tekemään yhteistyötä metsäjättiläisten kanssa, joten he tarjoutuivat hakemaan amuletin takaisin.
Eyvindr-niminen ystävällinen jättiläinen lähti saattamaan seikkailijoita kohti hobgoblinien tukikohtaa. Tukikohta oli ulkopuolelta aika vaikuttava näky, sillä portit sinne olivat valtavan kallioon hakatun Tiamatin patsaan alla. Jätti jäi hieman etäämmälle odottamaan seikkailijoiden paluuta.
Anton päätti koputtaa tukikohdan oviin, mutta sai palkkiokseen vain iskun ovea ympäröiviltä lohikäärmeen päiltä.
8.9. 2008 (Eleint 23 — Eleint 24, Villin magian vuosi): Seikkailijat painuivat ansan purkamisen jälkeen tukikohtaan sisälle, ja siellä he kohtasivat nopeasti vastarintaa. Abishait, Tiamatin lohikäärmemäisinä kätyreinä tunnetut paholaiset, olivat mieleenpainuva ilmestys ja paha vastustaja. Ne kuitenkin kahden vaarallisen taistelun jälkeen päihitettiin.
Pahoin haavoittuneina seikkailijat vetäytyivät leiriin, missä jätti heitä odotteli, ja yön yli nukuttiin. Seuraavana päivänä seikkailijat törmäsivät tukikohdassa hobgoblinien virittämään kattila-ansaan ja löysivät sisältä suuren Tiamatin temppelin, joka oli tosin juuri silloin tyhjillään. Käytävistä kuului hobgoblinien askelten ääniä...
15.9. 2008 ja 26.9. 2008 (Eleint 24 — Eleint 26, Villin magian vuosi): Seikkailijat päättivät puhdistaa temppelin hobgoblineista. Parin taistelun jälkeen työ olikin suoritettu. Tiamatin temppelistä löytyi salaovi, jonka takana hobgoblinit säilyttivät lemmikki-drakejaan. Nämä murisivat uhkaavasti, joten ne täytyi tappaa. Drake-luolan takana oli jonkinlainen rituaalikammio, missä aaveet väijyttivät seikkailijat. Aaveilla oli karmeita psyykkisiä voimia, mutta ne lopulta tuhottiin. Loputkin huoneet kompleksista tutkittiin. Yhdestä löytyi kaunis naispuolinen enkeli, joka ei halunnut olla tekemisissä seikkailijoiden kanssa, vaan sanoi vain odottavansa "herraansa". Toisesta huoneesta löytyi ansoitettuja aarrearkkuja, joista löytyi jonkin verran rahaa ja pari maagista esinettä. Kolmannessa huoneessa oli paholaistenkutsumisrinki.
Amulettia ei kuitenkaan löytynyt mistään, joten seikkailijoiden ainoa vaihtoehto oli keksiä keino päästä aavehuoneesta ylös johtaneesta tunnelista jotenkin läpi. Lopulta päivän työn tuloksena aikaiseksi saatiin luotua naulojen ja lankkujen avulla tikapuuviritelmä, minkä avulla seikkailijat kipusivat ylös. Siellä oli suuri kammio, jossa nuori sininen lohikäärme makoili aarrekasansa päällä. Se vaati seikkailijoiden omaisuutta itselleen, mutta taitavalla diplomatialla Saria sai sovittua, että lohikäärme myisi jättiläisten amuletin seikkailijoille jossain määrin kohtuulliseen hintaan. Keskustelussa tämän Astratthrae-nimisen lohikäärmeen kanssa ilmeni, että kyseessä oli suuremman lohikäärmeen, Tyrgarunin, tytär. Astratthrae kertoi myös velipuolestaan Azarr Kulista, joka oli puolilohikäärme (ja puoliksi hobgoblin). Tyrgarun ja Azarr Kul olivat kuitenkin 20-30 vuotta sitten jättäneet tämän luolan taakseen, ja Astratthrae oli nyt sen valtias. Perheenjäsenistään hän ei ollut sittemmin kuullut, ja Azarr Kulia kohtaan hän osoitti huomattavaa halveksuntaa. Ilmeni, että Kul oli 50 vuotta sitten raivonneen Punaisen käden sodan pääarkkitehti.
Seikkailijat palasivat takaisin heitä odottaneen metsäjätin luokse, ja lähtivät paluumatkalle kohti jättiläisten kylää. Matkalla vastaan tuli kuitenkin kaksi muuta metsäjättiläistä, jotka eivät lainkaan pitäneet siitä, että amuletti oli pahaisilla pikkuolennoilla, ja he vaativatkin sitä itselleen. Tilanne kärjistyi nopeasti taisteluksi amuletista...
Lokakuu 2008
3.10. 2008 (Eleint 26 — Marpenoth 18, Villin magian vuosi): Taistelu oli hirmuinen, mutta pölyn laskeuduttua seikkailijat olivat voitokkaita. Eyvindrkään ei haavoittunut pahoin. Ruumiit jätettiin haaskalintujen nokittaviksi. Matka jatkui kylään, missä päätettiin, että Codym pitäisi amulettia hallussaan vielä niin kauan, kunnes jättiläiset pääsisivät sovintoon amuletin uudesta haltijasta. Tätä odotellessa seikkailijat saivat majoittua erääseen tyhjään jättiläisasuntoon, ja kävipä osa heistä keskustelemassa kylän vanhimman kanssa heimon historiasta. Ilmeni, että jättiläiset pelkäsivät yhä suuresti kirousta, jonka vuoksi he eivät uskaltaneet palata metsään, ja että osa heimosta oli jo yli 100 vuotta sitten muuttanut vuoriston pohjoisempaan osaan asumaan.
Jättiläisten käräjillä päätettiin riitaisan sanailun jälkeen, että uudesta johtajasta äänestettäisiin. Ehdokkaiksi asettuivat maltillisia lojalisteja edustava kylän vanhin sekä populististen separatistien johtaja. Separatistijohtaja onnistui pitämään vaikuttavamman puheen, ja hän voittikin johtajuuden selvällä äänten enemmistöllä. Seikkailijoita tämä suuresti huoletti, sillä hän puhui kumoavansa metsän kirouksen tuhoamalla Vraathin linnakkeen, mitä jätit pitivät kirouksen alkulähteenä. Eyvindr kuitenkin saattoi seikkailijat turvallisesti ulos kylästä, ja antoi näille läksiäislahjaksi eräältä surmaamaltansa örkkipäälliköltä saadut maagiset esineet, ukkoskivet, ja korut.
Anton ja Codym lähtivät pitämään huolta linnakkeesta, kun taas Saria, Rachvorel, ja Thayanne päättivät vaeltaa pohjoiseen tutkimaan, mitä toiselle jättiläiskylälle kuului. Vaaroja vältellen kyseinen kylä löytyikin muutaman päivän matkan jälkeen. Se näytti olevan paremmassa kunnossa kuin eteläisempien jättien kylä, mutta oli täysin hylätty. Mitään syytä kylän hylkäämiselle ei löytynyt, mutta vaikutti siltä, että se oli tapahtunut hyvässä järjestyksessä jo vuosikymmeniä sitten. Rachvorel sentään löysi maagisen jalokiven matkamuistoksi.
Kaikkien seikkailijoiden palattua linnakkeelle sujui elämä muutamia päiviä rauhaisasti, kunnes kuului huuto: "Tulipalo! Ja liekeillä on silmät!". Tulielementaali se siellä linnakkeen pihalla telmi ja oli sytyttänyt erään vierashuoneen palamaan. Seikkailijoiden käydessä mokomaa otusta lannistamaan ammuttiin vastapäisestä vierashuoneesta myrkkynuolia ja loitsuja Antonin selkään, ja pian talosta purskahti esiin joukko aseistautuneita roistoja. Ilmeisesti kyseessä oli salamurhayritys. Yritykseksi se jäikin, sillä kätyreiden ja elementaalin tuhon jälkeen loitsuja ja nuolia ampuneet päätekijät joutuivat magian turvin pakenemaan ilman, että Antonia tai ketään muutakaan oli saatu hengiltä lukuunottamatta erästä piikatyttöparkaa, joka jäi elementaalin tielle. Murhamiehet pakenivat hevosin etelään, ja seikkailijat jäivät aprikoimaan, kuka oli hankkeen takana. Heistä alkoi tuntua, että vihamiehiä oli jo kohta jokaiselle sormelle.
10.10. 2008 (Marpenoth 18 — Marpenoth 25, Villin magian vuosi): Thayanne kävi juttelemassa Avarthelin kanssa ratkaisusta jättiläisongelmaan. Vanha druidi osasi neuvoa, että voisi olla hyödyllistä käydä tutkimassa vihjeitä jättien vanhasta kotikylästä, joka sijaitsi Noitametsässä linnakkeelta pohjoiseen. Avarthel varoitti myös kylässä asustavista jättiläishämähäkeistä.
Matkaan siis. Lähellä kylää seikkailijat väijytti ryhmä inhottavia köynnöskauhuja, mutta niistä sentään selvittiin. Ja itse kylä oli toden totta pitkälti hämähäkinseittien peitossa. Onneksi lukit eivät häirinneet seikkailijoita, jotka varoivat verkkoihin astumista. Kylässä oli harvakseltaan kasvillisuuden alle osittain jääneitä kauniita puutaloja, joista yhdestä löytyi sisältä suuri hämähäkinseitti, jossa kimmelsi jotain kultaista. Mutta se olikin etterkappien pesä, ja ne eivät lainkaan pitäneet siitä, että niiden kotia häirittiin. Otukset olivat varsin vaarallinen vastus lemmikkihämähäkkeineen, ja etenkin Anton oli niiden kanssa hätää kärsimässä. Lopulta sankarimme olivat kuitenkin voitokkaita, joskin mustelmilla.
Kultainen kimallus oli peräisin kääpiörannerenkaasta, ja olipa etterkappien verkossa muutama maaginenkin esine. Juuri kun ne oli kerätty parempaan talteen, ilmestyi seikkailijoille jättiläisen kummitus. Se oli onneksi rauhallista sorttia, ja suostui kertomaan traagisen tarinansa. Jättiläisten kirous oli kuulemma hänen, kylän vanhan druidin, syytä, joka oli Vraathin joukkojen yllätyshyökkäyksen jälkeen kironnut vihoissaan Silvanuksen ja ajanut jätit vuoristoon asumaan. Mutta jos jättiläiset vain palaisivat jälleen metsään, ja tekisivät rauhan linnakkeen asukkaiden kanssa, voisi kirous murtua ja Silvanus taas leppyä.
Seikkailijat halusivat kummituksen kertovan tarinansa myös vuoriston jättiläisille, mutta valitettavasti se oli sidottu maallisten jäännöstensä lähistölle. Ne taas olivat läheisessä synkässä rotkossa, minne Thayanne päätti Sarian avustuksella laskeutua. Anton, Codym, ja Rachvorel puolestaan lähtivät takaisin linnakkeelle järjestelemään puolustusta jättiläisten hyökkäyksen varalta. Anton oli muutenkin kovin skeptinen kummituksen avun toimimisesta.
Thayanne laskeutui pimeään rotkoon ja palasi sieltä druidin pääkallo mukanaan jokseenkin kalpean oloisena. Jotain epämiellyttävää oli selvästi kuilun pohjalla tapahtunut, mutta Thayanne oli vaitonainen. Pääkallo mukanaan Thayanne ja Saria palasivat linnakkeelle, missä odottikin vanha tuttu Eyvindr, joka kertoi, että jättiläiset olivat lähteneet sotaretkelle kohti linnaketta. Heidän saapumiseen olisi vain päivä tai kaksi aikaa. Thayanne ja Saria lähtivätkin Eyvindrin kanssa saman tien kohti sotajoukkoa kallo mukanaan. Jätit yhytettiin vuoriston puolella, missä oli syntyä epätasaväkinen taistelu, mutta viime hetkellä taivas pimeni, ja kummitusdruidi ilmaantui kertomaan jättiläisille kirouksen todellisesta luonteesta. Separatistit pitivät tätä Thayannen ja Sarian temppuna, mutta lojalistit vakuuttuivat, ja kääntyivät kapinaan. Separatistit olivat lukumääräisesti alakynnessä ja joutuivat pakenemaan takaisin vuorille kostoa peräänsä vannoen.
Lojalistit palasivat seikkailijoiden opastamina vanhaan kotikyläänsä ja ajoivat hämähäkit sieltä oitis pois. Lisäksi nämä johtajansa suulla lupasivat tehdä rauhan linnakkeen asukkaiden kanssa. Saria ja Thayanne palasivat hyvillään linnakkeelle.
22.10. 2008 (Marpenoth 18 — Alturiak 28, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi): Loppusyksy ja alkutalvi sujuivat leppoisasti, ja seikkailijat puuhailivat omien projektiensa parissa. Linnakkeella ei sattunut merkittäviä kriisejä. Alturiakin puolivälin tienoilla eräänä talvimyrskyisenä yönä paikan päälle kuitenkin saapui mystinen muukalainen, joka kertoi tulleensa tapaamaan Sariaa. Kyseessä oli Aelar, Sarian serkku. Tai niin hän ainakin väitti. Oudoksuntaa herätti se, että Aelar oli Sarian muistikuvien mukaan puolihaltia, mutta nyt tämä näyttikin genasilta. Aelar kertoi vaellelleensa siellä täällä ja kuulleensa matkoillaan Sarian asuvan tätä nykyä Ramonin linnakkeella, joksi Vraathin linnaketta tätä nykyä oli alettu kutsumaan. Niinpä Aelar oli päättänyt tulla sukulaistaan tapaamaan, ja sanoi voivansa jäädäkin epämääräiseksi ajaksi, koska ei ollut sidottu mihinkään velvollisuuksiin. Anton ja Codym ottivat Aelarin heti sydämellisesti vastaan ja saunottivat ja kylvettivät häntä.
Ongelmia alkoi ilmaantua muutamaa päivää myöhemmin, kun Antonille saapui kirje. Se oli muuan paroni Unsarilta, joka oli kuulemma nimittänyt itsensä Drellinin lautan hallitsijaksi, ja vaati Antonia alistumaan vasallikseen. Anton lähetti kohteliaan vastauksen, missä kertoi haluavansa säilyttää itsenäisyytensä. Pian linnakkeelle saapui kuitenkin Unsarin lähettiläs, joka kertoi, että paroni ei suvaitse Antonin kantaa ja että "ikävyyksiä" saattaisi seurata, ellei Anton peruisi päätöstään. Saria kävi kaupungilla tiedustelemassa ja sai selville, että Unsar oli joukkoineen valloittanut kaupungin yhdessä yössä ja surmannut julmalla tavalla vanhan pormestarin. Ja kun vielä Drellinin lautalta alkoi kuulua huhuja, että uuden paronin kätyrit pahoinpitelivät ja raiskasivat kaupunkilaisia, niin Anton päätti ryhtyä toimiin.
Anton, Codym, Saria, ja Rachvorel muodostivat iskuryhmän, joka lähtisi vapauttamaan Drellinin lauttaa valloittajistaan. Myös uusi tulokas Aelar ilmoittautui lähtemään mukaan, sillä olihan hän kyvykäs miekkamaagi. Thayanne oli yhdellä mystisistä matkoistaan, joten muut päättivät yrittää pärjätä ilman häntä.
Iskuryhmän onnistui yön hiljaisuudessa tappaa kaikki kuusi Drellinin lautan länsiosassa partioinutta ryökälettä, jotka paljastuivat kuollessaan ihmissusiksi. Aamun valkenemista seikkailijat odottelivat lossin luona. Auringon noustua itäpuolelta saapuikin kuusi rosvoa vaihtamaan vahtia. Syntyi Lossin taistelu, jonka Ramonin linnan väki voitti ilman omia tappioita, vaikka ihmissudet taistelivatkin raivokkaasti vastaan.
27.10. 2008 (Alturiak 28, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi): Taistelun päätyttyä Thayanne tupsahti yllättäen paikalle. Hän oli heti valmis liittymään iskuryhmään. Seikkailijat lähtivät ylittämään virtaa lossilla erään vastarintaliikkeestä innostuneen kaupunkilaisen avulla, mutta pian vastapuolen joukot katkaisivat lossin köydet, ja matka tyssäsi siihen. Onneksi Thayannella sattui olemaan kirjassaan vesilläkävelyrituaali, jonka hän muiden avustuksella suoritti. Niinpä seikkailijat lähtivät juoksemaan joen yli vanhan kääpiösillan kivijalkojen suojassa. Vastarannalla oli kuitenkin ihmissusia varsijousineen ja nuijineen odottamassa heitä. Nämä onnistuttiin kuitenkin päihittämään, vaikka pari niistä pääsikin karkuun.
Seikkailijat olivat kuulleet paroni Unsarin majailevan vanhalla tullihuoneella, joka oli aivan joen rannassa. Niinpä he suuntasivatkin saman tien sinne. Talon ikkunat oli naulattu kiinni, ja sisällä oli omituisen hiljaista. Kaupunginneuvoston salissa rauha järkkyi, kun ovet paiskattiin auki ja joka puolelta syöksyi ihmissusia seikkailijoiden kimppuun ilkeän näköisen kapteeninsa johdolla. Taistelu oli erittäin verinen, ja oli koitua seikkailijoiden tuhoksi, kunnes Codym saapui paikalle kääntämään taistelun kulun voitokkaaksi. Hän oli sitä ennen ollut kaupungilla erikseen tiedustelemassa asukkaiden intoa avoimeen vastarintaan valloittajia vastaan.
Ihmissusien johtaja makasi taistelun päätyttyä verissään lattialla, ja hänestä seikkailijat saivat sen verran tietoa irti, että ihmissusien pääjoukko oli kuulemma nyt päihitetty ja että Unsar majaili vanhan pormestarin talolla. Saria päästi otuksen tuskistaan. Operaation seuraava vaihe oli alkamassa.
Marraskuu 2008
12.11. 2008 (Alturiak 28 - Ches 18, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi): Aluksi seikkailijat päättivät kuitenkin tarkistaa, oliko tullihuoneella mitään aarteita tai muuta mielenkiintoista. Tutkimusten yhteydessä he havaitsivat, että talon ulkopuolelle oli kokoontunut joukko mustiin pukeutuneita humanoideja sekä rikkaan näköinen nuorehko mies. Codym, Thayanne, ja Aelar menivät ulos kysymään, mitä asiaa heillä oli. Porukan johtaja muutti yllättäen ulkonäköään ja paljastui Frindaciksi, jonka seikkailijat tappoivat tämän linnanvaltausoperaation yhteydessä edellisvuonna. Hän oli kuitenkin palannut haudan takaa ja kuulemma valloittanut Drellinin lautan vain savustaakseen Antonin esiin, ja vaati hänen luovuttamistaan, mistä hyvästä muut saisivat mennä. Lyhyen keskustelun jälkeen tilanne äityi kuitenkin taisteluksi, kun seikkailijat olivat vetäytymässä takaisin taloon sisälle. Frindacin kätyrit käyttivät taistelussa nekromantisia hyökkäyksiä, mutta niistä huolimatta seikkailijat onnistuivat kääntämään kamppailun voitokseen. Frindac menetti päänsä, mistä irtosi vaaleanpunainen knalli. Kyseessä oli naamioitumisen hattu, minkä avulla Frindac oli onnistunut näyttämään vanhalta itseltään. Ruumiintarkastuksessa hän nimittäin paljastui kätyreineen wightiksi. Joku tai jokin oli animoinut Antonin vanhojen vihollisten ruumiit Noitametsässä.
Seikkailijat päättivät polttaa raadot, jotta ne eivät enää uudestaan lähtisi liikkeelle. Kaupungin väki tuli samaan aikaan pikku hiljaa piiloistaan ulos, ja illalla pidettiin majatalossa kaupunginneuvoston kokous ja juhlat miehityksen päättymisen kunniaksi. Kokouksessa Thayanne ehdotti Antonia uudeksi pormestariksi, mitä neuvosto lupasi harkita. Ensin se halusi kuitenkin tulla tekemään tarkastuskäynnin Ramonin linnalle. Se sujui ilman ongelmia, ja seuraavan viikon kokouksessa neuvosto ilmoitti päätöksensä: Mikäli Antonille vain sopisi, niin muodostettaisiin Drellinin lautan ja Ramonin linnan alueesta uusi valtakunta, jonka johtoon Anton tulisi. Drellinin lautan sisäistä valtaa käyttäisi kuitenkin yhä pormestari, joksi nimettiin Varjorannan puolituisklaanin patriarkka. Anton jalomielisesti suostui ehdotukseen, ja niin oli uusi valtio pantu alulle. Vielä olisi kuitenkin paljon tekemistä ennen kuin se olisi käytännössä totta. Mm. Faerûnin heraldeihin pitäisi ottaa yhteyttä.
Päivänä muutamana Thayanne sitten lähestyi illallisen yhteydessä tovereitaan tiedoilla, että Mustaletolta oli löydetty samanlainen kivi, kuin mikä Noitametsästä oli löytynyt ja johtanut Ilman elementtitasolle. Olipa muuan Thayannen tuntema kuuhaltiakin kadonnut kyseisellä suolla. Seikkailijat päättivät oitis lähteä tutkimaan asiaa. Matka suolle kesti muutaman päivän, ja siellä seikkailijat joutuivat rakentamaan lautan pystyäkseen luovimaan vetisellä letolla. Mutta päivät kuluivat, eikä suolla näkynyt juuri muuta kuin jättiläispöllöjä ja epäystävällisiä liskomiehiä.
Eräällä saarella kuitenkin villihaltiapartio yhytti ryhmän. Seikkailijat kertoivat näille, millä asioilla liikkuivat, ja lopulta haltiat päättivät kutsua heidät kyläänsä tapaamaan johtajaansa. Kylä sijaitsi suurella suon saarella, missä oli tusinoittain puusta ja puihin rakennettuja taloja. Haltioiden johtaja oli vanha druiditar, joka kuunteli seikkailijoiden tarinan. Hän kertoi, että Thayannen kuvausta vastaava kuuhaltia oli ollut jonkin aikaa sitten haltioiden vieraana ja että joku metsästäjistä saattaisi olla tietoinen kivilaatan sijainnista. Pian paljastuikin, että muuan Beluar-niminen samooja oli aivan hiljattain löytänyt kuvausta vastaavan laatan eräältä sypressien ympäröimältä aukiolta parin päivämatkan päässä. Pari kanoottia vuokrattuaan seikkailijat olivat Beluarin opastuksella valmiita lähtemään jälleen liikkeelle.
