Koilliskamppis:Muistiinpanot

Kiedon kaupungissa

Saapuminen

Ollaan tulossa Kiedon kaupunkiin, Karakin suunnalta, tänne ei ole kevät tullut niin kuin pitäisi ja lunta on vieläkin maassa jopa joen lähellä. Lisäksi täällä on kuollut väkeä väkivaltaisilla tavoilla. Kuolleet enimmäkseen ihan itsepuolustuskykyisiä, täydenkuun ekana päivänä. Yleinen epäilymme on että kyseessä on sama tyyppi kun mihin aiemminkin me törmättiin; Jäällä on arvio että kyseessä on Ixel Yueho, kuuhulluushenki. Noustaan pienelle kukkulalle ja nähdään alempana sinisen animan hehku, ja oliko siellä vihreääkin animaa? Ei kait sittenkään. Sininen hehku himmenee, kun tyyppi vuotaa verta vatsastaan. Jää syöksyy suoraan kohti parantamaan, Kishak & Max myös, Aedan menee piilossa metsän puolella. Pari tyyppiä käy ryöväämässä jotain vähän, mutta pakenevat paikalta. Sinihehkuinen tyyppi vaikuttaa kauppiaalta, ojassa on kärryt. Jää diagnosoi, tyypissä on tosi jäykkää myrkkyä, mutta yrittää silti nousta pystyyn ja väittää ettei haava niin paha ole. Tyyppi on hyväntahtoinen, höpöttää kuinka kurjaa kun menee ekalla tehtävällä sattuu kuolemaan. Yrittää väittää olevansa lähiseudulta, mutta ei näytä siltä. Max kannustaa Jäätä parannusyrityksissä, Aedan tutkii kärryjä muttei löydä mitään arvokkaan kaltaistakaan. Aedan on varuillaan jos tyypin tappamista yrittänyt taho palaa, mutta niin ei käy, ja Jää saa hengityksen tasaantumaan ja tyypin pidettyä hengissä. Vedetään kärryt ojasta, lastataan kauppiastyyppi niihin ja Jää vielä parantaa sen vammojakin. Kishak tutkii myös kärryt, mutta ei niistä löydy yhtään mitään joka selittäisi Jään tyypistä parantamaa Neomahin Sylkeä, eli voimallista Malfeaslaista myrkkyä. Jää yrittää haistella Olemusta, ja ympärillä onkin kaikkea pientä, mutta tyypissä ei mitään. Jää muuttuu vielä sudeksi ja haistelee paria paennutta tyyppiä, Kishak näki ne myös aika hyvin. Aedan ja Kishak ottavat kummatkin yhden aisan ja lähdetään vetämään kärryjä kohti Kietoa.

Kiedon ympärillä on peltoja ja laitumia, itse kaupunki on enimmäkseen puusta rakennettu, kiveä jaloissa ja jonkun verran savilaattoja katoissa; ympärillä puolisen tusinaa puista vartiotornia. Keskellä on hallitsevan klaanin isompi Pitkätalo, jonka ympärillä on paaluvarustus; joen varressa muutama vesiratas, jonkun verran savua metalliteollisuudesta. Jonkun matkan päässä pohjoisessa on matala kukkula jonka ympärillä on paaluvarustus ja sisälle rakennetaan kuulemma Sesuksien lomapalatsia, luoteispuolella taas rakenteilla oleva Immakulaatti-temppeli. Kaupungin alueelle päästessä Jää on nyt vanha mummo nimeltään Mar Verisammal, ollaan suuntaamassa kuuluisaan Työteliään Mehiläisen majataloon kun kauppias rupeaa hiljalleen palaamaan tajuihinsa. Kauppias esittäytyy Kol Kärryksi, ja lupaa tarjota kiitokseksi illallisen. Kysellään ja arvioidaan aikeita suuntaan ja toiseen; Jää mainitsee että myrkky oli aika voimallista, Max arvioi että tyyppi on tehtävälleen uskollinen ja ihmisuskoinen optimisti, Kol Kärry tuntuu uskovan että Kehä voi auttaa häntä merkittävästi. Päästään majatalolle, iso mutta kodikas paikka, takana puutarha ja mehiläispesiä. Väkeä on sisällä kohtuullisesti, ei ketään tänä iltana esiintymässä, ja hyvä palvelu joskin lapsivoittoinen. Tiskin takana hyvin peittäitänyt omistaja Hunajamesi, joka tarjoaa heti ensikertalaisille simatuopit ja kyselee muita tarpeita. Kol Kärry on tarjoamassa Kehälle ruoat ja huoneet kunnes tajuaa ettei voi maksaa, mutta Hunajamesi sanoo ettei se hänen kohdallaan haittaa. Hetken päästä Hunajamesi säpsähtää ja näyttää vähän eksyneeltä; Aedan havaitsee että Hunajamesi piilottelee jotain kankaidensa alla, Max arvioi että Hunajamedellä on tavallista merkittävästi voimakkaampi palveluasenne, ja Jää lisäksi että se lienee jonkunlainen heikohko henki. Jää pumppaa Hunajamedestä paikalliset huhut ja tiedot, sekin on kovin optimistinen ja hyväntahtoinen. Kishak kommentoi Kol Kärrylle hänen ja Hunajameden suhteesta, Kol sen sijaan yrittää selvittää mitä Kehä aikoo ja käskee vähän liian innokkaana etsimään jotain tyyppiä. Jää onnistuu kaivamaan irti että Kol Kärry on paitsi ensimmäisellä tehtävällään, myös Taivaan agentti. Siirrytään huoneeseen, Kol Kärry tekee jotain ja vaikuttaa yhtäkkiä paljon pätevämmältä (mutta yhä hiukan naiivilta), ja sitten kirjoittaa selityksiä maailmasta; muut lukee paitsi Aedan joka ei osaa, keskustellaan vähän asiasta. Jossain vaiheessa Kol Kärry katoaa, poltetaan lappu kuten pyydettyä, ja jäädään yöksi majataloon. Seuraavana päivänä Aedan lähtee keräämään tietoja rötösmaailman puolelta. Murhista ei rikollisilla ole tietoa, Sor Kivikaarna on joku muka muinainen legenda joka johtaa metsän lapsia, jotka on myös tarujuttuja. Jää ja Max käyvät katsomassa temppelillä, Seitikkiä palvotaan yllättävän paljon, Ixeliä ei juuri ollenkaan, Rongoteus on myös saanut paljon palvontaa. Khoja Val Kynttilä tulee juttelemaan Jäälle, käy ilmi että haluaa tietoja hallusinogeenisistä kasveista kun Seitikin palvonta on kivaa.

Tutkimuksia Kiedossa

Aedanille tulee pieni lapsi kertomaan että iskällä oiskin vielä jotain asiaa, joten sinne sitten: Hap Viikate kertoo, että joku (tuntematon) tekee huumekauppaa ilman että he saavat osuuttaan; Aedan katsoo voiko tehdä asialle jotain. Ensin kuitenkin kyselemään ympäriinsä Ixelin mahdollisia uhreja, ja löytyykin joku leski jonka miehelle oli käynyt onnettomuus. Pedon raatelemalta näytti, tappelunjälkiä oli, villieläintä epäiltiin. Tyyppi oli melko tavallinen puuseppä joskin vähemmän pätevä, jonkun verran riitaisa ja väkivaltainenkin, viinamäen miehiä. Toisestakin uhrista löytyy tietoja: pienen metsästysporukan jäsen, oli hukkunut metsään ollessaan parin kaverin kanssa reissulla, tämäkin pahoin raadeltu. Sitten ekan uhrin kuolonpaikalle joenrantaan, vaikka jäljet ovatkin ehtineet jäähtyä jo melkein kuukauden. Ei paikasta kuolevainen mitään irti saisi, mutta Aedan näkee, että ensin paikalla on ollut pari tavallisempaa henkilöä, taisivat vähän nujakoida, sitten toinen lähteee, vähän päästä kynnekkäät jäljet (varmaankin Ixel Yueho) saapuu paikalle, juttelee ilmeisen rauhallisesti jonkun aikaa jäljelle jääneen kanssa, sitten tappaa uhrin; sen jälkeen tietysti paljon muita jälkiä. Uhri oli tapellut kyllä vastaan mutta ei pitkään tai tehokkaasti.

Jään ja Maxin ollessa temppelillä Kishak oli kysellyt torilla pitkään jatkuneesta talvesta, paikallisten johtava teoria oli että keijukukkula (paaluvarustuksellinen linnake kaupungin pohjoispuolella) on syypää. Torilla kävellessä likainen kerjäläinen hyppää pystyyn seinän viereltä ja yrittää myydä Maxille talonsa, johon juuri nojasi; Jää jatkaa ohi ja muuttuu hiireksi vakoilemaan, Kishak jää vähän matkan päähän seuraamaan. Tyyppi selittelee, Max ainakin hetken jaksaa esitää uskovansa; Kishak arvioi että talo on ihan arvokas mutta annettu hintapyyntä naurettavan matala. Maxin arvio on että tyyppi näkee itsensä sosiaalisena seuramiehenä, jolla menee huonosti, Kishak tulee kyseenalaistamaan hintapyyntöä, ja tyyppi onkin jo avaamassa ovea ja esittelemässä paikkoja. Sisällä on pimeää, Max kyselee että minne tyyppi olisi muuttamassa – vastaa että ehkä Karakiin? Sisälle livahtanut Jää havainnoi, että tyyppi lienee asunut talossa mutta sitä lämmittämättä. Max tuo esille, että tyyppi, joka väittää olevansa hiilenpolttaja, ei haise savulta, ja tämä vastaa että on ollut lomalla; Max ei enää jaksa ja käskee lopettaa paskanjauhannan, Kishak astuu sisään ja vetää oven kiinni. Jää haistaa että tyypissä on kirous, samalla kun tyyppi avautuu että hänet on kirottu ja että elämä on pilalla. Kirous on kuulemma ettei tuli pala hänen lähellään; syyttää asiasta Kipinää, on kuulemma käynyt asiasta Khojan pakeilla ja uhrannut asiasta, mutta mikään ei auta. Jää arvioi että kyseessä on oikeasti Kipinän kirous; Max onnistuu puristamaan ulos että ehkä avioero on syynä, puoliso (+ lapset) muutti Pitkätaloon, syynä luultavasti pettäminen. Tyyppi ei kuitenkaan ole katuvainen, joten Max ei jaksa auttaa, ja lähdetään menemään; pari Virheettömän Veljeskunnan jäsentä tulee vastaan ja ottaa kopin tyypin ongelmista ja Jää jää tietysti salakuuntelemaan. Immakulaatit ottanevat tästä syyn mennä Kipinän kimppuun.

Lounaalla keskustellaan tilanteesta. Aedan epäilee jotain salaliittoista Ixelin ja uhrin pitkän juttusession takia; Jää pohtii mahdollisuutta kutsua Ixel rituaalilla, sekä kertoo hiilenpolttajatyypin, Kipinän ja Immakulaattien tilanteesta. Aedan lähtee kiertämään huonommille kaupunginosille huumeiden ostajana ja löytääkin pian melko nyypän myyjän. Valitettavasti myyjä on vähän liian nyyppä, ja Aedan joutuu aika suoraviivasesti selittämään tilanteen ja uhkailemaan ylemmän tahon esiin – sehän on Khoja Val Kynttilä! Aedan päästää pikkudiilerin menemään ja menee kyttäämään torille temppelin lähelle josko Valia näkyisi. Iltapäivän aikana Kishak käy kyselemäsä paikallisilta vartijoilta potentiaalisia ongelmatapauksia ja riidanhaastajia, ja saakin kymmenisen henkilön listan kavereille arvioitavaksi. Max menee selvittämään selvittämään uskonnon levittämisen sääntöjä; ei saarnaamista majatalossa mutta uskonnolliset teemat on sallittuja jos esitys on viihdyttävä. Iltapäivällä Max pitää kunnon esityksen, väkeä ei ehkä ole niin paljoa kuin illalla olisi.

Jää menee keijukukkulalle etsimään kasveja ja muuten tutkimaan paikkoja. Jää löytää kasvit ja aistii aineettomia henkiä, paaluvarustuksen takaa löytyvä rakennelma taas vaikuttaa enemmän isolta vajalta. Pieni Jää-hiiri kiemurtelee vajaan, sisällä näyttää olevan paikallisia työläisiä, muutamia Sesus-vartijoita sekä tunneli alaspäin; tunnelista tulee jäälasteja. Jää vaikuttaa normaalilta, joten eikun tunneliin, joka kiemurtaa spiraalina alaspäin, ensin vähän matkaa maan läpi ja sitten likaisessa jäässä puilla tuettuna. Tunnelissa haisee veri ja ajoittain edestä päin kuuluu eläimellinen ähkintä; Jää arvaa että paikalla lienee Veriapinoita (Erymanthus, 1. kehän demoni). Edessä aukeavasta levennyksestä niitä löytyykin aineettomina neljä kappaletta, ja alempaa kuuluu ihmisten ja työn ääniä; apinat ovat saattaneet haistaa pienen hiiren. Aivan seinän väriseksi muttunut Jää-hiiri hiippailee ohi ja jatkaa vieä pari kierrosta alaspäin, kunnes löytyy taas levennys ja sivukäytäviä. Näin alhaalla Jää haistaa jo, että tässähän on Manse, Aurinkois-mallia, mahtavampaa kokoa; yhdestä sivukäytävästä löytyy lisää keisarikunnan väkeä, vartijoita ja asiantuntijoita, varovaista jään kaivuuta ja ilmeisesti jopa yksi lohikäärmeverinen; myös vielä toisesta leventymästä 4 kpl lisää aineettomia veriapinoita. Paikan tutkinnan jälkeen hiippailua takaisin ja paluu kaupunkiin reippaalla tahdilla kertomaan kavereille.

Auringonlaskun tullen Aedan näkee nuoren mies-Khojan menevän pyhätölle ja kävelee jonkun matkan perässä sisään. Ketään muuta ei ole paikalla, joten Aedan menee suoraan asiaan ja rupeaa puhumaan Valin sivubisneksestä. Val yrittää väittää että kyse on uskonnollisista toimista, Aedan taas ottaa esiin taloudelliset aspektit; paikalliset ammattilaiset – eli Rotta-klaani – eivät tykkää tällaisesta huumeiden myynnistä ilman että he saavat osaansa. Aedan antaa kolme vaihtoehtoa: lopettaa, antaa osansa Rotille, tai väkivaltaa Valia kohtaan. Val ei kuitenkaan vakuutu tilanteesta vaan sanoo jäävänsä miettimään asiaa. Yhdistetään tiedot ja keskustellaan tilanteesta. Kishak pitää mansea tärkeänä mutta vähemmän kiireellisenä kuin Ixelin tilannetta; manse kiinnostaa kyllä muitakin. Hyvä olisi myöskin tietää Immakulaattien ja Sesuksien suhteesta. Päätetään lähteä puhumaan Valille siitä, voisiko hän koittaa kutsua Ixeliä paikalle. Temppelillä ovat kummatkin khojat ja joku pientä iltarukousta tehdään karhulle kun sinne saapuvat Mar Verisammal, Max ja Kishak; Aedan jää ulos odottamaan. Rituaalissa menee noin tunti, odotetaan se loppuun ja sitten vielä lisää kun paikalliset pyytävät neuvoja tai rukoilevat omiaan. Sora Kilpi vapautuu ensin, Max & Mar esittelee tarpeen keskustella Ixel Yuehon kanssa. Max aivan suoraan väittää Ixelin olevan osallinen kuolemantapauksiin, Sora epäilee mutta arvelee että kutsuminen olisi mahdollista joskin haastavaa, Mar on valmis kyllä kertomaan mitä kaikkea tarvitaan. Val vaikuttaa uteliaalta mutta ei sotkeennu asiaan, Sora pitää Kehää ensin epäilyttävinä, mutta sitäkin rupeaa kiinnostamaan kun ollaan valmiita tekemään rituaali metsässä. Siirrytään joen toiselle puolella, Aedan liittyy seuraan ja mennään muutaman sata metriä metsään pienelle aukiolle. Sillä aikaa kun Sora valmistelee ja sitten tekee rituaalia ja Max auttaa, Kishak ottaa keihäästä kääreen irti, Aedan niin ikään ottaa jousen valmiiksi, ja Jää loitsii ympärilleen jääkuoren. Sora ja Max voimallisesti useamman tunnin kutsuvat Ixel Yuehoa, kunnes nuotiosta leviää savupilvi, joka tiivistyy mustaksi savun peittämäksi ihmismäiseksi muodoksi. Ixel on kolmatta jaardia pitkä, laiharaajainen ja köyryselkä, silmät punakiiluiset, terävähampainen ja -kyntinen, mustaa savua valuva. Hetken se vaanii nuotion valon rajoilla, kunnes käheällä raakkuvalla äänellä toteaa: "Kuulin kutsunne. Mitä haluatte?"

Lievästi huuruavana, jääkuoressa ja hopeinen kuu otsassaan, Jää astuu esiin, esittelee itsensä Lunan valituksi shamaaniksi ja puhuttelee kohteliaasti ja vanhahtavasti Ixeliä, kertoen asian koskevan viime aikoina lähialueella tapahtuneita kuolemantapauksia. Ixel toteaa tittelien olevan vanhahtavia, muistavansa kyllä Jään ja tämän kumppanin, ja olevansa kuolevaisten kuolemista välinpitämätön. Jää kysyy sitten suoraan että onko Ixel syyllinen murhiin, vastaa että "miksi teitä kiinnostaa", jolloin Max puuttuu asiaan ja vastaa että häntä Voittamatton Aurinko on antanut hänelle tehtävän. Ixel piiloutuu savuunsa ja miettii vähän aikaa, kunnes vastaa että Voittamaton Aurinko ei ole voittanut mitään tuhansiin vuosiin, miksi sitä pitäisi kuunnella. Jää puuttuu taas asiaan, arvaten että Ixel haluaisi pois tilanteesta, joten rupeaa sillä vipuamaan että pääsee pois jos on valmis kertomaan asiasta. Ixel myöntää että hän on heikentynyt ja että hänet on huijattu kuluttamaan voimiaan Exigentin luomiseen; voimien palauttaminen vaatii tuhannen ja yhden hänen valittunsa tappamista, joten hän on niitä luonut yhden kuussa ja heti hengiltä pistänyt. Valitettavasti osa diilistä toimii niin ettei se pysty kertomaan ketkä asiaa ovat järjestäneet. Jää nopealla arvauksella tekee päätelmän, että ehkä jotain tapoja olisi selvittää kierteellä syyllinen homman takana, mutta nopeaa se ei ole.

Varjoja vastaan

Jää ja Aedan arvelevat, että Ixel muistaa Aedanin ja Max aiemmasta murhausyrityksistään, ja Max päättää kysyä tästä; kuulemma oli väärinkäsitys. Jää onnistuu implikoimaan Soralle, että kannattaisi lähteä, ja tämä niin perään ilmoittaa tekevänsä; sitten Jää rupeaa kertomaan Ixelille että hänen tulee kohdata kohtalonsa. Ixel perääntyy puskaan, Aedan ottaa tähtäyksen valmiiksi, Kishak kiertää puskan ympäri ja yrittää kiehäällä huitoa Ixeliä kohti Jäätä, ja Jää mahdollisesti muuttaa muotoaan mutta ainakin rupeaa hehkumaan peittävää hopeista usvaa. Ixel siirtyy toiseen puskaan ja kutsuu varjokissoja Kishakin ympärille, mutta valkoisia höyheniä jälkeensä jättävä Aedanin nuoli lävistää ilkeästi mokoman varjojumalan, ja se karjaisee eläimellisesti. Kiiltävän kuunhopeisin kynsin Jää iskee viereensä, ja vähän matkan päässä vastaavasti Ixelin puska halkeaa mutta Ixel itse valitettavasti ei. Max rupeaa laulaamaan tuhoa Ixelille ja syöksyy sen viereen, mustat varjopuumat yrittävät raapia keihäällä torjuvaa Kishakia, ja Kishak sivaltaa yhtä kauemmas. Ixel katoaa savupöllähdyksellä ja ilmaantuu uudestaan verta vuotavana raivohirviönä Aedanin viereen, ja miltei osuukin, mutta Aedan väistää tehokkaasti. Max kirmaa takaisin Ixelin luo ja huutaa korvaan terävällä nuotilla, mutta Ixel sukeltaa äänen alta savun pöllähdykselle veren roiskuessa. Varjokissat jatkavat Kishakin kiusaamista, mutta eivät saa mitään aikaan. Aedan pudottautuu polvelle ja laukaisee taas Ixeliä päin – osuma on kohtuullinen, mutta Ixel silti lentää komealla kaarella kumoon matkan päähän. Jää katsahtaa taas Ixeliin päin, ja hopeisella väläyksellä etäraapaisee sitä rumasti. Kishak survaisee keihäänsä yhden kissan rintaan, ja se lösähtää maahan. Jää syöksyy ketterin askelin ja mustanvioletin usvan saattamana lähemmäs Ixeliä ja raapaisee taas ilmaa niin että Ixeliin olkapäähän ja kasvoihin ilmaantuu vielä lisää haavoja. Tästä Ixel raivostuu vähän liikaa, pomppaa pystyyn ja juoksee päin Jäätä, mutta voimat loppuu kesken ja se kaatuu naamalleen Jään eteen, savun pöllähdyksien saattelemana muuttuen ensin ihmismäiseen muotoon ja sitten rupeaa hiljalleen hajoamaan savuksi. Kissat säntäävät karkuun, Max juoksee Ixelin luo ja imaisee leijuvat savut otsassa hehkuvaan aurinkoonsa.

Vähän matkan päässä Sora on vielä katsomassa, joten Max menee kysymään mitä hän halusi palvelukseksi, ei osaa heti sanoa. Kishak tuo yhden varjokissan raadon ja kysyy muilta että haluaako joku sen, rupeaa sitten käärimään keihäänsä päätä taas piiloon; Aedan keräilee nuoliaan. Sora palaa nuotiolle sammuttamaan sen, Max rauhoittelee ja Jää yrittää selittää Kehän olevan mukavia & luotettavia ylevöitettyjä, ja Sora lupaa olla kertomatta Kehän puuhista. Matkalla takaisin kaupunkiin Jää vahvistaa Soran näkemyksiä ulkopuolisia vastaan ja Aedan taas kyselee Soran suhtautumisesta Val Kynttilän huumepuuhiin; ei kauheasti tykkää. Jää kyselee myös hiilenpolttajan rangaistuksesta, Soran mielestä Kipinä nyt on tehnyt mitä on tehnyt, mutta Jää kaivelee vähän lisää ja saa tietää että Sora on kirouksen hoitanut. Käydään teologista väittelyä, Jää saa Soraa suostuteltua että voisi vähän enemmän antaa mahdollisuuksia hiilenpolttajalle, vaikka Max vähän Jään argumentteja haittaakin. Palataan aamuyöllä kaupunkiin (Jääkin on lakannut jättämästä usvajälkeä) ja mennään nukkumaan.

Aamupäivällä Kishak käy myymässä varjokissan raadon, nahkuri epäilee että se on Wyldi-otus. Lasten huuto herättää kaupunkilaisten huomion, Kietoa lähestyy rauhallista tahtia Haslantin ilmalaiva! Jää kipittää nopeasti vakoilemassa Sesuksia, mutta ilmeisesti ei ole heille erityisen tärkeää. Laiva on iso, kolmisenkymmentä jaardia, ja se hiljalleen laskeutuu Sesuksien jääkukkulan lähelle. Alas laskeutuu komeasti pukeutunut tyyppi, tod.näk. ilmajumalverinen, ja laivaa ruvetaan monin kymmenin köysin kiinnittämään maahan Sesuksien palkkaamien työmiesten toimesta. Kun laiva on jonkun ajan päästä saatu kiinni maahan, Immakulaattien temppeliltä saapuu vanha Maa-aspektinen naismunkki sekä komeasti pukeutunut itsevarma tyttö kahden lyhyen daiklaven kanssa, luultavasti lohikäärmeverinen hänkin. Vanha munkki lähtee mäen sisään, tyttö menee puhumaan kapteenin luo ja tulee jo heti hiukan kipinää, ja keskustelun myötä tilanne vain pahenee, mutta kapteeni vain lisää kohteliaisuus-piruiluaan. Kun tyttö on jo valmis vetämään miekat esiin, kapteeni vähän rauhoittuu, mutta vähän ajan päästä taas onnistuu sanomaan pahasti, joten sitten tulee tytöllä miekat esiin – ja kapteenilla säilä – mutta mäeltä palaava munkkitäti huutaa "Danna!" Eka huuto ei pysäytä Dannaa, mutta toisella hän tulee tajuihinsa raivostaan, munkki tulee ja läksyttää vähän, Danna pyytää nopeasti anteeksi ja lähtee tarpomaan mäelle.

Lohikäärmeveristen juonia

Pohditaan että minnekäs seuraavaksi, ainakin Immakulaattien työmaa tai jääluola olisivat hyviä kohteita. Kishak on sitä mieltä että kannattaisi selvittää ketä keisarikunnan lohikäärmeverisiä ympäristöstä vielä löytyy, Jää haluaa ajaa pois kaiken keisarikunnan väen, Max on sitä mieltä että demonien käyttäjät ensin. Aedan vaihtaa vaatteet ja menee huomaamattomasti tutkimaan ilmalaivaa; kapteeni Japser Kesävire seuraa lastin purkamista eikä huomaa, kun taas miehistö vaikuttaa odottavan vapaailtaa. Laivan voi avautua edestä ja takaa, enimmäkseen puuta ja hiukan metallitukia (vähän sinistä ja valkoista jadeakin); löytyy jotain maagisia laitteistoja jotka pumppaa ilmaa muutamiin hytteihin, ohjaamo tietysti; ruuma, muutama miehistötupa, vähemmän ja enemmän hienoja hyttejä joista jälkimmäiset jopa lukossa. Ei kuitenkaan mitään erityisen jännittävää, raportoi Aedan muille.

Iltapäivällä Aedan ja Kishak yrittää selvittää lisätietoja lohikäärmeverisistä, mutta paikalliset työläisetkään ei halua puhua, vaan näyttävät vaan pahoinvoivilta kun niiltä yrittää kysyä. Jää osaakin sitten myöhemmin kertoa että kyseessä on joku loitsu joka saa puhujan oksentamaan toukkia jos yrittää puhua kielletyistä asioista. Illemmalla Aedan menee Val Kynttilän talolle, luiskahtaa ikkunasta sisään, yllättää Valin ja koittaa selvittää että onko se hoitanut asian Hap Viikatteen kansa. Ilmeisesti on, mutta Val on melko vältteleväinen asian suhteen, joten Aedan kiittää ja käy vielä varmistamassa asian Hapin luona; epäileväinen on sekin mutta ehkä asia oikeasti liittyy johonkin Seitikin juttuun. Tällä välin Jää naamioituu ja löytää Tuopin baarista käsiinsä työläisen, jolta kyselee kesäasunnon rakennuttajien ja Immakulaattien yhteyksistä; ilmeisesti eivät käy munkit rakennustyömaalla. Nopeahkon tiedonjaoen jälkeen Aedan on valmis lähteemään yöksi väijymään ilmalaivan lähelle siltä varalta että sinne yritettäisiin salakuljettaa jotain; Kishak nostaa esiin kysymyksen, ollaanko valmiit päästämään ilmalaiva ajelehtimaan jos halutaan mahdollisesti estää tavaroiden siirto, eikä muut ole tätä vastaan. Kishak käy katsomassa Aedanin väijyn ja Jää menee Aedanin seuraksi sinne; Max jatkaa fanijoukon keräännyttämistä. Kuultiin myös huhuja, että Raivoisat sumutiikerit -petomiesheimo on hyökkäilleet etäisemmille maatiloille ja tappaneet kaikki.

Yön aikana ei mitään tapahdu, pari vartijaa pyörii laivan ympäri tylsyyksissään. Aamulla kokoonnutaan palaveroimaan tilannetta, Jää aikoo mennä kalastelemaan tietoja Immakulaatista, Max voisi varmaan auttaa hämäämällä sen paria. Aedan aikoi lähteä ottamaan nokoset, mutta sisään paukkaa Sesus Devidaas syömään aamiaista, mukanaan joku vanhempi oppinut, joten sitten pitääkin arvioida niitä tarkalla silmällä. Max menee esiintymään oikein miellyttävästi, Jää kävelee hemaisevana parin ohi ja varmistaa että olisivat kiinnostuneet naisista, joten ei kun perään vamppaamaan niitä! Tornipöllö-klaanin Nana Riimu räpyttelee pitkiä ripsiään, pahoittelee huonoa kielitaitoaan, mutta on niin kiinnostunut tällaisista oppineista. Sesus Devidaas on melko miellyttävä nörtti ja ihan innokas puhumaan tällaisen sekä älykkään että kauniin neidon kanssa, vaikka vähän onkin epäileväinen sen suhteen. Jään keskustelua tukevan musiikin lomasta Max huomaa, että parivaljakolla olisi ehkä ollut muutakin puuhaa, mutta Nana oli niin vastustamaton. Aedan tajuaa että Jää tarvitsee hetken kahdestaan Devidaaksen kanssa, ja menee kaatamaan simansa vanhemman sedän päälle, jolla se saadaan vähäksi aikaa pois pöydästä. Jää salavihkaisesti loitsaisee menemään, ja pim, Devidaas on hypnotisoitu! Jää ei jää aikailemaan, vaan heti koittaa vakuuttaa onnettoman Sesus-kynäniskan että hän on nyt löytänyt sielunkumppaninsa. Kyllähän Devidaas rupeaa uskoutumaan, ja on heti ottamassa töihin Nanan, mitä nyt pitää yksi – ihan vaaraton – loitsu ensin pitää loitsia. Aedan onnistuu viivyttämään vanhaa setää baaritiskillä jonkun aikaa, ja sillä välillä Nana yrittää vakuuttaa ettei tällaiseen sielunkumppaniin tarvitse mitään loitsua, mutta Devidaas valittelee että suvun velvoite on se. Lopuksi Jää vielä vakuuttaa Devidaaksen siitä ettei kerro heidän kumppanuudestaan muille, ja valittelee kuluttamaansa aikaa samalla kuin setä pääsee irti Aedanista takaisin Devidaaksen luo. Parivaljakko syö nopeasti aamiaisensa loppuun, juovat simanrippeet ja poistuvat takaisin kukkulalle. Aedan pääsee vihdon päiväunille.

Max löytää torilta Immakulaattiparin ostoksilta ja koittaa jututtaa niistä irti tietoja; musiikki ei ole erityisen isossa osassa uskonnossa, mutta jos sitä haluaisi tulla esittämään, pitää kysyä pomolta. Saa tietää, että Imarae Leimukivi on ainoa lohikäärmeverinen siellä Dannan lisäksi. Itse esittää olevansa kiinnostunut opista, ja saa kuulla niiden olevan tyytyväisiä uuteen elämäänsä; eivät tiedä milloin temppeli olisi valmistumassa. Päivän aikana ilmalaivaan saapuu yksi laatikko, joten väijymässä ollut Jää-hiiri hiipii tutkimaan sen, jyrsii nopeasti pienen reiän ja punkee sisään. Laatikossa on jonkinlainen Olemus-laite, jonka yleisen koon selvitettyään Jää kipittää herättämään Aedanin, ja tämä nopeasti kehittääkin kähvellyssuunnitelman. Aedan hankkii murtovarusteita, Max järjestää äänekkään harhautus-konsertin, ja illalla Aedan hiippailee laivan ruumaan, avaa laatikon ja nappaa laitteen mukaansa. Laite on neliskanttinen, metallia ja lasiputkia, enimmäkseen tosikultaa, hiukan myös kuuhopeaa ja tähtimetallia; osa kiinnikkeistä ja siihen johtaneista lasiputkista on katkottu. Laite kassiin, varovaisesti alas laivasta ja sitten muina ilmamiehinä kaupunkiin muka iltaa viettämään, oikeasti omaan huoneeseen tutkimaan vimpainta. Konsertti on sujuu hyvin, Maximilianin suosio kasvaa, ja käy keisarikunnan väkikin katsomassa. Valitettavasti aamuyöstä, puolen yön jälkeen, Kehä herää vartiotornien kellojen kalkatukseen, ja Kietoa peittää sakea sumu!

(Aiemmin illalla Jää kävi Nanana Devidaaksen luona hypnotisoimassa tämän uskomaan että se oli jo loitsinut Nanaan tarvittavat loitsut ja sopivat että Nana tulee huomisaamuna aloittamaan apurina.)

Sumutiikerien hyökkäys!

Keräännytään majatalon ulkopuolella, Kishak pyytää Jäätä lentämään sumun yläpuolelle tarkistamaan tilanteen, ja parinkymmen metrin yläpuolelta näkyy että sumualue on laaja selkeäreunainen ovaali. Hyökkäyksen äänet kuuluvat enimmäkseen idästä, ja Kishak arvioi että paikallisilla on kohtuulliset taidot vastustaa Sumutiikerien hyökkäystä, ja että Jään tietojen perusteella hyökkääjiä olisi ehkä kolmisenkymmentä? Lähdetään reippasti itäistä vartiotornia kohti, mutta puolimatkassa kellojen kalkatus hiljenee edessä päin; Jää arvioi että hyökkäävä joukko on melko pieni. Ensimmäisenä kulkeva Aedan huomaa pienen linnottautuneen vartiojoukon ja hiippailee niiden ohi, Max yrittää puhua mutta saa nuolesta jonka kyllä väistää helposti, Kishak nopeasti korjaa joukon puolustusta, ja sitten jatketaan eteenpäin. Jää laskeutuu ja muuttuu isoksi mustaksi jääpanssaroiduksi jätti-ilvekseksi, jolla on tosi isot tassut. Jonkun matkan päässä Jää ja Aedan havaitsevat noin kymmenen Sumutiikerin joukon, seassa on myös joku mumiseva shamaani. Aedan aloittaa taistelun laukaisemalla päin shamaania, ja sumusta kuuluukin ähkäisy, vaimea karjaisu ja messuaminen loppuu; Max aloittaa kannustuslaulun. Kishak syöksyy sumussa eteenpäin kunnes vastaan tulee iso, valkoturkkinen sarvekas ja luupiikkinen tiikeripetomies, ja sivaltaa sitä keihäällään; Max tulee perässä ja kirkaisee saman korvaan. Jää yllättää toisen sumutiikerin loikkaamalla sen kimppuun, repii ensin vähän, sitten tarraa kiinni ja puree niskan poikki. Jossain sumussa ilmeisesti pomotiikeri käskyttää muita puolustamaan ja kuuluu torven törähdys. Läjä tiikereitä syöksyy Kehän kimppuun, mutta Jään jääpanssari suojasi ainoalta osumalta. Kishak tökkii keihäällään seuraavan perääntymään, Max huutaa yhden kuoliaaksi. Sumusta kuuluu iso karjaisu, ja vielä isompi tiikeri paremmassa panssarissa yrittää hyökätä Maxin kimppuun, mutta kompuroi kaatuneeseen toveriinsa ja hyökkäys heilahtaa ohi. Kuuluu myös kaukaisuuteen poistuvaa liikettä kun shamaani lähtee perääntymään. Jää jää kuulostelemaan hetken, sitten päättää kuitenkin lyödä vieressä olevaa. Aedan aistii shamaanin liikeen sumun läpi ja sinkauttaa nuolen siihen, kuuluu tumps, korinaa ja sitten ei mitään. Rivitiikerit yrittävät taas huitoa mutta eivät osu. Kishak kiroaa pomotiikeriä ja survaisee keihään sen kyljestä, mutta ei saa tapettua. Jää kiepsahtaa vieressä olevan miekkatiikerin ohi ja repii siltä kurkun auki veriroiskeiden saattelemana. Max syöksyy kirvestiikerin viereen ja huutaa nenästä sisään sen aivot muhjuksi. Pari keihästiikeriä yrittää tökkiä Maxia, toinen on aika lähellä osuakin; Aedan ampuu toisen niistä päin talon seinää. Pomotiikeri yrittää huitaista Kishakia, mutta vammat haittaavat menoa eikä osu; eikä alainen pärjää sen paremmin. Kishak nöyryyttää keihäällä pomotiikeriä tökkimällä nilkkaan, Aedan ampuu lievästi haavoittaen kaikkia kolmea jäljellä olevaa rivitiikeriä, Jää repii nuijatiikerin sydämen sen rinnasta (mutta suolia ei silti näy), ja Max kiekaisee rumasti keihästiikerin korvaan. Kauemmaksi ammuttu keihästiikeri koittaa paeta, mutta Aedan saa ammuttua sen lopulta hengiltä. Pomotiikeri on kovin sitkeä, ja Max yrittää selvittää Kishakin kanssa että pitäisikö se pitää hengissä vaiko ei, mutta paikalle saapunet saapuneet vartijat pistävät sen hengiltä. Jää ilmestyy vartijoille, herättäen Jää-ilveksen legendaa henkiin, Aedan vaihtaa muutaman sanan vartijoiden kanssa, ja Kishak häipyy hoitelemaan muualle päätyneitä Sumutiikereitä. Pohjoisessa ovat Immakulaatit lyömässä omaa ryhmäänsä Sumutiikereitä, joten Kehä antaa heidän hoitaa homman keskenään ja poistelee päivältä muualla harhailevia. Max menee osallistumaan pohjoisen tappeluun ja saa vähän kuvaa Sesus Dannan kyvyistä – nauraa juostessaan tiikerien perässä ja varomattomuudessaan polttaa taloja. Jää käy tutkimassa shamaanin ruumiin muttei sillä ole mitään mielenkiintoista, sitten muut palaavat nukkumaan ja Mar Verisammal menee hoitamaan haavoittuneita.

Aamun valjettua mennään aamupalalle. Max pitää aamun esityksen ja menee sitten parantamaan henkisiä vammoja, Mar parannellessaan puhuu pahaa Dannan talonpoltteluista. Ennen puolta päivää kaupunkiin ratsastaa pohjoisesta tyttö joka kertoo että kaivoksilla on kauhea Sumutiikeriarmeija, muu Kehä paitsi Mar-mummo kovasti rekrytään mukaan hyökkäämään niitä vastaan. Ennen lähtöä Aedan käy hakemassa ilmalaivasta viemänsä laitteen, ja sovitaan että Jää-strix käy pikaisesti viemässä sen manselleen. Kishak yrittää hiukan suostutella paikallisia kersantteja työntämään Immakulaatteja ensin, mutta aika innokkaasti kaikki paikalliset ovat menossa pelastamaan mainareita. Max aikoo usuttaa Immakulaatteja eturintamassa kaivoksilla olevien Sumutiikerien kimppuun.

Kaivosten pelastaminen

Kaivoksia lähtee pelastamaan etujoukko: kymmenkunta paraskuntoista kuolevaista Immakulaattia, Danna sekä Leimukivi; lisäksi viisi paikallista hevosilla sekä Max ja Aedan. Kishak tiedustelee perässä tulevan armeijan suhteen mutta pysyy lähellä etujoukkoa. Kaivoksia lähestyttäessä vuoret rupeaa nousemaan tien kummallakin puolella, sitten näkyviin tulee kaivoslaitteistoa ja -rakennuksia ja lopulta laakso, jossa kolmisenkymmentä sumutiikeriä "piirittää" kaivokseensa linnottautuneita mainareita; kaivostyöläiset ovat nostaneet tikkaat ja vähän ammuskelevat jos tilaisuus tulee. Aedan jätättäytyy vähän joukosta ja lähtee kiertämään lähemmäs, Danna olisi menossa suoraan kimppuun mutta Leimukivi estelee. Aedan koittaa tarkkailla, mutta ei havaitse johtajien tai merkittävien näköisiä sumutiikereitä, eivätkä muutenkaan ole erityisen taisteluvalmiina. Immakulaattien vetämä ryhmä päättää lähteä hiukan puskien suojassa lähemmäksi, koittaen houkutella sumutiikereitä ulos rakennusten keskeltä jotta Kiedon ratsuväki pääsee käyttämään keihäitään. Max ilmoittautuu houkutuslinnuksi ja menee vähän edellä, ja kun tiikerit huomaavat, huutelee niille rumia ja houkuttelee noin puolet ulos kylästä, jotka melko tehokkaasti pistetään hengiltä, ja loputkin tiikerit sitten kun tajuavat että niiden tovereille on käymässä huonosti. Noin puolet Immakulaateista menee vähintään taistelukyvyttömiksi, Danna ja Leimukivi selviää ilman merkittäviä vammoja; Aedan ja Max onnistuu pitää ratsuväkeä vähän paremmin hengissä. Mainarit hurraavat pelastumistaan, mutta pian idästä leviää iso sumumatto kohti kaivoskylää. Kishak ja Jää-haukka ovat saapuneet paikalle; Kishak organisoi Kiedon ratsuväen viemään paloittain tietoa pääjoukolle ja Jää lentää katsomaan isoa sumupilveä. Shamaaneita ei heti löydy, mutta sen sijaan löytyy Ukkoslintuja ja iso määrä Sumutiikereitä; Jää käy ilmoittamassa tästä kun Aedan, Max ja Kishak pohtii ryhmässä että mitä tehdä, ja lähtee sitten jatkamaan shamaanien etsintää. Leimukivi pidättelee Dannaa, ja Immakulaatit siirtyy Kehän kanssa luolaan; Aedan jää valvomaan suuaukolle jousen kanssa, Kishak kiipeää rinnettä ylöspäin sen verran että näkee sumun yläpuolelta. Melko pian Jää-haukka löytääkin shamaanin ja kommunikoi asian Kishakille, Aedan nousee rinnettä katsomaan jousi valmiina, mutta Jäähaukka päättääkin yllätyssyöksypommittaa skamaanin ensin! Hiukan osuu shamaanin sarveen, joten ihan ei haukka saa kaulasuonta poikki, mutta veriienä nousee haukka kuitenkin sumusta esiin. Aedan kuulostelee tarkkaan sumusta kuuluvaa korinaa ja hälinää, tähtää, ja ampuu sumuun, mahdottoman oloisesti lopettaen shamaanin kouristelut.

Sumumatto rupeaa hiljalleen hälvenemään ja hälinä lisääntyy, mutta ukkosen jyrinä liääntyy ja pilvet lähestyvät koillisesta päin. Sumun hälvettyä laaksossa näkyy kolmisensataa sumutiikeriä sekä viisi säkenöiväsilmistä ukkoslintua, jotka vaikuttavat komentavan sumutiikeriarmeijaa hiljalleen kaivoksen suun juurelle. Koitetaan selvitellä Immakulaattien suunnitelmia, Imarae menee varovaisella asenteella ja pitää Dannaa aisoissa. Aedan yrittää hillitä hyökkäyksen järjestelyä ammuskelemalla ukkoslintuja, mutta lähestyvät salamat vaikeuttavat tätä. Nuolet onneksi kiinnittävät ukkoslintujen huomion, joten syöksyvä Jäähaukka ja nuolilla pippuroiva Aedan saavat kolme pois taistelukunnosta, kunnes kaksi viimeistä käskevät hyökkäyksen luolaan. Aedan perääntyy ja lohikäärmeveriset siirtyvät eturintamaan teurastamaan sumutiikereitä. Jää laskeutuu alas, muuttuu ilvekseksi ja rupeaa salametsästämään yksittäisiä sumutiikereitä. Imarre käskee pian Dannan taaksepäin kun se rupeaa hehkumaan, ja tottelee taas; Max huutelee rumia taaempaa ja Aedan teippaa sormiaan. Jää huomaa saapuvat Kiedon joukot, livahtaa niiden luo ja ilmoittaa Peuraklaanin johtajalle Mai Peitselle tilanteesta. Mai käskee Jäätä liittymään hyökkäysjoukkoihin, mutta mokoma tietysti häipyy viimeisen ukkoslinnun kimppuun. Kiedon joukot rupeaa asettautumaan hyökkäysmuodostelmaan, mutta saavat salamoita päälleen, ja Kishak tämän kuullessaan osoittaa lohikäärmeverisille tarpeen käydä ukkoslintujen kimppuun luvaten itse pitää Maxin kanssa luolassa olijat turvassa. Imarae läväyttää kädet yhteen ja maanjäristysaallolla heittää lähimmät sumutiikerit pois luolasta, käskee innokkaan Dannan mukaansa ja lähtevät metsästämään ukkoslintua. Aedan astuu niiden perässä ulos luolasta, lukitsee katseensa viimeiseen ukkoslintuun ja pamauttaa sitä että anima välähtää. Nuoli viuhahtaa talon ja kärryn välistä ukkoslinnun kylkeen, joka lyyhistyy ja lähtee ryömimään; sormien siteet leijailevat alaspäin ja veripisara valuu alas jousen jännettä. Musta savu-usva pyörteilee Jää-ilveksen ympärillä, kun se hiipii ukkoslinnun perässä osittain raunioituneen kylän läpi, kunnes lopulta ponkaisee väijystä sen selkään, nappaa kiinni niskasta ja repii kaulan auki. Hetken ympäröiviä sumutiikereitä revittyään Jää-ilves hyppää ilmaan, mustan usvan pölähdykseeä muuttuu strixiksi ja lennähtää luolalle, ottaa kyytiin voipuneen ja vähän hehkuvan Aedanin ja vie sen lähirinteen taakse piiloon. Samaan aikaan huomataan paikalle lounaasta nelistävä ratsuväkijoukko, jonka Kishak tunnistaa keisarikunnan legioonan kohortiksi; simhatalla joukkoa johtava puu-aspektinen lohikäärmeverinen ratsuväkikarkauksellaan kääntää taistelun kulun, ja pian sumutiikerit siirtyvät perääntymiseen mutta eivät niinkään onnistu vaan joutuvat aika lailla tuhotuiksi. Kishak ja Max huomaavat että kuolevais-immakulaatit tajusivat Aedanin väläyksen merkityksen, joten nopean neuvottelun jälkeen Kishak menee auttamaan Kietolaisia ja liukenee pian Aedanin suuntaan.

Jää toteaa, että parantajia on paljon vähemmän kuin sumutiikerien lyöjiä, joten Helmipöllön klaanin Mar Verisammal menee hoitamaan väkeä, mutta ratsuväen johtaja tulee esittäytymään Sesus Vedaniksi ja kysyy Marilta että miten voi auttaa. Jää arvioi että pätevähän se on, joten Vedan laitetaan parsimaan pahoin haavoittuneita samalla kun muut luokittelevat. Max jäi taistelualueelle, Kishak käy juttelemassa lyhyesti ja kannustaa vähän; Aedan lähtee Kiedon suuntaan. Kishak palaa parannuspaikalle ja viestii muille Aedanin tilanteesta samalla kun on Marin komenneltavana, sitten koitetaan seurata että ollaanko vielä kovasti Aedanin perässä, mutta nyt tehdään vasta enimmäkseen taistelun jälkihoitoa.

Anateema nähty! Tarttis varmaan tehdä jotain.

Mar tekee pitkälle iltaan parannustoimia, kunnes pitää mennä nukkumaan, jotta kerkiää lentämään Kietoon että Nana pääsee töihin aamulla. Aedan lepäilee aamun, Kishak yrittää vähän kysellä huomattiinko anateemaa, mutta enemmän väki haluaa puhua hänen ja Maxin sankaruudesta. Nana menee kujertelemaan tietoa irti Devidaaksesta, joka on tosi innostunut siitä että pääsi tutkimaan muinaisia raunioita; Immakulaatit vähän niin kuin takertuivat mukaan. Alaspäin mennessä tasanteella Devidaas esittelee peilillä paikalla olevia demoneja, ja alimpaan kerrokseen päästyään käskee työläiset pois. Sitten Devidaas paljastaa, että tietää ettei Nana ole saanut loitsusta, koska palkkakirjasta puuttuu oikeat merkinnät. Jää yrittää vähän kaivella että mitä kaikkea Devidaas tietää ja aikoo, ja paljastuu että sehän on kauhea nörtti joka oikeastaan haluaakin löytää anateemoja ja kysellä niiltä kaikkea. Jää koittaa pyöritellä asiaa niin, että hän on kyllä varmaan jollain tavalla on yliluonnollinen, mutta loitsun heitti Nanan luultavasti-anateemainen opettajansa. Devidaas on aika pettynyt ettei Nana olekaan anateema, ja sitten haluaisikin taas loitsia toukka-oksennus-loitsun Nanaan, kunnes Nana onnistuu huomauttamaan ettei hän sitten voikaan toimia kirjurina kun ei voi kommunikoida asiasta. Devidaas miettii vähän ja toteaa että pahus, vaikeaa, mennään lounastamaan; lounaalla Nana heittelee vähän huhuja sumutiikerihyökkäyksessä nähdystä anateemasta ja Devidaas päättelee että lähialueella lienee siis kaksikin anateemaa, ja kertoo muutenkin paljon lisää anateemoista.

Syötyään myöhäisaamiaisen Aedan väsää lisää nuolia; Max selvittää millä puuhilla ilmalaivan väki on, mutta eivät kauheasti puhu, eikä myöskään kadonnutta hevosta näy. Vanhempi khoja Sora Kilpi sen sijaan avautuu jonkun verran siitä, kuinka on tyytymätön paikalla olevaan keisarikunnan väkeen, mutta voi hyväksyä ne vielä tällä hetkellä kun ovat paikoin hyödyllisiä eivätkä liikaa nenille hypi. Illemmalla kokoonnutaan puhumaan Työteliäässä Mehiläisessä, jossa kävijöitä pari Immakulaatti-munkkia yrittää seurata. Jaetaan tietoja, sitten Max menee juttelemaan majatalon ulkopuolella kaikille, ja kyllähän munkit Maxin tunnistavat ja kysyvät taistelutyylistä. Max myöntää osaavansa Satakieli-tyyliä ja kertoo oppineensa sen joltain tyypiltä kauempana; munkeilla taas kiinnostuksen kohteena on Aedan. Palaveroidaan sitten vähän lisää että mitä tehdä lohikäärmeveristen kanssa; Vedanista ja Imaraesta on ehkä vähän liian vähän tietoa. Max käy vielä esiintymässä, Kishak on vähän aikaa yleisössä, Aedan ja Jää nukkumaan.

Seuraavana aamuna immakulaatit taas vartioimassa Mehiläisen ulkopuolella, tuijottavat Aedania mutta eivät lähde perään. Aedan menee keräämään tetoja Kiedon ulkopuolelle leiriyteeltä ratsuväkikohortilta; ovat kuulemma pari viikkoa Kannuksesta Kietoon tulleet, tekemässä jotain tiedustelua täällä. Miehistö tykkää Vedanista, kova mutta reilu johtaja. Maxin hevosta ei näy. Myöhemmin tulee mieleen Kipinän kiroama tyyppi, jota ei heti löydykään, eikä ole khojatkaan kuulleet, vaikka Val jotain peitteleekin. Aedan puristaa tietoja irti Val Kynttilästä, joka myöntää että hankki kirotulle tyypille jotain työtä; enempää ei kerro mutta Sora sen sijaan myöntää että Seitikki varmaan jotenkin asioissa on mukana. Immakulaattien vahdinvaihdossa Jää-hämähäkki hyppää kaavunliepeeseen ja saa kyydin leiriin ja joutuu parin tuntia odottamaan, kunnes parin tunnin päästä pääsee kuulemaan raportin Imaraelle. Aedan on melko varmaksi tunnistettu anateema, Max ja Kishak epäiltyjä anateemoja, ehkä joku eläinkumppanikin on? Keskustelun perusteella Imarae vaikuttaa tietävänsä kuolevansa ennen seuraavaa Kalibraatiota, koska on suututtanut jonkun yliluonnollisen tahon ja saanut kirouksesta. Majatalolle palatessa sekä Aedan ja Jää huomaavat valtavan karavaanin lähestyvän kaupunkia, sellainen joka arviolta kerran vuodessa Kiedossa vierailee. Kaupungin väeltä kuuluu ohimennen että pysähdys kestänee pari viikkoa ja tuo käsityöläisille paljon hommia. Pieni Jää-otus hipsii tutkimaan karavaania ja helposti huomaa että mukana on kauppatarvikkeiden lisäksi paljon orjia; karavaanilla on noin 50 vartijaa ja ehkä 100 työntekijää. Jää ohjaa kaikki takaisin huoneeseen ja kertoo sekä anateema-epäilyistä että orjista.

Vaikea orjakaravaani

Jää ei tykkää ollenkaan tästä Killan orjakaravaanista; Max pohtii kansalaismielipiteen nostattamista tällaista orjuuttamista vastaan ja Aedan suunnittelee kaikkien mahdollisten varojen kähveltämistä. Jää menee Mar Verisammaleena lyömään nyrkkiä Sora Kilven pöytään, Max tulee mukaan kuuntelemaan. Sora ei vastusta orjien vapauttamista mutta ei ole aktiivisesti itse ryhtymässä mihinkään ilman vahvoja todisteita; arvelee että Kehä pärjännee kyllä itsekseen eikä halua sotkeutua Ylevöitettyjen puuhiin. Aedan käy huomaamattomasti arvioimassa karavaanin vartiointia ja potentiaalisia arvoesineiden sijainteja, ja löytääkin tukevan metallivahvistetun toimistovankkurin (jossa on myös arkkuja) sekä varastovankkureita; jää kyttäämään sen lähelle. Max tepastelee kyselemään karavaanin asioista, ja saa hiukan vastauksia ennen kuin vartijat yrittää ajaa mokomaa hullua pois. Kun eivät mokomat päästä puhumaan kauppiaan luokse, pistää Max lauluksi, muistuttaen vapauden arvosta ja orjuuden vääryydestä. Tästä muutamat vartijat ärtyvät, useammat kuuntelevat, osa ehkä arvostaenkin. Koska jatkaa kuitenkin saa, Max vaihtaa aiheeksi keijujen petollisuuden ja yleisen pahuuden, ja sen jälkeen vielä perään kannustamaan siihen, että heikompiaan pitäisi auttaa.

Kun väki hajaantuu ja on hiljalleen siirtynyt nukkumaan, Aedan hiippailee toimistovankkurille, ja onnistuukin tiirikoimaan lukon, mutta salpa osoittautuu kovin vaikeaksi, joten hän siirtyy irrottamaan saranoita, joka lopulta toimiikin. Sisällä kuorsaa vanhempi nainen koreissa vaatteissa; ennen kuin Aedan ehtii enempää tutkimaan, terävä jokin painaa niskaan ja käskee kääntyä. Hänet on yllättänyt humanoidikoiran, joka rupeaa kyselemään että milläs asialla ollaan, samalla tädin herättäen; vartijatkin kutsutaan paikalle. Aedan koittaa kuitenkin ottaa aloitteen, hämää katsomalla tyypin ohi ja onnistuukin hiukan tönäisemään ohutta miekkaa pois, mutta koirahemmo saa kuitenkin ilkeästi pistettyä miekalla Aedania jalkaan. Aedan jatkaa pomppaamalla seinästä vauhtia ja sukeltamalla ulos ovesta ennen kuin koiramies ehtii enempää; vaikka hetken jaksaakin yrittää niin Aedan kiitää menemään, hyppää lähimmän rakennuksen katolle ja palaa majatalolle.

Max on vielä esittämässä iltaohjelmana lisää orjuudenvastustamissettiä, saa kuulla kuinka Aedania ärsyttää ja menee sitten herättämään Jään parantamaan ja Kishakin kuuntelemaan. Jää ja Max arvelevat tarinan perusteella, että kyseessä on henkiolento, Jään arvion mukaan karavaanin jumala. Maxin jatkaessa esityksiä Hunajamesi tulee ja haluaa jutella kaikille, ja kertoo että valitettavasti joutuu pyytämään Kehää poistumaan Työteliäästä Mehiläisestä, koska pelkää heidän aiheuttavan vaaraa paikalle. Kishak vihjaa Aedanille että koittaa selvittää kuka tämän aiheutti, mutta ilmeisesti kyseessä ei ole kukaan tietty taho, on vaan saanut ylensä pahoja aavistuksia tulevasta. Siirrytään huomaamatta Kipinän kiroamaan taloon loppuyöksi. Aedan jupisee ja Kishak epäilee että sen takia jouduttiin pois mukavasta majatalosta.

Aamun tultua muutamia tunteja myöhemmin Jää kertaa Kishakille keijujen pahuudesta ja Kishak rupeaakin heti suunnittelemaan miten karavaani saadaan väijytettyä kunhan he ovat Kiedosta poistuneet. Max pohtii, mennäkö puhumaan karavaanin jumalalle, jotain auktoriteettia taisi Voittamaton Aurinko aikoinaan asiasta antaa; Jää kommentoi että myös Immakulaateille voisi mennä käräyttämään mokomat keijujen ruokkijat. Aedan menee etsimään parempaa kämppää, mutta mitään ei helposti löydy, Hap Viikate sentään lupaa katsoa löytyisikö jotain. Päätetään että Mar lähtee ensin puhuttamaan Immakulaatteja; eka noviisi ei tajua karavaanista enempää mutta vie Imaraen luo, jota Mar sitten yrittää suostutella tekemään jotain karavaanille. Imarae vaikuttuu Marin aneluista, ja on samaa mieltä että jotain tarvitsee tehdä. Kishak suostuttelee Maxia odottamaan hetken ennen kuin menee paljastamaan Aurinkoisuutensa, jos odotetaan että tekevätkö Immakulaatit jotain karavaanille, joten Max käy muuten puhumassa orjuuden pahuudesta. Lintu-Jää huomaa Sesukset Davidaakset ja Vedanin, jotka menevät majataloon, joten hämähäkki-Jää menee tietysti kuuntelemaan niitä. Serkukset juttelevat enimmäkseen suvun asioista, mutta Vedan kommentoi että on tullut etsimään Sor Kivikaarnaa; Devidaas taas kertoo innostuneesti kaivauksistaan.

Koska illan lähestyessä eivät ole Immakulaatit mitään tehneet, menee Max katsomaan karavaania; tällä kertaa vartijat ovat vähän innokkaampina tulossa vastaan. Max lähtee kiertämään karavaania juuri naruaidan ulkopuolella, vartijoita vähän haastaen, ja aistii kyllä karavaanin jumalan, mutta ei mokomaa näe, ja jonkun ajan päästä kadottaa aistimuksen. Karavaanin kierrettyään Max siirtyy meditoimaan läheiselle kivelle, ja jonkun ajan kuluttua näkee koirapäisen karavaanijumalan ja vanhan naisen kiertelevän karavaanialueella ja juttelevan kauppiaille. Max yrittää hiukan houkutella jumalaa lähemmäksi, mutta sanaton pyyntö ei oikein toimi, ja Max keskeyttää puuhansa kun Immakulaatti-pari tulee pyytämään karavaaninjohtajalta audienssia Imaraelle; hienosti pukeutunut tätii suostuu tähän. Max jää odottamaan, ja illemmalla Imarae ja Danna tulevat neuvottelemaan; ohjataan melko nopeasti toimistovankkuriin, jonka katolle pieni Jäälintu laskeutuu kuuntelemaan. Imarae yrittää painostaa kavaraaninjohtajaa, mutta pomo onnistuu väistelemään kysymykset, eikä Immakulaatit saa esittelykierroksella vangeistakaan mitään paljastusta irti, joten poistuvat, Imarae tyytymättöminä ja Danna välinpitämättömänä. Jää ilmaisee lintumaisen mielipiteen pomosta, sitten lennähtää raportoimaan Maxin kivelle, ja Max päättää vielä koittaa mennä puhumaan. Max on juuri päässyt naru-aidalle, kun karavaanijumala ilmestyy. Kummatkin ovat samaa mieltä että haluavat puhua, Max tosin vähän vähemmän julkisesti, joka jumalaa kiinnostaa ja varovaisen oloisena on tähän sitten suostumassa.

Mökkeilyä

Max ja karavaanijumala siirtyvät muutaman talon väliseen katveeseen lähiväeltä näkymättömiin, Jää-lintu ja Aedan salakuuntelevat lähellä. Jumala syyttää Maxia siitä, että hän juonii karavaania vastaan, ja epäilee että on kavereitakin tässä puuhassa. Max varmistaa, kyllä, kyse on vankien viemisestä keijulle, ja jumala ilmaisee että hänet on tähän palkattu ja karavaanin suojelu on hänen luontonsa. Jumala lienee aika vanha, muistelee ensimmäisen aikakauden asioita ja vihjaa että Aurinkoiset ovat hänet näihin hommiin silloin laittaneet. Ei erityisesti välitä vankien viennistä keijuille suuntaan eikä toiseen, eikä halua oikein myöntää Maxin auktoriteettia. Max rupeaa latelemaan vaatimuksia, mm. kehottaen vahvasti palaamaan länteen ja löytämään parempia karavaaneja hoidettavaksi; jumala on aluksi itsevarmempi mutta rupeaa vähän huolestumaan näitä kuunnellessaan, ja katoaa paikalta kun Max on päässyt listansa loppuun. Sitten paluu lämmittämättömälle talolle, Aedan käy matkalla nopeasti varmistamassa Viikatteelta ettei ole kämppää löytynyt.

Kishak on tehnyt sotasuunnitelmia, ja pohditaan menisikö jumala puhumaan Immakulaateille; Kishak on valmis lähtemään itään päin tiedustelemaan hyviä väijypaikkoja, mutta Aedan olettaa ettei kukaan ole tulossa ja menee nukkumaan. Muut seuraavat esimerkkiä, Max meditoi ja säveltää yön läpi, ja huomaa joskus yöllä että on ilmaantunut Immakulaatti-pari vartioimaan taloa. Aamulla Aedan lähtee ensin torille keräämään aamiaista, saa seuraajaparin peräänsä, kadottaa ne sitten kun käy taas tutkimassa lentolaivan muttei löydä mitään uutta mielenkiintoista sieltä. Kishak lähtee heti sopivasti Aedanin jälkeen välttäen Immakulaatti-seuraajat; käy useamman kymmenen virstaa itään päin selvittämässä kaikki hyvät väijyntäpaikat, ja palaa illan pimettyä. Max lähtee myöhemmin kiertelemään kaupungilla, saaden oman seuraajaparinsa, muttei löydä mitään erityistä. Jää-pieneläin käy vakoilemassa Vedanin leiriä, jossa tehdään suunnitelmia Sor Kivikaarnan etsimiseksi, mutta eivät selkeästi tiedä mitään tarkempaa tyypistä; kuulemma kohteliaasti pitää saattaa se takaisin. Iltapäivällä Aedan käy keräämässä lisää tietoja Khoja Val Kynttilän kadottamista tyypeistä, vuosien varrella ehkä kolmisenkymmentä kadonnut, usein rautakuljetusten mukana länteen; illemmalla Viikaten luona saa tietää vanhasta pienestä mökistä joka olisi ostettavissa. Kishakin palatessa illalla huomaa hän Dannan valittamassa immakulaatti-seuraajaparin luona; Dannalla tavanomainen valitus päällä. Iltapalaverissa Jää raportoi Vedanin puuhista ja arvioi että kannattanee antaa Vedanin tyyppien löytää Sor jos eivät aio sille pahaa, Aedan kerää kolehtia mökin ostamista varten, Kishak nostaa kysymyksen että pitäisikö Dannalle tehdä jotain kun se helppoa olisi mutta arvio lienee ettei ainakaan vielä.

Seuraavana aamuna Nana lähtee Kiedosta etsimään opettajaansa ja käy hyvästelemässä Hunajameden, saa tietää että Danna oli käynyt vähän polttamassa majataloa. Max lähtee taas ensimmäisenä saaden seuraajat peräänsä, menee räätälille. Aedan häipyy sitten ostamaan mökkiä Kishakin kanssa, naamioitumista sen verran ettei myyjä osaa yhdistää normi-Aedaniin. Mökki on ränsistynyt, mutta riittävä; kasvit on villiintyneet ja monet paikat rikki, mutta toiminee piilona, pajukko piilottaa kohtuullisesti näkyvistä. Kishak jää arvioimaan paikkoja, Aedan palaa ja ostaa mökin. Illalla sovitaan seuraavan päivän esitys: Kishak palaa kaupunkiin erämaasta ja poistuu Aedanin kanssa länteen hyvästeltyään Maximillianin. Immakulaatti-pari seuraa jonkun tunnin verran kunnes kadottavat jäljet Takiaisen suuntaan, sitten palaavat katsomaan Maxia ja taloa, kunnes vahdinvaihdon jälkeen palaavat Imaraen luo, jossa Jää-hämähäkki vakoilee tilanteen ja jää muutenkin kuuntelemaan Immakulaatti-rutiineja. Max on käyttänyt vahtien poissaolon hyväkseen ja käy juttelemassa Sora Kilven kanssa mutta se on penseä. Aedan ja Kishak kunnostaa mökkiä, Aedan minimalisesti, Kishak yliluonnollisen nopeasti sisätilat korjaten mutta ulkoasun säilyttäen. Max palailee illalla mökille ja ensin juttelee paikallisten Immakulaatti-vahtien kanssa, sitten rupeaa esiintymään ja pian paikalle kertyy muutakin väkeä, ihan kiva illanvietto on. Sen jälkeen Max käy katsomassa vielä kylmätaloa ja näkee kirouksen muttei näe miten purkaa. Aamulla Jää huomaa että karavaani on lähtemässä, mutta niillä on mukana usemapi kymmen Peura-klaanin vartijaa; käy ilmoittamassa kalamökillä Aedanille ja Kishakille. Max katselee myös vähän karavaania, kunnes Jää-lintu viittilöi sen palaamaan kylmämökkiin, jossa pidetään neuvottelua, että miten käydä karavaanin kimppuun. Kishak ehdottaa erilaisia väijytysideoita, mutta mukana olevat Kietolaissotilaat ja tietämättömyys karavaanijumalan kyvyistä tekee asiasta vaikeamman. Varusteita sotilailla ei ole valtavasti, joten eivät jatkane koko matkaa mukana. Mihinkään selkeään lopputulokseen ei päästä ennen kuin Jää ja Kishak kuulevat ulkoa juoksuaskelia ja piiloutuvat, ja oven sisään potkaissut Danna on aika yllättynyt kun Maxilla onkin seuraa!

Satuttamista ja parantamista

Danna huomaa ensin Maxin, sitten Aedanin heti perään, ja menee hetkeksi hiljaiseksi, kunnes onnistuu nimeämään kummatkin ja käskee kertomaan että millaisia anateemoja ovat. Max kysyy, kuka tällaisen väitteen on esittänyt, mutta Danna käskee olla hiljaa ja kertomaan nyt siitä anateemaisuudesta. Max yrittää kertoa olevansa vain Voittamattoman Auringon Pappi, mutta Danna ei kuuntele kun Aedan teki käsketysti ja laittoi valon otsaan. Danna vetää aseen selkeästi enemmän valmiiksi ja käskee Aedania tulemaan perässään ulos kadulle, ja Aedan tottelee, Maxin seuratessa perässä. Ulkona Danna käskee Aedania polvistumaan, mutta kun mokoma ei tottele toisellakaan kerralla, Danna hyökkää! Valitettavasti Aedan on aika paljon nopeampi, rannerengas muuttuu jouseksi käteen ja nuoli lentää suoraan Dannan kurkusta läpi. Danna jää katsomaan tyhmänä, käsi nousee kurkulle, ja rupeaa tipahtamaan maahan, mutta Max tulee ottamaan Dannan kiinni käsilleen, anima kuuma on vielä mutta ei polttava. Kishak hilpaisee ulos taka-ikkunasta ja kiipeää katolle tarkkailemaan josko paikalle yrittäisi muita lohikäärmeverisiä, erityisesti Imarae huolestuttaa. Jää-hiiri vilahtaa perässä ja kiertää talon, ja Mar Verisammal syöksyy tutkimaan onko Danna vielä pelastettavissa. Kovasti sidettä kaulan ja niskan ympärille kietoen Mar onnistuu pelastamaan Dannan kuolemalta, mutta halvaantumiselta ei; reikäkin saattaa vähän siirtyä sivuun vähemmän kuolettavaksi. Tärinän lähestyessä Kishak hyppää alas, arvelee Imaraen olevan tulossa ja kehottaa muita pois, ja hyppää takaisin ylös; Aedan nappaa nuolen ja palaa talon sisälle sulkien oven perässään, mutta Max jää paikalle. Mar rupeaa huutamaan apua, ja Max lähtee etsimään penkkiä jolla tukea päätä ja selkää.

Imarae nousee maasta maaräjähdyksen saattelemana ja juoksee Dannan luo, Mar kertoo tarvitsevansa tasaisen alustan, valoa ja kuumaa vettä. Imarae hoitaa kaksi ensimmäistä nostamalla maasta hiljalleen ihmeellisen sileän alustan ja rupeamalla hohkaamaan valoa, ja penkin naapuritalosta hakenut Max käy pyytämässä seuraavaksi vettä kiehumaan. Imarae seuraa hiljaa sivusta kun Mar koittaa pitää Dannaa hengissä ja käyttää Maxia ja Imaraeta apulaisina. Pitemmän hoitorupeaman jälkeen Mar toteaa että kyllä se varmaan selviää, kun lohikäärmeveriset on kuitenkin kovin sitkeitä. Imarae rupeaa kyselemään että mitä tapahtui ja Max kertoo melko rehellisesti mitä tapahtui. Imarae varmistaa että Max tiesi että Aedan on yliluonnollinen, ja haluaa selvittää että millä tavalla ovat he kytköksissä toisiinsa; Max myöntää olevansa Auringon pappi muttei sen enempää. Imarae vähän koittaa kysyä että eikös Anateemat pitäisi ajaa pois, mutta Mar rupeaa siteeraamaan Karhun kirjaa että ei oikeastaan; sitten Imarae koittaa murhan yrityksestä mutta Mar löytää taas itsepuolustus-syyt joiden mukaan Aedania ei kyllä juuri mistään voi syyttää. Imarae kysyy vielä talon omistuksesta, Max myöntää olevansa talonvaltaaja, sitten kysyy Dannan siirtämisestä ja Mar käskee olla varovainen. Imarae muotoilee kiveä ja penkkiä pikaisesti uudelleen ja sitten kannetaan Danna Immakulaattien leirille. Max suostuu lähtemään herkästi, Mar haluaa odottaa että saa siirrettyä hoitotiedot seuraavalle hoitajalle; Imarae pyytää jotain munkkia hakemaan Sesus Vedanin mutta mokoma on lähtenyt pois Kiedosta. Mar saa luvan jäädä odottamaan seuraavaa hoitajaa, Max jää katsomaan jonkun matkan päähän ja huomaa kun Imarae lähtee jääkukkulalle. Aedan ja Kishak ovat siirtyneet takaisin mökille päin ennen kuin Max pääsee kylmätalolle, joten Max siirtyy tarkkailemaan toiseen paikkaan, josta näkee Imaraen palaavaan Devidaaksen kanssa. Mar ei juuri ymmärrä mitä Devidaas ja Imarae suunnittelevat mutta demoninkutsunta on mahdollisuus, Devidaas lähtee pois kun ei parantamista osaa mutta lupaa koittaa kutsua Vedania.

Aamuun mennessä ei ole Vedan saapunut paikalle, mutta Danna heräilee ja vihaistuu melko nopeasti kun Mar toteaa halvaantuneisuuden. Imarae yrittää rauhoitella, Danna on kiittämätön, Mar osaa kuitenkin pysyä rauhallisena, ja Imarae koittaa kannustaa Dannaa ajattelemaan parantumista eikä katkeroitumaan. Imarae kohteliaasti kyselee Marin taustasta, Mar kertoilee vähän mutta kääntää puhetta Kiedon kovasti aktiivisiin viime viikkoihin ja äksyilee orjakaravaanista. Imarae kysyy myös Villeyden aiheuttamista poikkeamista, kun on saattanut huomata Marin silmien outouden, ja Mar kommentoi ensin muuten ja sitten kertoo asian olevan sukuvika.
Aamutoimien jälkeen Aedan lähtee katsomaan miten Maxilla ja Jäällä menee; Max on yrittänyt selvitellä karavaanin mukaan lähteneistä muttei Pitkätalon ulkopuoliset ainakaan sitä heti tiedä. Aedan yhyttää Maxin ja päivittävät tilannetiedot, seuraavaksi koittaa kerätä tietoja Vedanin leiristä, sitten tietoja eilisillan väkivaltaisuuksista, ja lopulta myös Viikatteelta tietoja; muuten ei mitään kummempaa paitsi että Aedanin kotikaupungissa Karakissa on ollut väkivaltaisuuksia sekä hämäriä puuhia ja että ilmalaiva lienee lähipäivinä lähdössä. Kishak naamioi ja luonnonhälytysansoittaa mökin ympäristöä. Mar Verisammal yrittää vähän kuntouttaa Dannaa, mutta käy myös asioillaan. Aedan käy tutkimassa ilmalaivaa, siellä on uusi laatikko jonka sisällä jotain arvoesineitä, ja nappaa mukaan muutamia parhaita, tosin ei saa ihan siivottua jälkiään. Toisen päivän aikana tulee Kishakilta Maxille ja Jäälle viesti että missä vaiheessa mennään karavaanin perään? Päätetään että ei stressata ilmalaivaan mahdollisesti vietävistä lisälasteista, vaan lähdetään karavaanin perään; Max näkyvästi, niin että Aedan ja Kishak liittyvät pian seuraan, Mar seuraavana päivänä lähtien. Vähän ennen iltaa vastaan ratsastaa etsintäpartio Vedan etunenässä, Kishak siirtyy piiloon, Max ja Aedan jäävät juttelemaan. Vedan on melkoisen valmis tekemään jotain karavaanille, Max kertoo Imaraen yrittäneen ostaa vangit mutta Vedan on valmis vähän railakkaampiin toimiin. Vedanin ratsu haistaa piiloutuneen Kishakin, pari miestä jää mukaan ja pari saa jatkaa Kietoon ilman varusteita, Vedan lähtee Kehän kanssa karavaanin perään. Kertoo myös etsineensä Sor Kivikaarnaa ja kysyy tiedetäänkö siitä, jotain kuultu muttei sen enempää. Leiriydytään, Vedan esiintyy ja on oikein pidettävä Kehän mielestä. Seuraavana päivänä Jää-lintu lentää ohi ja viestii että pian vastaan tuleva metsästäjä on uusi Jää-muoto.

Karavaani, karavaani ei ole meidän kaveri

Illalla Max vielä soittelee innoissaan uudelle yleisölle niin että sotilaat tykkää Maxista ja kyllä Vedankin, Aedan vakuuttelee Vedania siitä että Kehä on vähäisten ja voimattomien puolella ja suojelijoita, Kishak juttelee sotilaille muuten. Seuraavana aamuna vastaan ilmaantuu haavoittunut Varn, joka saakin nopeasti sympatiaa Vedanilta ja muiltakin. Vedan parantelee vähän aikaa, kyselee kissapedosta joka tämmöistä teki ja kertoo oikeamielisestä tehtävästä jolla nyt ollaan menossa. Varn on kovasti kiitollinen ja kokee kunniavelkaantuneensa, joten lähtee mukaan; lounaalla Vedan vähän vaikuttaa epäilevältä mutta uskoo Varnin taustat. Vedan kyselee myös tietäisikö Varn Sor Kivikaarnasta, valitettavasti ei mutta ehdottaa että ehkä tietty metsän noita tietäisi. Iltaa myöten päästään jo lähelle karavaania; Vedan, Varn ja Max keskustelevat orjuuden ja keijujen pahuudesta. Kolmikko parin Vedanin soturin kanssa köpöttelee karavaanin luo, Aedan ja Kishak menevät lähelle väijymään.

Kun karavaanin luo päästään, Haviander Hopeanuoli, karavaanin koirapäinen jumala, ilmaantuu ja pyytää olemaan tulematta lähemmäksi, ilmoittaen tietävänsä ettei ole hyvät mielessä joukolla. Vedanin pyytelyistä huolimatta Haviander mainitsee myös ettei lohikäärmeverisillä tai aurinkoisilla ole valtaa häneen tai karavaaniinsa. Haviander kysyy, etteikö Vedan tiennyt että Max on aurinkoinen, ja lisää haistelevansa että lähistöllä on muitakin samankaltaisia ja että epäilee vähän että millaista seuraa Vedan oikein pitää. Vedan ei kuitenkaan liikaa hätkähdä, ja antaa tilaa Maxille ja paikalle saapuvalle karavaaninjohtajalle, jotka rupeavatkin sanailemaan siitä että millä todisteilla Max syyttää keijuille myynnistä. Kauempana pysyttelevät paikallissoturit kiinnostavat Vedania, joten menee puhumaan niille; Max taas saa karavaaninjohtajan suostumaan että pääsee puhumaan vangeille. Karavaaninjohtaja yrittää kovasti vakuuttaa tietämättömyydestään mistään keijuista sekä lempeydestään vankeja kohtaan, Max ei oikein usko tähän. Vedan on sillä välin onnistunut puhuttamaan Peuraklaanin joukkojen kapteenin lähtemään, joten tyyppi ilmoittaa tämän karavaaninjohtajalle ja joukot lähtevät vähän kerääntymään vähän matkan päähän. Karavaaninjohtaja yrittää seuraavaksi vedota Vedaniin että nyt on Sesuksen suku käymässä Kiltaa vastaan, mutta Vedan toteaa että aikoo nyt kerrankin tehdä oikein, eikä auta sekään väite että Vedan on nyt selkeästi Anateemojen vallan alla. Kun Haviander siirtyy pistämään Maxia selkään, päästää Aedan vihdoin irti pitkään tähdätystä nuolesta...

Puskasta lentävä nuoli räjäyttää reiän koirapäisen jumalan rintaan, ja se hajoaa nopeasti sumuksi. Varn hyppää hevoskyydistä ja perääntyy, Max katselee nopeasti ympärilleen ja lähtee kohti toimistovankkuria, karavaanipomo juoksee karkuun ja huutaa hälytystä. Kishak koittaa heittää keihäällä Maxin kimpussa olevia sotureita, mutta ei tunnu osuvan; keihäs vain katoaa valonväläyksellä heti ohi mentyään. Max rupeaa hoilaamaan suruisaa itkuvirttä, ja ympärillä olevat sotilaat jäävät ensin katsomaan kun Max jatkaa kohti keskusvankkuria, mutta tointuvat kuitenkin lähtemään perään ja jatkamaan onnetonta estelyään. Aedanin puusta lentelee suuri nuolisade, tiputtaen muutaman karavaaninvartijan ja havoittaen useampia. Max jatkaa juoksuaan kohti toimistovankkuria, Kishak vihdoin osuu edes yhteen vartijaan, Aedan tiputtaa vähän pienemmällä nuolisateella lisää vartijoita, ja Vedan mujauttaa toisenkin vartijan kumoon. Lopuilta vartijoilta loppuu motivaatio ja rupeavat pakenemaan paniikissa ympäriinsä, pomo piileskelee yhä jonkin vankkurinpyörän takana.

Max pääsee vankkurin luo, huutaa ovessa olevan lukon ja salvan rikki, ja velhosilmällä katsomalla sisältä löytyykin pieni miniatyyrilinnake, joka vaikuttaisi Haviendarin kodilta. Vedan marssii pomon luo, Aedan hiippailee Maxin luo, Varn lähemmäksi Vedania ja Kishak varmistamaan että karavaaninvartijat eivät pakene Kietoon. Max kävelee karavaanipomo Vellena Zenon luo linnakkeen kanssa, pyytää avaimia ja nappaa samalla aiemmin huomaamansa maagisen kaulakorun, toruen vielä mennessään. Aedan tutkii toimistovankkurin, availee koskettelemalla arvoarkut ja siirrettyään taskuihinsa arvotavarat kantaa dokumenttiarkun ulos muille. Max rupeaa availemaan vankivankkureita ja juttelee Vedanin kanssa Vellenan kohtalosta, ja kummatkin ovat sen verran kunnollisia että olisivat valmiit pistämään Vellenan hengiltä mutta Vedan kerkiää ensin. Max sentään lausuu rukouksen Vellenan sielulle ja auringon voimalla polttaa ruumiin. Vankkureista kömpii ulos sekavia vankeja, joita Max ensin rauhoittelee ja sitten rupeaa Aedanin kansa selvittämään taustoja kultakin. Suurin osa on enintään vain vähän rikollisia, joten niille jaetaan tarvikkeita karavaanilta, loppujen kanssa pitää vielä vähän miettiä. Paluureittiä vartioiva Kishak päästää Kiedon väen takaisin, samoin Vedanin miehet, kunhan on pyytänyt olemaan asiasta hiljaa Kiedossa.

Varovaisia keskusteluja

Max kerää vapautetut rikolliset ryhmään ja vaatii tuhmia olemaan tulevaisuudessa kunnolla tai käy huonosti, Kishak kääntää lennossa Jokimaiden kielelle. Kishak sitten perään muistuttaa ahneuden vaaroista ja kehottaa unohtamaan minkäänlaiset aikeet viedä paikallisilta mitään. Muutamien kysymysten jälkeen joukkio on valmiina lähtemään takaisin kohti Kietoa, ja Kehä menee Vedanin kanssa vähän matkan päähän leiriytymään yöksi kukkulan päälle; Kishak pistää ammattimaisesti leiriä pystyyn. Varn lähtee metsästämään jotain ruokaa ja palaa mukanaan pari lintua, pesällinen munia sekä kesäyrttejä. Vedan haluaa puhua Anateemoista ja alkaa laittaa niistä ihan hyvää kenttämuonaa. Vedan haluaa puhua anateemaisuudesta; Kishak ja Varn eivät vaikuta myöntävän mitään, Max kieltää oleva Anateema mutta kyllä Auringon valittu. Kishakin ja Aedanin kohdalla aseen näkymättömyys on selkeästi syyllistävä tekijä. Vedan rupeaa selittämään asemansa vaikeutta ja kuinka pitäisi olla mahtavan Sesus-suvun jäsenenä olla Kehää vastaan. Max mainitsee että vaikeaa on itsellekin kun ei voi suoraan julkisesti Auringon esimerkkiä, mutta muistuttaa että toisaalta Dannakin jätettiin henkiin. Vedan myöntää, ettei välitä niin tarkkaan Virheettömän Veljeskunnan opeista, ja kokee että päivän aikana tehdyt asiat olivat hyviä. Keskustelu keskeytyy, kun Max sanoo että paikalle on ilmestynyt tarkkailija. Vedan vetää jousen esiin, Aedan katoaa, ja alarinteeseen ilmaantuu vihreää valoa hohkaava valtaisa peura ja puiseva ratsastaja, myös hohtava mutta vähän eri tavalla.

Max lähestyy tulokasta, joka tulee leiriä kohtia; tyyppi nousee ratsailta ja pyytää lupaa tulla leiriin, ja Max hyväksyy. Ratisten ja rasahdellen tyyppi kävelee kankeasti leiriin, ja lähempää katsottuna näyttää olevan pelkkää oksaa ja kaarnaa koko tyyppi. Max esittelee itsensä ja tarjoaa istumapaikkaa, tyyppi ei istu mutta kasvattaa kädestään sauvan, ilmoittaa olevansa Sor Kivikaarna ja että kohtalon agentit on johdattaneet Vedanin hänen luokseen. Vedan mainitsee että hänelle kerrottiin että hän voi löytää Kivikaarnan vain uusien ystävien kanssa, mutta ei tiedä ketä nämä kohtalon agentit ovat. Max kertoo vähän, Sor vähän tiputtelee pommeja siitä kuinka koko Keisarikunta on valetta, Vedanilla on vaikeuksia uskoa. Sor kertoo hitaasti historiastaan ja voimistaan, ja että Vedaniin ei voi luottaa koska se on kuitenkin kohtalon agenttien työkalu. Kuulemma lähimailla on myös jotain kohtalon ulkopuoleisia aukkoja, mutta ei osaa sanoa tarkemmin että mitä. Kishak yrittää hiukan jutella mukavia, mutta ei osaa Sor sanoa että onko sotaa tulossa tai suoraan että mitä kannattaa tehdä. Max saa arvioitua, että Sor varmaan haluaisi että Kehä siivoaisi pois Kohtalon vääristäjiä, mutta kysellessä Sor ei osaa kauhean selkeästi ilmaista että miten asia pitäisi tehdä. Sor rupeaa hiljalleen muuttumaan siinä määrin puuksi että keskustelu käy vaikeaksi, joten jatketaan Vedanin kanssa. Kishak ei tunne kauhean suurta sympatiaa Soria kohtaan näin huonoilla ohjeilla, mutta eipä Vedanillakaan ole parempia ideoita. Vedan on kuitenkin valmis lähtemään takaisin Kietoon, Kehä ei jaksa välittää, vähän sovitaan että ollaan varovaisia, ja antaa Vedan sentään Varn-raukalle vähän ruokaa matkaa varten.

Vedanin poistuttua Aedan ilmaantuu, Varn katoaa metsään Jään ilmaantuessa hetkeä myöhemmin. Max hoitaa suurimman osa yövahdista ettei vartijat pääse palaamaan Kietoon päin. Seuraavana aamuna Sor palaa hiljalleen ihmismuotoon, on nyt auringonvalossa notkeampi ja nopeapuheisempi, ja selostaa vähän paremmin. Sor pyytää hoitamaan Kiedossa olevasta kukkulasta vapautuneen ilman elementtilohikäärmeen, joka aiheutti pohjoisemmassa olleen myrskyn, ja joka varmaan suunnittelee jotain sotaisaa. Isompi ongelma ovat kohtalon agentit jotka täällä katkovat juurakoita; se että miksi kummatkin faktiot haluavat saada Sorin käsiinsä on epävarmaa, mutta Kishak ehdottaa että resurssiksi keskinäiseen kähinäänsä. Näiden tyyppien lisäksi on joku merkittävämpi kohtalon rikkoja tulossa joku lännestä päin, mutta ei osaa sanoa kuinka kaukaa; muitakin myös lienee ympäriinsä. Jää yrittää vähän kysellä myös Sorin opettajasta ja taustoista, mutta eivät ole samoihin aikoihin vaikuttaneet. Sor lupailee koittaa selvittää asioita ja lähettää viestiä kun selviää, joten ruvetaan päättämään mitä seuraavaksi. Max kysyy Jäältä että mitäs tehdään Havianderin pienelle linnakekodille, heti ei ole ratkaisuja joten varmaan pitää kuljettaa sitä mukana. Todetaan että pohjoinen myrsky on mielenkiintoinen mutta myös pahuksen kaukana, ja toisaalta Karakin kummat murhat saattaisi liittyä johonkin kohtalon aukkoihin. Palataan Kietoon valmistautumaan matkaan, kun pari päivää myöhemmin mökin portailta löytyy maaginen kukkanen jonka kellosta tulee tieto Sorilta että Karakin lähistöltä löytynee kohtalon repijöitä. Sitten kohti Karakia.

Karakissa

Surkea rikollisuuden pesäke

Matka on pitkä mutta sujuu ilman tapahtumia, joten kun paikalle päästään, on Nouseva Maa ja kesä hiljalleen taittumassa syksyyn. Karak on joenhaarassa, entinen pääkaupunki (siirtyi Korkeasilaan) joka oli paljon isompi (ehkä 60k) mutta silti vielä aika iso paikallisessa mittakaavassa (30k). Karakissa on siis paljon autioituneita ja ränsistyneitä rakennuksia (eniten varjomaalla); kaupunki ei erityisen selvärajainen mutta suurin osa väestä aika lähellä keskustaa. Isoin juttu on ihan joen haarassa kaupungin keskustassa kallion päällä oleva kivilinna (harvinaisia sellaiset), joka on nykyään raunio ja jonka ympärillä on varjomaa, ja joka on yöaikaan enemmän ehjä kuin päivällä. Kaupunki on enimmäkseen puutaloja, mutta myös kymmenkunta pitkätaloa jotka on kaikki jossain määrin pieniä linnakkeita, ja joista suurin on kaupungin keskustassa juuri varjomaan reunalla oleva (Villa)Sarvikuonoklaanin talo. Sarvikuonoklaanin johtaja on Rys Valtikka, kaikki vartiosto (joita on suhteessa enemmän kuin Kiedossa), on heidän väkeään. Muita voimahenkilöitä on Khoja Tyke Kirja, on myös toinen Khoja, Senje Taltta, jumalat aika tavanomaiset Iskalaiset ja lisäksi paikallinen jumala Neliapila. Väkeä on myös Rottaklaanista ja kuulemma Varjoklaaniakin. Max ja Aedan on täältä päin kotoisin, ovat sitä mieltä että Karakin varjomaa näyttää tosiaan aiempaa voimallisemmalta. Paikalliseen kulttuuriin kuuluu kummallisia uhkapelejä, vaihtokauppaa käydään pohjoisen Dazulin kaupunkivaltion kanssa.

Ennen kuin kaupunkiin asti päästään, neljä vartijaa tulee ottamaan tavanomaiset lahjukset mutta Aedan hoitaa asian, ja johdattaa sitten Kehän rauhallisempaan majataloon. Jää haistelee että jossain päin kaupunkia on jonkun jumalan sanctum ja varjomaalla on manse. Aedan rupeaa selvittelemään kaupungin tilannetta: murhat on kuulemma vaan kännitappoja, varjomaan leviämisestä ei juuri tietoja mutta kummituskuningas Varel Päättäjä on lisännyt (kummitus)vartiointi, ja illalla päästään näkemään, kuinka haamunsinivihreä valo rupeaa loistamaan linnassa ja linna muodostuu kiinteämmäksi. Käy myös ilmi, että paikalliset ovat keksineet luovasti tulkita Karhun Kirjaa jotta kummitusten kanssa saavat puljattua tarpeen mukaan, joten ehkä voisi käydä puhumassa Khojille; Max hiukan paheksuu tällaista. Jää haluaa ruveta selvittämään tarkemmin kuolleista, kun ilmeisesti vartiosto ei kovin tarkkaan ole asiaa tutkinut. Max selvittelee myös kuolemista; enemmistö varjomaalla mutta monia muuallakin, miehiä noin tuplasti muihin verrattuna, suurin osa löydetty aamulla, kuolemansyitä on melko laajasti, useimmat ovat kuolleet väkivaltaisesti, osa itsemurhiksi luokiteltuja. Max selvittelee myös suositun paikallisen Hoigu-korttipelin alkuperää: kortit ovat lievästi maagisia, peli on jonkun verran addiktiivinen, ja kortteja saa Neliapilalta.

Seuraavana aamuna Max lähtee puhumaan Khoja Senje Taltalle; pääpyhättö on hienosti koristeltu, Senje Taltan rakentama, ja Khoja on itse paikalla hoitamassa uskovaisten asioita. Senje on hienosti pukeutunut ja kaunis keski-ikäinen nainen, vyöllä on Neliapilan amuletti. Max seuraa ensin tapahtumia – tämän aamun rituaali on uhrausta paikalliselle peltohengelle – sitten jatkuu taas jonon hoitaminen joten Max menee jonottamaan ja pääsee puhumaan oppipojalle, joka ohjaa rukoilemaan Ailulle... mutta ensin Maxin pitää hankkia sopiva soitin. Aedan jatkaa murhatutkimuksia; uhrit vaikuttavat tavalliselta väeltä kuten myös epälliytkin, epäiltyjä on vangittu jonkun verran josta muutama on myöntänyt tekonsa mutta useimmat eivät, ja kuolemat vaikuttavat yleensä enemmän tapoilta kuin murhilta. Seuraavaksi puhumaan vartioille (nyt Kishak mukana), Kam Kahle on penseä ja aika lyhytsanainen vaikka Aedan yrittää vedota siihen kuinka parempi olisi jos ei väkeä kuolisi näin paljoa, mutta ohjaa sentään kirjurille jolta saa nimiä ja osoitteita. Aedan arvioi että Kamilla on joku murhiin liittyvä motivaatio, mutta on enemmän epäpätevä tai välinpitämätön eikä pääasiallisesti yritä peitellä tai salata niitä. Paikkoja kierrellessä ja tyypeille puhuessa rupeaa tuntumaan siltä, että murhiin liittyy monia eri tahoja, Hoigu-korttipeli ainakin osaan, ja isompi osa uhreista ja epäillyistä ei ole ollut erityisen läheisiä. Löydettyään sekatavarakauppiaalta yllättävän hienon jousisoittimen Max rukoilee komean musiikin säestämänä Ailulta apua murhaajien metsästykseen, ja saakin siunauksen asiaan.

Korttipelejä ja Kummituksia

Aedan rupeaa käymään kirjurilta saamaansa tappojen listaa läpi; suurin osa on tapahtunut varjomaalla ja melko lähellä Suojaavan Harson majataloa, enemmän kaduilla ilta/yöaikaan, vain yksi kotonaan. Suurin yhdistävä tekijä on ollut uhkapelaaminen, sekä voitolla että häviöllä ollessaan, useimmiten muttei aina merkittävien summien ollessa kyseessä. Tapahtumapaikkoja tutkiessa Aedan huomaa, että yleensä paikalla on ollut kolme henkilöä, ja sivustakatsoja usein sama henkilö jäljistä päätellen. Väkivallan määrä on voinut olla äkillistä ja nopeaa tai pitempiaikaista ja hyvinkin raakaa, muuttuen hiljalleen hitaammaksi, raaemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Mukana ollut kolmas tyyppi vaikuttaa pieneltä ja hoikalta, tarkkaan astuvalta henkilöltä.

Tappojen tekijöistä on jo pakkotyössä viitisentoista ja viitisen kappaletta vangittuna odottamassa tuomiota, joten Jää menee hämähäkkinä tutkimaan Sarvikuonoklaanin putkaa; käytännössä kyseessä on kaksi isoa puuhäkkiä pitkätalon vieressä taivasalla. Nopean muutoksen jälkeen super-tavanomainen Varn Vainu siirtyy keräämään lisää tietoja syytetyistä, vartijat eivät välitä tästä. Yksi huomaa tulijan, haluaa kovasti apua ja vannoo syyttömyyttään, mutta Varn rauhoittelee ja rupeaa puhumaan sen sijaan kyynisemmälle Mol Kivelle. Mol ei kuulemma ole oikeasti yhtään väkivaltainen mutta yhtäkkiä tuntui että tarvii lyödä kanssapeluria kivihakulla päähän; aika lailla rehellinen ja hiukan hämmentynyt tuntuu olevan. Samalla tavalla Varn käy läpi muut; kaikki oli pelanneet Hoigua uhrinsa kanssa, parilla tappo tapahtui myöhemmin (jopa viikon viiveellä), ja kaikki on hämmentyneitä tai järkyttyneitä tapahtuneesta. Yliluonnollinen nenä aistii, että jokin yhteinen haju tyypeistä löytyy, eli joku sama henkilö on ollut näiden lähellä.

Max käy puhumassa pakkotyöläisille, ja saa samankaltaisia tietoja kuin Jää mutta vähäisemmällä tasolla. Kishak käy selvittämässä Hoigu-kultturia: pelejä on monessa paikassa, yksityisesti ja julkisesti, monissa kapakoissa harrastetaan mutta Suojaava Harso on keskuspaikka jossa pidetään isoimmat turnaukset. Illan tiedonjakuussa arvioidaan, että on hento mystinen murhafani jota kukaan paikalla ollut ei ole huomannut ja että Jää tietää miltä se haisee. Kishak ja Max neuvottelevat keskenään vähän sopivista rituaaleista, sitten Kishak melko kohteliaasti onnistuu pyytämään Neliapilan paikalle, samalla kun Jää-koira ja Aedan seuraavat läheltä piilosta. Riikinkukon pyrstö aukeaa tyhjästä, ja sen keskeltä astelee komeasti pukeutunut mies, jonka naama on muodostunut koristeellisista sulista. Neliapila kysyy haluaako Kishak paremman pakan, mutta Kishakille kelpaa se minkä herra haluaa antaa; Max katsoo tarkalle silmällä mutta ei mitää kovin erikoisen taikaisaa tapahdu kun Neliapila pakan luovuttaa. Perään Neliapila kysyy, haluaako Kishak heti ottaa pelin ja kelpaisiko pakka myös Aedanille tai Maxille. Muut kieltäytyvät, mutta Kishak koittaa mielellään pelaamista. Peli sujuu jonkun aikaa ihan normaalisti, kunnes Neliapila yhtäkkiä tajuaa Kishakin Aurinkoisuuden ja yrittää äkkiä tarjota parempaa pakkaa tai edes lisäkortteja kun Kishak kieltäytyy. Kishak ohjaa keskustelun tapettuihin tyyppeihin ja siihen, kuinka Max haluaisi tietää asioista lisää; Neliapila rupeaa kovasti epäilemään hänenkin (ja Aedanin) Ylevöittyneisyyttä. Neliapila pitää tämmöisiä tappoja kauheana ja myöntää että kuolleita on suhteessa epäilyttävän paljon, mutta vaikuttaa olevan rehellinen väittäessään ettei ole mitenkään aiheuttanut niitä. Yritetään hiukan kaivella, tietäisikö tyyppi enemmän, mutta ei saada suuremmin mitään irti, kun Neliapila taas yrittää vaan kovasti tarjota pakkoja kaikille kolmelle. Lopulta Neliapila toivottaa siunausta ja katoaa riikinkukon sulkapuskan myötä paikalta. Kishak jakaa jätetyt kortit, Max ottaa vähän ja Aedan suurimman osan.

Jää juoksee Suojaavalle Harsolle tutkimaan; yön myötä kummitukset ovat ilmeentyneet niin että Harson ovellakin on pari vartijahaamua, ja Harsossa on hyvin hento murhafanin haju, sen verran vanha ettei sitä voi seurata. Varn Vainu menee tilaamaan siman ja kyselee, onko ollut läheltä-piti tilanteita korttipelaajien kesken viime aikoina, mutta eivät työntekijät juuri mitään erikoista muista. Poistuessa toinen vartijakummitus varoittaa etsivä-Varnia siitä ettei täällä kuulu tuommoisia kysellä, mutta pääsee palaamaan ilman muita ongelmia.

Seuraavana päivänä pohditaan, kannattaako ja voidaanko onnistua kutsumaan jotain uhria kummituksena, ja Jää menee varastamaan niiden henkilökohtaisia esineitä; viimeisimmältä uhrilta löytyy sopivia. Todetaan myös, että ei kyllä pitäisi olla hautausmaan varjomaalla. Aedan rupeaa diilaamaan kortteja kunhan Kishak on selittänyt vähän miten arvot määräytyy, Suojaava Harso on iso paikka joten paljon tilaisuuksia tulee, myös asioiden huomaamattomaan kähveltämiseen. Valitettavasti myös vanha tuttu Ira Hirttosilmukka ilmestyy paikalle, mutta eivät huomaa Aedania kun huutokauppaavat arvokortteja. Kishak ja Max kiertelevät pelaamassa pikkupelejä, Jää hankkii rituaalitarvikkeita.

Yön tultua mennään hautausmaalle, Jää uhraa vertaan ja kutsuu uhria, ja keskiyöllä kiinteytyy kummitus paikalle. Uhri janoa kostoa, joten Jää suostuttelee sen kertomaan kaiken siitä hyvästä että kummitus saa tietää missä tekijä nykyään on. Valitettavasti kummituskaan ei muista nähneensä ketään kolmatta paikalla ollutta, mutta ennen kuin se ehditään saattaa Lethen lepoon, pyhätöstä ilmaantuu joku tyyppi joka ajaa kummituksen pois. Max huutaa kummitukselle, joka hajoaa usvaksi ja imeytyy Maxiin; Jää jatkaa rituaalitavaroiden keräilemistä. Max kävelee uuden tyypin luo; tämä on hyvin kaunis, melko kalpea ja pitkä. Muutaman sanan vaihtavat siitä mitä kummituksille pitäisi tehdä, ja kutsuu sitten Maxin ja Jään teelle pyhättöön. Max suostuu, Jää myös, Kishak ja Aedan varjostavat perässä; tarjoaa teetä, esittelee itsensä Khojaksi, ensin Punaisen Sateen Kukinto ja korjaa sitten Tyke Kirjaksi. Ensimmäinen nimi kuulostaa Jäästä tutulta, samoin kuin Savannin Uni jolla Khoja koitta kutsua Jäätä. Max Ja Khoja juttelevat, Khoja pyytää olemaan kutsumatta kummituksia, Max lupaa yrittää, Jää kommentoi hautausmaiden laittamisesta varjomaille. Khoja on samaa mieltä että murhat on huono juttu, Max kevyesti piikittelee ettei ole Khoja tainnut kauheasti tehdä niiden lopettamiseksi, ja Khoja ymmärtänee Maxin vihan Pimeyden Olentoja vastaan. Khoja koittaa tarinan avulla kertoa siitä, miksi kummitusten tuhoaminen on väärin ja kuinka niiden kautta säilyy paljon tietoa Luomakunnasta, sen jälkeen hyvästellään ja lähdetään menemään.

Alamaailman asioiden ajamista

Khoja jää katsomaan, ja kun varjomaan reunalle päästään niin Max messuaa hienon portaalin jonka kautta hän ja Kishak astuvat luomakunnan puolelle; Jää menee vierestä ja käännähtää luoden merkitsevän katseen. Aedan jää vakoilemaan: Khoja siivoilee vähän ja lähtee sitten alamaailman puolelle, Aedan ei seuraa vaan palaa raportoimaan muille. Seuraavana päivänä Aedan vakoilee Harsossa, Kishak käy pelailemassa pikkupelejä, Max kiertelee yrittäen yhyttää korttipelaajien väkivaltatilannetta. Pienehkö musta Jää-koira etsii haistelemalla epäilyttävää kolmatta osapuolta, ja tarkan vainun nenä löytääkin hajun rikospaikoilta; viimeisimmältä jäljestäminen vie varjomaalle ja siellä linnan tiukasti suljetuille portille. Koira muuttuu nopeasti rotaksi ja kiipeää sortunutta seinää katsomaan jonkinlaisessa räjähdyksessä raunioitunutta valtaistuinsalia, jossa näkyy hovin aavemaista väkeä. Jää-rotta ei jää katsomaan heidän puuhiaan, vaan jatkaa hajujäljen seuraamista ovilta syvälle maan alle, jossa rakennustyyli muuttuu uudemmaksi. Merkittävästi tiukempi ja uudempi puuovi. Oven läpi luikerreltuaan rotta huomaa, että seinämien kivet muuttuvat laavalasiksi ja siirrytään Alamaailmaan, mutta jatkaa rohkeasti vähän matkaa, kunnes vastaan pari aavevartijaa vartioimassa pääsyä komeasti koristeluun huoneeseen. Huoneessa on upottavia mattoja ja synkkiä seinävaatteita, komea pitkä päivällispöytä, useita ovia muualle ja sohvilla ja divaaneilla varustettu seurustelunurkkaus, jossa lepäilee vähän askeetikon näköinen kaapuihin pukeutunut tyyppi: pään päällä leijuu hohkaava sädekehä, neljä pari hohtavia kummituskäsivarsia, kaavussa kultaa ja valkoista ja koristeltu huppu. Koko huokuu ylellisyyttä ja paikka tuoksuu hyvin miellyttävältä, ei ollenkaan niin kuivalta ja kuolleelta kuin aiempi alamaailma; Jää-rotta arvioi että ainakin osa tästä on illuusioita ja paikka taitaa olla manse. Hajujälkeä on huoneessa enemmänkin mutta sen jättäjä lienee jonkun oven takana, ja paikka vaikuttaa riittävän huolestuttavalta että Jää palaa takaisin Luomakuntaan. Aedan on koittanut profiloida pelaajia ja tullut tulokseen että joku kolmas taho lienee ollut paikalla väkivaltatilanteissa, Kishak on innostunut pelaamaan enemmänkin; iltapäivällä kokoonnutaan kuulemaan Jään tiedot ja pohditaan minkälaista vahtimista tai vakoilua ruvetaan harjoittamaan.

Illaksi Kishak siirtyy Harsoon pelaamaan Aedanin vahtiessa, Jää-pöllö ja Max linnan oven lähelle odottelemaan olisiko epäilyttävän hajuinen tapaus tulossa ihmisten ilmoille. Noin tunti auringonlaskun jälkeen oven läpi leijuu aineeton pieni vihreä kallo joka hakeutuu suoraan Jäätä kohti, joka tunnistaa sen viestikallo-loitsuksi ja lähtee pakenemaan sitä täyttä vauhtia lentäen, ja etsiytyy rauhalliseen soppeen rauniota. Kun kallo saa Jään kiinni, se ilmoittaa vanhalla kielellä viestin olevan Punaisen Sateen Kukinnolta Savannin Unelle ja kutsuu tämän haluttujen kumppanien kanssa käymään huomisyönä linnaan, sopivien kohteliaisuuksien ja hyvien tapojen mukaisesti ja viitaten muinaisten mysteerien selvittämiseen. Jää vastaa että kuulostaa kiinnostavalta, mutta ettei ole Savannin Uni, kallo katoaa posahtaen. Linnan portista käy aaveita kumpaankin suuntaan, ja jonkun ajan päästä Khoja Tyke jatkaen matkaansa Jään salavihkaa seuraamana Sarvikuonoklaanin pitkätalolle; Jää-hiiri seuraa kuinka Khoja neuvoo Rys Valtikkaa pitämään yllä elävien ja epäkuolleiden tasapainoa Karakissa (lienee myös syypää paikallisiin Karhun Kirjan poikkeamiin). Khoja on vaikuttava ja osaa kuulostaa järkevältä, mutta Jään näkökulmasta esitetty "tasapaino" elävien ja epäkuolleiden välillä on aika pielessä; toisaalta on myös joku joka painostaa Khojaa toimimaan täällä, ja Khoja pelkää tätä tahoa. Paikalla on neuvonantajina myös Kam Kahle ja geomanttinen tietäjänainen Ava Kivipaasi; useimmat mielistelevät Rysiä aika paljon, Tyke ehkä vähemmän kuin muut. Linnalla Max seuraa kummitusten menoa, ei huomaa mitään erityisen jännittävää, eläinkummituksia merkittävästi enemmän kuin yleensä. Harsossa Kishak pelaa eri potentiaalisten kohdetyyppien kanssa, Aedan arvioi että paljon pikkutavarakauppaa tapahtuu ja huumeidenkäyttöäkin on; sarvikuonoklaanin vartijat käyvät jossain välissä hakemassa pienen kirstullisen rahaa. Aamuyöstä palataan nukkumaan, Max tietysti vähemmän kuin muut niin että pääsee ennen auringonnousua vielä kääntymässä varjomaalla. Aamupäivällä palaveroidaan, Jää kertoo tietoja pitkätalolta sekä kutsusta linnalle. Max on sitä mieltä että mennään vaan, Aedan suostuu tulemaan mukaan, Kishak kysyy että päiväsaikaan kerkiää varmaan pelaamaan?

Lähdetään illalla matkaan majatalo Kotoisasta Sopesta, vartijat vaatii taas sillalla lahjuksia, ja kuljetaan torin ympäri koska torilla on sotilasharjoitukset kun takaa nurkan takaa yhtäkkiä ilmestyy tyyppi joka koittaa ampua Aedania mutta joka saa väistettyä. Koko kehä singahtaa tyypin perään ja saa sen hetkessä kiinni. Aedan osoittelee tyyppiä nuolella, kertoo heti että Ira käski ampua, mutta vasta nuolen mentyä jänteelle kertoo "Lokki"-klaanin nykypiilon sijainnin. Lupaa lähteä kaupungista, joten päästetään menemään, ja Jää kyselee Aedanilta vähän että mikäs tässä oli taustalla, ja Aedanin mukaan Ira oli kateellinen Aedanille siitä että se oli pätevämpi. Vielä juuri ennen kuin päästään varjomaalle, kaatuu kaalikärry Kehän eteen ja pillastunut hevonen juoksee melkein päin, ja Jäätä rupeaa epäilyttämään kaikki nämä vastoinkäymiset sekä majatalon vaihtaninen... pari päivää sitten. Max rauhoittelee hevosta ja tajuaa että sehän on hänen vanha heppansa, kyselee mistä löytyi ja pienen tinkaamisen jälkeen ostaa sen takaisin vähän ylihintaan. Ja sitten rupeaa miettimään sille tallipaikkaa, jonka aikana Kishak keksii tiensivusta pikaisen Hoigupelin. Jää koittaa keskittyä jatkamaan linnalle, Aedan vetäytyy varjoon piiloon ja yrittää havaita seurataanko muttei siltä näytä.

Kuolonkhojan kohteliaisuus karisee

Melko lähellä linnaa Jää ilmoittaa ääneen Luomakunnalle yleensä että jos se on sitä mieltä ettei pitäisi tehdä jotain niin voisi asiasta kertoa selkeästi tai vaikka lähettää kirjeen. Luomakunta ei vastaa, joten jatketaan, mutta ennen sinne pääsyä tiellä tulee vastaan paikallisen tietäjän näköinen nuori nainen, joka muistuttaa hiukan Jäätä asustukseltaan. Nainen ilmoittaa olevansa Airien Iltahämärä, kysyy voidaanko puhua ja Max tietysti suostuu. Airien on kuulemma havainnut että jotain maagista on tapahtunut, ja kysyy onko Kohtalo tuttu käsite. Jää osaa vastata parhaiten ja kysyy että mitäs ja miksi, Airien kertoo että osaa havainnoida Kohtalon muutoksia ja semmoista on kuulemma menossa, ja tarjoaa jotain amuletteja jotka saattaisivat suojata sellaiselta. Jään arvion mukaan Kohtaloon vaikuttaminen on sen verran haastavaa että tuommoiset amuletit – jos ne oikeasti toimivat – on aika harvinaisia, arvokkaita ja epätodennäköisiä. Aedan ja Jää eivät saa luettua pahaa tahtoa Airienista, enemmän halua päästä hyviin väleihin; sovitaan tapaaminen seuraavana iltana Väärän Mäyrän majataloon.

Lopulta päästään linnalle, Jää sanoo että on kutsuttu Savannin Unen nimellä, ja kummitukset päästävät sisään seurueineen. Mennään alakertaan missä Jää-hiiri aiemminkin kävi, Alamaailman puolelle, ja päästään koristeltuun huoneeseen. Huone on lämpimästi valaistu ja paljon täydempi, kymmenittäin kauniita ja komeita vieraita; katsellaan ympäriinsä hetken ennen kuin illan isäntä Khoja Tyke Kirja saapuu paikalle. Tyke toivottaa tervetulleeksi ja hoidetaan paikalliset tervetuliaisseremoniat, sitten tarjoaa myös hienoja viinaksia. joita Max siemailee ja muut enintään hyvin vähän maistelee. Isäntä ohjaa syömään, huomataan sitten sama meditoija-hyyppä samassa paikassa sekä naishahmo jolla posliininen naamio ja sydämen kohdalla kultainen hohde, joka ilmoittaa olevansa Särkyneiden Sydänten Suojelija ja tekevänsä kaiken jotta ilta olisi miellyttävä. Tyke yrittää olla kohtelias isäntä, jutella mukavia ja pitää keskustelua yllä, Jää on vähän penseä mutta Max vastailee ja saa selvitettyä että Tyke on Haslantin länsipuolelta kotoisin. Muutenkin penseän Kehän myötä SSS ohjaa käyttöväkeä hiljalleen pois, soittoryhmä jatkaa. Aedan onnistuu nousemaan pöydästä ja muuttumaan huomaamattomaksi ja rupeaa käymään huonetta läpi. Kaunis huoneenkoristusväki eivät liene ihan tavallisia ihmisiä vaan enemmänkin jonkinlaisia keino-olioita, ja paikka ei muutenkaan oikeasti näyttäne siltä kuin nyt. Luisen hoikka meditoijatyyppi lienee ihan itsensä, mutta kun Aedan yrittää poistua täyteväkipariskunnan kanssa, Tyke sätkähtää ja pyytää ettei lähdetä muualle kun siellä ei ole riittävän siistiä.

Jää tuo esiin ettei paikallinen Karhun Kirja oikein mene niin kuin muualla; Tyke perustelee oikein hyvin kuinka alkuperäinen kirjan henki on mukana. Jään kyselyyn Tyke kertoo että kummitusten tarinoiden perusteella Karakin varjomaan luonut katastrofi johtui jonkinlaisesta Olemus-mekanismin rikki menemisestä noin 170 vuotta sitten. Max rupeaa kommentoimaan aaveiden hyväksymistä vastaan että Tyke on tainnut valita turhan helpon tien, Jään säestäessä kummitusten Luomakuntaan rispauttavasta vaikutuksesta; epäselväksi jää kuinka hyvin onnistuu. Tyke vaihtaa aihetta siihen, kuinka hänellä on muistoja siitä kuinka hän on ollut Auringon valittu ja muistaa toimineensa Jään kanssa silloin; Max kertoo että voi auttaa, mutta kun Tyke näyttää otsamerkkiä, Kishakin ilme ei ainakaan kovin sympaattinen ole. Tyke kertoo, että vähän pelkäsikin tätä, omissa muistoissa värit olivat kirkkaampia; Max varmistaa että ei Tyke Auringon valittu ole, mutta näyttää myös oman merkkinsä. SSS tulee kertomaan, että hänen näkemyksensä mukaan juhlat ovat ohi, ja Tyke tiuskaisee että menköön syvemmälle kuuntelemaan. Jää kysyy, että pitäisikö jatkaa jutella myöhemmin, Tyke vastaa että ehkä mieluummin koitetaan jatkaa niin pitkään kuin voidaan ja ajaa loputkin palvelijat pois. Max varmistaa, että Tykelle ei Voittamaton Aurinko puhunut, mutta kommentoi että ylevöittymiset yleensä tapahtuu elämän ratkaisevilla hetkillä; Tyke myöntää että kuoli ja sitten heräsi … muualla (eikä selkeästi halua sanoa enempää). Tyke pohtii motivaatioitaan ja niiden muutoksia, ja Max kannustaa positiiviseen muutokseen; Tyke rupeaa epäilemään että mihin edes voi luottaa (edes omiin ajatuksiin tai tunteisiin?) ja Max yrittää selittää omaa aavepolitiikkaansa. Jää sovittelee Maxin ja Tyken näkemyksiä ja yrittää saada Tyken luottamaan itseensä. SSS yrittää tulla estelemään, Tyke käskee sen ja meditoivan Viimeisen Henkäyksen pois, joista jälkimmäinen ei tottele; Kishak nousee ja käy haistelemassa että ovat kummatkin tavallista ummehtuneempia kummituksia.

Pian tämän jälkeen yhdestä oviaukosta tulee viinalta haiseva tyyppi, joka selkeästi ei tule toimeen Tyken kanssa ja rupeaa haastelemaan Kehälle; kyselee Kehän nimet muttei kuulemma muista omaansa. Tyyppi yrittää houkutella väkeä syvemmällä alamaailmaan, Max sanailee tyypin kanssa, Aedan ja Jää koittaa arvioida muttei saa sen enempää irti kuin että tyyppi ei ole niin sekava kuin mitä yrittää esittää. Kun tyyppi ei oikein saa Kehästä mitään irti, tyyppi ensin ilmoittaa että aikoo tappaa Tyken mutta pyörtää pian sanansa – "Vitsi vitsi!" – ja hetken hölötyksen jälkeen päättää että tappaakin itsensä, ja pistää perään toteuttaen vetäen kaulavaltimonsa auki. Jää päättää pelastaa tyypin, tukahduttaa vuodon ja jättää sen lepäämään. Tyke kysyy että pelastiko Jää tyypin, Jää arvelee että kyllä, ja sitten tyypistä rupeaa valumaan joka aukosta ja ihonkin läpi mustaa mönjää, joka kasautuu lammikkoon ja haihtuu hyvin nopeasti. Jää analysoi tapauksen riivaukseksi, Aedan ja Kishak koittavat keksiä oikean tavan kysellä Tykeltä että mitä se tietää asiasta, mutta Tyke kiertelee ja rupeaa ehdottamaan että jos lopetettaisiin tältä erää. Muut ovat suostumassa ja Jää päättää että otetaan pelastettu tyyppi mukaan, Max ja Kishak käärivät sen seinävaatteeseen, joka Jään seuraavan tapaamisen sopimisen kanssa hämää Tykeä sillä välin kun Aedan katoaa näkyvistä. Muut lähtevät, Jää vielä iskee silmää olkansa yli, sitten Tyke ottaa viinilasin ja lähtee syvemmälle.

Pari minuuttia odoteltuaan Aedan hipsii hiljaa alas mutkittelevaa käytävää, päätyen suurin piirtein edellisen huoneen alle. Paikka vaikuttaa työhuoneelta, kääröjä ja kirjoja, jossa on muutama ovi lisää ja toisessa päällä iso koristeellinen peili, joka ei heijasta huonetta vaan pelkkää harmaata sumua. Aedan tutkii hiljaa kaappeja ja arkkuja, kunnes tuntuu siltä että joku katsoo sitä, ja käännyttyään huomaa että peili on kääntynyt häntä kohti ja sieltä katsoo uskomattoman kaunis nainen, joka kutsuu Aedania luokseen. Aedan ei pysty estämään itseään ja ottaa muutaman askeleen kohti peiliä ennen kuin ovi kolahtaa, Tyke tulee sieltä esiin, huudahtaa "Ei!", vetää tyhjästä valtavan kuolonkoristeisen vasaran ja rikkoo peilin. Sirpaleiden tipahtaessa maahan niin tippuu myös Tyke, verta vuotavien haavojen avautuessa itsekseen ympäri kehoa, vaikertaen vain "Pakene…" ja Aedan tekee työtä käskettyä. Juhlasalissa meditaatiotyyppi on siirtynyt eteen mutta Aedan pomppaisee sen ohi, samoin kuin kymmenien kimppuun syöksyvien kummitusten, kunnes pääsee lopulta pinnalle, huomaa muut mutta jatkaa matkaa kohti varjomaan reunaa monien houkuttelevien ajatusten kiiriessä päässä. Kishak katsoo epäilevästi, jättää ex-riivatun seinävaatemytyn Maxin kannettavaksi ja lähtee Aedanin perään. Aedan pääsee varjomaalta pois mutta saa vielä karmeasta kirkaisusta ja jää katukiveykselle kyhjöttämään kunnes Kishak saa hänet kiinni, ja raahaa Aedanin muiden luokse Väärän Mäyrän majataloon.

Murhaavan Varjon paljastuminen

Jää pistää klinikan pystyyn eli rupeaa hoitamaan Aedanin vammoja. Monenlaista kummaa sisäistä vammaa on, mutta vähän töhnää otsaan ja muuttuu haavat mustelmiks; loppu hoituu levolla. Seuraavaksi kääritään auki seinävaatteet, mutta tyyppi on myös levon tarpeessa. Aamun tultua lisää parantamista, Aedan kertoo missä kävi ja mitä löysi, mutta ei saada arvioitua muuta kuin että voimallinen tapaus oli se peilintakainen. Mattomyttytyyppi heräilee ja toipuu melko nopeasti, Aedan ja Jää rupeaa kuulustelemaan tyyppiä, joka vaikuttaa aika pelokkaalta, haluaisi lähteä pois, mutta Kishak astuu oven eteen ja katsii tuimasti. Aedan saa hiljalleen tarinan irti: tyyppi on paikallinen hevosenkengittäjä, joka oli kuulemma Suojaavassa Harsossa, kunnes yhtäkkiä rupesi tekemään kaikkea kummaa ja tyhmää, päätyi jotenkin linnan kauttaa juhliin ja sitten … ei halua oikein ajatella kurkun auki viiltämistä. Ei osaa kauhean hyvin selittää, koittaa vältellä puhumasta epäsopivista jutuista ja on aika hämmentynyt ajatuksesta että kummitukset osaa ottaa haltuun ihmisten kehoja. Käy ilmi että käveli peilin läpi, Aedan koittaa kaivella että mitä siellä tapahtui, ilmeisesti orgiat. Max vähän vielä muistuttaa ettei kannata varjomaille mennä tai kummitusten kanssa kannata olla tekemisissä, sitten päästetään tyyppi menemään. Iltapäivällä Kishak käy kaupungilla pelaamassa Hoigua ja keräilemässä tietoja, mutta ei mitään merkittävää ilmene, enintään se että odotusta on ilmassa milloin joku taas kuolee.

Airien saapuu Mäyrään vähän ennen auringonlaskua. Lyhyen tapahtumakyselyn jälkeen Airien selittää vähän Kohtalosta ja Jää kertoo Sor Kivikaarnasta, ja sitten koittaa kerätä lisätietoja Airienin osaamisesta. Maxin näkemyksessä Airien yrittää auttaa Kehää olemaan suojassa kohtalometkuilta, Jää saa kuvan että jotenkin Airien yrittää manipuloida Kehän tekemään tai olemaan tekemättä jotain. Jää onnistuu hienovaraisesti kaivelemaan lisätietoja Airienista:

• Ei tykkää sidereaaleista.
  • Niiden pitäisi antaa kohtalon mennä normaalisti eikä koittaa muokata sitä.
• Ei halua puhua mestaristaan.
• Amulettien pitäisi kertoa kantajalleen jos heidän kohtaloaan koitetaan muokata.
  • Pitäisi suojata myös sidereaalien metkuilta ainakin jossain määrin.

Keskustellaan vielä jonkin aikaa, saadaan jotain yhteystietoja ja sovitaan oppitunti kohtalonmuokkaukksen huomaamisesta. Max on tavalliseen tapaan miellyttävä joten eiköhän Airienkin rupea pitämään siitä, ja Jää laajentaa tätä koko Kehään.

Pohditaan miten ja missä väijytään, ja onko peilintakaisella alamaailmalla mitään tekemistä tappojen kanssa, muttei tule neronleimauksia. Muut odottelee Harsossa tai sen ympärillä, Jää-rotta vakoilee linnan lähellä kunnes päättää lähteä katsomaan mitä Tykelle kuuluu. Sisään hiippailu onnistuu ilman ongelmia, Tyken työhuoneessa peili on käännetty, peilin edessä ei ole sirpaleita mutta on Tyken veritahroja, ja peili on ehjä. Koskapa ovet ovat niin tiiviitä, rotta muuttuu hämähäkiksi joka lähtee (loppujen lopuksi) murhaajan hajun perään (eikä Tyken). Pienessä makuu/työhuoneessa on pienet kalusteet, ml. laavalasisänky, seinällä ristiinnaulittu, viillelty ja vuotava paikallisen näköinen mies sekä pienehkö nukkemaisen kaunis tyttö jolla skalpelli ja jäätynyt katse. Ahdistuksen saattelema hämähäkki hiipii viereiseen huoneeseen. Huone on tavanomaisempi, ja Tyke makaa sängyllä hengittäen vaivalloisesti. Tyke ähkäisee yllätyksestä kun Jää muuttuu ihmismuotoon parantaakseen sitä. Ennen kuin parantamaan pääsee, Jää kuulee naapurioven avautuvan hyvin hiljaa ja singahtaa rottana sängyn alle. Pienen odottelun jälkeen Jää haistaa oven takana murhatytön ja viittilöi asiasta Tykelle, joka huikkaa ovelle että mitäs nyt? Murhatyttö poistunee takaisin omaan huoneeseen, ja sitten Jää pääsee parantamaan. Jää ilmaisee, että paikallinen seura on huonoa ja että Kehällä saattaa olla haluja tehdä jotain tälle paikalle; tämä huolestuttaa Tykeä ja hän rupeaakin heti pukemaan päälleen. Tyke raahustaa alamaailmasta ensin Jää-rotta taskussaan pois, sitten Jää-kuolontiainen käy hakemassa muut Harsosta pyhätölle.

Tyke tarjoaa muille teetä, ja selittää lyhyesti että peilin takana on Mestari, jota ei kannata edes ajatella. Kishak juttelee ja onnistuu vähän kaivamaan tietoa tilanteesta. Kuulemma kämppis, Kateuden Myrkyllinen Varjo, on myös vaarallinen. Tyke koittaa varoitella ettei kannattaisi enää tulla käymään alhaalla. Keskustelu soljuu vähän eri suuntiin, mutta Kehä tuntuu olevan vähän liian antagonistinen siellä olevia kohtaan, ja lopulta tilanne kääntyy siihen että Tyke rupeaa jankkaamaan Mestarista ja kuinka Tyken ajatukset on jumissa siinä. Kishak onnistuu vahingossa kääntämään ajatukset uusille raiteille kysymällä missä Karakin ulkopuolella oli ollut kivointa (että sen voisi viedä sinne kunhan se on kidnapattu). Tämä hämää riittävästi Tykeä että Jää pääsee loitsulla hyptonisoimaan sen. Tyken ilme rentoutuu, ja Jää vakuuttaa Tyken siitä että Kehä (ehkä Maxia lukuunottamatta) aikoo jättää Karakin alamaailman jutut rauhaan. Juteltuaan vähän aikaa Varjosta ja Maxista Jää saa jollain tavalla vakuutettua Tyken siitä että Varjo kannattaa laittaa Maxin kimppuun.

Kohtalomme on varmasti ihan hyvä

Jää vakuuttaa vielä muutakin Kehää siitä että Varjo kannattaa poistaa päiviltä, joten Kishak rupeaa järjestämään Aedanin kanssa Varjon väijytystä. Max on sitä mieltä että selvinnee kyllä Varjon hyökkäyksestä, joten muut voivat seurata häntä piilosta. Hän siirtää kyllä esiintymisaikatauluaan hiukan enemmän yön puolelle, jotta on Varjolle helpompaa tulla kimppuun. Kishak koittaa järjestää Maxinvahtimisvuorot niin, että aina kaksi kolmesta olisi lähellä auttamassa kun Varjo tulee kimppuun. Max lähteekin sitten seuraavina päivinä innokkaammin julistamaan Voittamattoman Auringon sanaa ja puhumaaan pimeyden otuksia vastaan. Ekana iltana ei kuitenkaan tapahdu mitään, joten seuraavana päivänä Airienin luo oppimaan.

Airienin kämppä on kaupungin laitamilla välillä hylättynä ollut mökki. Paikka on haisee eksoottiselta, on erilaista rituaalitarvikkeistoa ja monia toismaailmallisia yrttejä. Airien kutsuu sisään ja ehdottaa meditaation opettelua, sillä kuulemma oppii käyttämään amuletteja. Jää varoittaa, että Maxia saatetaan yrittää tulla murhaamaan, mutta kun eivät kerro enempää, hyväksyy tämän. Airien pitää lyhyen esityksen, valmistelee meditaatioringin, ja sitten tarjoaa huumeteetä ja koittaa jutella mukavia. Jää yrittää kaivella Airienin taustoja, ja saa vähän tietoja mutta opettaja kuulemma oli kieltänyt kertomasta kaikkea. Noin tunnin jälkeen Airien rupeaa opastamaan meditointia, ja pian muut kuin Aedan havaitsee merkittävän kohtalon lähestyvän, suoraan oven ulkopuolella itse asiassa. Jää yrittää siirtää Airienia turvaan, Aedan tajuaa muiden ilmeistä että jotain on tapahtumassa ja menee liikkumattomana nurkkaan, sitten oven ulkopuoleta Kol Kärry rupeaa huutelemaan että ostaakkee omenoita. Max ottaa omenan ja kutsuu Kolin sisään, Airien sen sijaan ei halua omenaa vaan sihahtaa että "Sidereaali!". Airien rupeaa hehkumaan vihreää, sen hihoista purkautuu teräviä käärinliinoja ja hyökkämäässä Kol Kärryn kimppuun.

Max rupeaa kannustamaan muita kuin Airienia, Kishak ei vielä saa päätettyä kumman puolella on, seurailee vain ettei kukaan pääse pakoon. Jää toimii siis ensimmäisenä ja ottaa Airienista kiinni ja käskee rauhoittua. Aedan sihtailee painihässäkkään, Kol koittaa myös rauhoitella Airien-neitiä, rouvaa tai mikä hän nyt onkaan, Airien koittaa huitoa käärinliinoillaan Kolia mutta mokoma onnistuu jotenkin väistelemään alta. Max huutaa kumealla äänellä Airienia nyt rauhoittumaan, joka siltä kovasti vie mielen maahan, ja perään onnistuu suostuttelemaan Airienia rauhoittumaan sen verran että päästään puhumaan. Kishak siirtyy oven eteen vahtimaan ettei kukaan pakene.

Airien pääseekin syyttämään sidereaaleja siitä että ne tappoivat hänen vanhempansa, joten Max kysyy Kolilta että "no teitkö sinä sen?" Kol myöntää ja rupeaa sopertamaan selityksiä siitä kuinka toivoi Airienin olleen niin nuori ettei hän muistaisi ja että ne oli demoninpalvojia ja ei nyt vaan; kyyneleet vaan valuu. Airien pitää tätä todisteena sidereaalien pahuudesta ja väittää ettei sen vanhemmat voineet mitään demoninpalvojia olla; tämä on hiukan epäilyttävää ottaen huomioon jos se Dazulista on kotoisin, mutta Max kuitenin menee halaamaan ja lohduttaa. Asiaa vengotaan vähän edestakaisin, kunnes Kol rupeaa vetoamaan siihen kuinka hän on hyvä tyyppi joka haluaa vain luomakuntaa puolustaa, ja vakuuttaakin asiasta muut kuin Jään. Airien pyytää saada olla yksin, joten siirrytään ulos ja lähdetään kävelemään takaisin kohti keskustaa. Kol yrittää kovasti kannustaa lähtemään takaisin Kietoon, kun siellä on kuulemma elementaaliarmeija ja lohikäärmekin. Jää pistää kysellen, Kol vastailee yllättävän suoraan ja antaa Tyken ja Varjon tapaisille tyypeille nimen "Syväinen". On myös hiukan hämmentynyt siitä että Sor Kivikaarna käski tänne. Max koittaa kysyä karavaanijumalan sanctumista, mutta valitettavasti on kova kiire ja lähtee menemään. Kol Kärryllä on kuitenkin täysi luotto siihen, että teemme oikeita ratkaisuja. Hiukan jäädään pohtimaan, pitäisikö palata Kietoon vai kuinka pitkään täällä vielä koittaa saada Varjo hengiltä.

Mikäs Varjon tappaisi

Jatketaan siis aiemmalla suunnitelmalla, jossa Max esiintyy ja ainakin kaksi muuta odottaa väijyssä että Varjo ilmaantuisi. Iltapäivällä eikä alkuillasta mitään kummempaa näy, mutta kun on siirrytty varjomaan puolelle ja hetken odoteltu, kuulee Kishak kuinka joku kuiskaa hänen nimeään. Pikaisen ympäri pälyilyn jälkeen Kishak saa kuulla, kuinka häntä kutsutaan läheiselle kujalle. Muutenkin tummalla kujalla on joku varjo, jonka yli Kishak hyppää ja vetää esiin keihäänsä. Jää ja Aedan siirtyvät lähemmäksi tarkkailemaan. Varjo yrittää houkutella Kishakia lähemmäksi tai puhua, mutta Kishak ei kauheasti jaksa jutella, on vaan turhautunut että hänet on huomattu. Kun ei suostu suoraan myöntämään että olisi murhaaja, eikä kaverit sen kimppuun hyökkää (vaikka Aedan salaa tähtäileekin), Kishak ei jaksa vaan hyppää takaisin aukean reunalle ja käy hakemassa Maxin puhumaan mokomalle. Maxilla kestää hetki päästä irti ihailijoistaan, sitten kävellään kujalle; Kishak vartioi ja Max puhuu osoitetulle varjolle. Max näkee että varjo on vaan joku projektio, heilauttaa käden sen läpi, eikä jaksa jäädä sille puhumaan. Lähtevät siis Kishakin kanssa menemään pois varjomaalta, ja Aedanin kierrelltyä ilman että Varjoa löytyy, tiputtautuu hän parivaljakon luo ja pohtivat että kannattaako jäädä Karakiin jos Varjo on heidän kolmen väijytyksen huomannut. Pohdinnan keskeyttää taivaalta tippuva Jää-pöllö, joka hetken kuunvalossa havaitsi Kishakin varjossa kävelevän Kateuden Myrkyllisen Varjon.

Kuunvalo leviää hennosti ympäristöön kun yllättävän isot hopeiset kynnet leikkaa Kishakin varjoa. Maahan ilmaantuu jalanjälkiä, mutta muuten ei vieläkään mitään näy, samalla kun pöllö lähtee pyörähtämään spiraalilla takaisin pimeälle taivaalle. Muut pyörähtävät ympäri, mutta mitään ei näy, ennen kuin hetken päästä Varjo ilmaantuu valtavan ohuen mustanpuhuvan miekan kanssa, Miekan terään ilmaantuvat naamat kirkuvat, kun salamannopeilla viilloilla Varjo hyökkää kaikkien kimppuun. Kishak torjuu keihällä ja samalla onnistuu hiukan raapaisemaan Varjoa, Aedan hajoaa seitsemään kultaiseen varjoon ja ilmaantuu takaisin, Max väistää muuten vaan, mutta Varjo osuu sentään Jää-pöllöön... jonka muutamia jäisiä sulkia sirpaloituu eikä Jäähänkään satu. Aedan vetää kolme nuolta odottamaan ja sarjatulittaa, mutta Varjo pomppii villisti ympäriinsä ja saa ensimmäinen nuolen osuumaankin Jäähän, toinen menee ohi Varjon siirtyessä kauemmaksi, mutta kolmas iskeytyy ilkeästi Varjoon. Max rupeaa laulaen kannustamaan muita ja liikkuu kohti Varjoa. Kishak syöksyy kohti Varjoa keihäs edellä, heiluttelee sitä hämäten ja onnistuu survaisemaan siinä määrin lujaa että Varjo heilahtaa keihään mukana maahan kahtia haljeten. Max vilkaisee pikaisesti että Varjo on kuollut, Aedan kerää äkkiä sieluteräksisen suur-daiklaven ja ketjupaidan sekä kovin nahkean kangasviitan, ja sitten Max polttaa ruumiin kosketuksella. Varjon kiinnostukset ja elämäntavat pyörivät pikaisesti Maxin mielessä, aika traaginen tapaus joka oli eniten kiinnostunut Mestaristaan.

Jää-pöllö ajaa muutaman töllistelijän tiehensä ja Kishak siirtyy lähimpään näkösuojaan odottelemaan että hehku vähän himmenisi, kun linnan suunnalta ilmaantuu Jään aiemmin näkemä monikätinen tyyppi, nyt tosin ilman hohtavia illuusioitaan. Jää-pöllö pääsee nyt näkemään paremmin ja arvioi että nyt paljon ällöttävämpi otus on syvän labyrintin aave (Nephwrack). Otus kumartaa, katsoo hetken tilannetta ja lähtee sitten palaamaan samalla epäluonnollisen nopealla mutta rauhallisen näköisellä liikkeellä. Jää-pöllö ilmaisee muutamalla siiveniskulla muille että huomenna lähdetään Kietoon, sitten palaa vielä Alamaailman luolastoon. Jää-rotta hiippailee tällä kertaa vielä syvemmälle ja löytää varaston, jossa on kolmisenkymmentä melkein-kuollutta muttei ihan horrostavaa henkilöä; suurin osa on paikallisia mutta on siellä jotain väkeä kauempaakin. Ärtyneenä Jää-rotta kipittää hautuumaalle jossa Tyke hoitaa joitain hautaa, suostuu muuttumaan ihmiseksi ja juttelemaan. Varjon kuolema ei yllätä tai haittaa Tykeä, horrostelevat tyypit ovat kuulemma Mestarin pauloissa, eikä niitä liene kauhean helppoa tai välttämättä mahdollista palauttaa ennalleen. Jää ilmoittaa vielä että Kehä lähtee, tästä Tyke on hiukan kiinnostuneempi muttei saa juuri sen paremmin vastauksia kohteesta tai paluuajasta. Tyke koittaakin sitten kovasti suostutella että Jää palaisi kohtuullisen ajan sisään, että voisivat tutkia ylevöittymisiään ja aiempien elämien asioita, eikä tähän Jää kykene kovin paljoa vastaan sanomaan. Eipä Jää sitten juuri enempää sanokaan, lähtee vaan menemään, luoden olkansa yli merkitsevän katseen ja muuttuu sitten linnuksi ja lehahtaa taivaalle.

Karakissa

• Rys Valtikka, Sarvikuonoklaanin johtaja
  • Kam Kahle, vartioston kapteeni
  • Ava Kivipaasi, geomantinen tietäjä
• Kaupungin pääpyhätön Khoja, Senje Taltta
  • Asuu pyhätön vieressä
  • Oppipoika Hata Viira, Koivuklaania
• Ira Hirttosilmukka, Rottaklaania
  • Aedanin vanha tuttu, lähetti huonon sala-ampujan kimppuun
• Neliapila, Karakilainen jumala
  • Sidoksissa Hoigu-korttipeliin, näkee asiat sen kautta
  • Lipevä, Aurinkoisia mielistelevä
• Varel Päättäjä, varjomaan kummituskuningas
  • Parisen sataa vuotta vanha
• Punaisen Sateen Kukinto
  • Syväinen, myös Rys Valtikan Khoja Tyke Kirja
  • Hyvin vaalea sileä iho, pitkä sileä suora musta tukka (punaisia rusetteja). Vähän ehkä Keisarikuntalaisen näköinen.
  • Säteilee luotettavuutta
  • Artefakteja: sydänkivi-amuletti ja vyö
  • Intimacies:
    • Defining: "Tasapaino elävien ja kuolleiden välillä on saavutettavissa."
  • Muistaa tarkalleen ylevöittymisensä ajan (7 vuotta, X kk, Y päivää).
  • Kullanhohtoiset palvelijat (ummehtuneita kummituksia): Särkyneiden Sydänten Suojelija, Viimeinen Henkäys
• Airien Iltahämärä
  • Nuori tietäjänainen, naama tatuoinnista arpinen, mustat sormenpäät. Kotoisin Dazulista päin.
  • Jotain yliluonnollista kohtalo-osaamista, sai kuulla vähän opettajaltaan ja innostui siitä.
  • Ilmeisesti jonkunlaisia demonivoimia
  • Intimacies:
    • "Sidereaalit on paskoja"
    • Minor, Max: "Kiva tyyppi"
    • Minor, Kehä: "Kehä on mukavaa väkeä, niitä pitää auttaa"
• Kateuden Myrkyllinen Varjo
  • Oletettu murhaaja Karakissa, Syväinen.
  • Nukkemaisen kaunis tyttö, pienehkö.
  • Lapsenomainen myös mieleltään.

Tavattu:

• Jään persoonat
  • Mar Verisammal, vanha tietäjämummo, Helmipöllö-klaania
  • Nana Sulka, Tornipöllö-klaania, hyvin kaunis okkultisti-kiinnostunut neito
  • Varn Paula, jäntevä nuori metsästäjämies, klaaniton
  • Varn Vainu, Vihikoiran klaania, etsivä
  • Tyke kutsuu nimellä "Savannin Uni", lienee joku menneisyydestä?
• Kol Kärry, epäilyttävä kauppias
  • Rauhan neidon valittu, Kultafaktion jäsen. Käsketty saattaa Kehä Sor Kivikaarnan kanssa yhteen.
  • Major Intimacy: Kaikki ihmiset on pohjimmiltaan hyviä. Ihan kaikki.
  • Uskoo että Kehä on avain hänen tehtävänsä toteutumiseen.
  • Infodumppasi Kiedon tilanteesta: Hunajameteen voi luottaa, henkiin ehkä, varokaa Immakulaatteja (Pronssifaktio saattaa auttaa niitä).
  • Murhasi Airienin vanhemmat koska ne oli demoninpalvojia.
• Jasper Kesävire, ilmalaivan kapteeni, tod.näk. ilmajumal-verinen
• Haviander Hopeanuoli, koirapäinen Killan karavaanin jumala
  • Sanctum on miniatyyrilinnake
• Vellena Zeno, kiltakaravaanin pomo
• Sor Kivikaarna
  • Kol Kärry käski etsiä.
  • Pienenä metsän lapsi, joku erakko otti huostaan, haahuili Villeyden rajoille jossa keijut nappasi ja teki siitä puuotuksen. Opettanut itse metsän lapsia jo pitkään.
  • Oli aikoinaan lohikäärmeverinen, nykyään on kohtalon ulkopuolella ja myös tietää sen.

Kiedossa

• Hunajamesi, Työteliään Mehiläisen omistaja
  • Haluaa että vierailla on mahdollisimman mukavaa ja että ovat tyytyväisiä.
  • Jotain keijuviboja?
• Nuorempi Khoja Val Kynttilä
  • Tykkää eniten Seitikistä, yrittänyt vähän diilata sieniä (ja Rotta-klaani ei tästä tykännyt). Asia jollain tasolla sovittu, mutta seurauksia vielä tullee...
• Vanhempi Khoja Peuraklaanin Sora Kilpi
  • Intimacies:
    • Major: Ulkopuolisten ei pidä sotkeutua meidän tapoihin, Karhun kirja on oikeassa
    • Minor: Kehä (on jees), Val Kynttilä (ei osaa käyttäytyä Khojan arvolle sopivasti)
• Hap Viikate
  • Aedanin kontakti, Rotta-klaanin edustaja, peite-elämä maajussina.
• Mai Peitsi, Peuraklaanin sotajohtaja

Tavatut lohikäärmeveriset:

• Sesus Devidaas, arkkitehtuuri-projektin vetäjä ("Kesähuvilan rakennuttaja")
  • Näyttää nuorehkolta oppineelta, luult. Ilma-aspekti
  • Apurina vanhempi oppinut, Sesuksen kadettihuoneen jäsen
  • Intimacies:
    • Minor: Nana (sielunkumppani), Suhde Nanaan (salassapito)
    • Unknown: Viha / kateus (Danna-sisko), "Anateemoilta pitää oppia kaikki mikä irti lähtee"
• Sesus Danna, nuori tuliaspektinen lohikäärmeverinen
  • Aedan ampui kurkusta läpi, oikea puoli halvaantui
• Imarae Leimukivi, vanhempi Maa-aspektinen opettaja-Immakulaatti
  • Dannan (ja muidenkin immakulaattien) sifu, korkean aseman vyö
• Sesus Vedan, puuaspekti
  • Legioonan ratsukohortin johtaja, myös pätevä parantaja. Valitettavan mukava, esiintynyt Mehiläisessä.
  • Muotoa muuttava ase?
  • Tullut Kietoon etsimään Sor Kivikaarnaa
  • Simhata "Rautahärkä" (PJ: nimi vielä harkinnassa)

Kuultu:

• Ixel Yueho, kuuhulluushenki
  • Vanhahko, Jäällä oli joku muisti tyypistä, ennen vahvempi
  • Hyökännyt ainakin jossain määrin puolustuskykyisten kimppuun
• Kipinä, paikallinen tulen jumala
  • Jäyhä, hyvin kunniallinen, vihaa valapattoja ja pettureita
  • Tunnettu kirous että sammuttaa tulet, ja tämä helposti koituu talvella kohtaloksi

• Pääsivu