Versio 18. huhtikuuta 2014 kello 16.26

Glowien järjestämä epäsäännöllinen antologiapeli, joka alkoi Viridiini-kampanjan taukoviikkojen täytteenä. Pelaajat ja pelinjohtaja vaihtuvat sessioiden välillä aikatauluista ja innokkuudesta riippuen, mutta sama yhteinen novellikokoelma jatkuu ja saa lisää lukuja uusien sessioiden myötä. Pelityyli on kallellaan narrativismiin, eli lautapelimäinen sääntöjen optimointi ja ylitettävät haasteet eivät ole keskiössä, kuin ei myöskään ole maailman tarkka simulointi ja aukottomuus. Sen sijaan pelaamalla luodaan tarinaa, ja improvisaatio on merkittävä osa kokonaisuuden muodostumista. Tarinaa ei valmistella ollenkaan etukäteen, vaan hahmojen valinnat ohjaavat sen kulun. Melko indietä monilta osin. Huomionarvoista on myös, että kaikki tällä sivulla oleva hahmoja, paikkoja ja lukuja koskeva fiktio on joko syntynyt pelaamalla tai on ollut implikoituneena arvotuissa oraakkelessa. Internetistä löytyy pelissä käytetyt neljä oraakkelia, joista yhtä käytetään aina sessiolla, jos niiden sisältö kiinnostaa.

Pelinä siis Vincent Bakerin In a Wicked Age ilman suurempia sääntömuutoksia. Linkin takana olevaa Eeron kuvausta voisi vielä vähän laajentaa ja alleviivata joitain IAWA:n hienoja ominaisuuksia. Sessioita varten ei tosiaan tarvitse, eikä voi, valmistautua, joten peli sopii loistavasti spontaaneita pelikertoja varten tai suurempien kampanjoiden väliviikoille. Jokainen sessio luo erillisen lyhyen tarinansa, joten samojen pelaajien ei tarvitse päästä joka kerta paikalle, eivätkä pidemmätkään tauot haittaa etenemistä. Silti useammasta sessiosta alkaa muodostua nopeasti yhteenliittyvä kokonaisuus, joten pelaaminen ei tunnu irralliselta edellisiin kertoihin verrattuna. Konfliktinratkaisu on hieman erilaisempi kuin mitä Eeron kuvaus antaa ymmärtää: voitettuaan noppailun, voittaja ei suoraan pääse tavoitteeseensa, vaan saa ainoastaan neuvotteluvalttina toimivan Kepin, jolla taivutella hävinnyt osapuoli hyväksymään tämän tavoitteen toteutuminen. Keppi tarkoittaa käytännössä, että oletusarvoisesti hävinneen pelaajan mekaaninen kyvykkyys laskee, jos muuhun lopputulokseen ei päästä. Vain neuvottelemalla voi päästä muuhun kuin oletusarvoiseen lopputulokseen, joten hahmo ei esim. voi kuolla yhdestä konfliktissa, jos häviäjä ei tätä hyväksy. Sääntömekaanisesti peli on mukavan kevyt ja systeemin oppiminen vie noin puolikkaan pelisession.

Pelaajat

Glowie

PJ, luku 1
PJ, luku 2

Ante

Hahmoja

Deemethereesu

Ihmisverestä voimansa vetävä muinainen autiomaan paholainen. Täysissä voimissaan noin kolmimeterinen musta luurankomainen hahmo, jolla on sarvet ja punaiset hehkuvat silmät. Kantaa valtavaa onyksistä sauvaa, jonka pää jakautuu kahtia ja kaareutuu kuristusotteen muotoon. Deemethereesu nauttii vereen peitettynä yli-inhimillistä voimaa, ja kykenee kiehuttamaan kuolevaisten verta.

Tappioita kärsineenä ja heikkona hän ei kuitenkaan kykene ylläpitämään todellista muotoaan, vaan esiintyy velhomiehen muodossa, usein vetäen perässään veriorjaa. Kuolevaisen muodosta huolimatta suuttuu helposti ja vaatii alempiensa kunnioitusta, yllättävän huonolla menestyksellä.

Burnaburiash

Raivon ja vihan demoni, jonka Deemethereesu sulki muinoin vankilaan toiselle olevaisuuden tasolle. Burnaburiash kutsuu iteään Tosi Jumalaksi, Oikeudenmukaisuuden ruumiillistumaksi, Vääryyksien oikaisijaksi ja moneksi muuksi mikä kuulostaa hyvältä orjille tai muille tietämättömille. Vankilasta käsin manipuloi ihmisiä puhumalla etäisyyksien päähän. Vapaana esiintyy luihuna, epäluonnollisena ihmismäisenä olentona, jolla on pikimustat silmät ja pitkänomainen ilmeetön maskimainen pää. On kerännyt ympärilleen kultin orjista ja väärinkohdelluista, joiden avulla on onnistunut vapauttamaan aiemmin Khanyarabin vallassa olleen kaupungin aavikon ainoaksi vapaakaupungiksi.

Khanyarab

Valtaa rohmunnut kaupungin hallitsija ja orjuuttaja, joka teki sopimuksen Deemethereesun kanssa verialttarin rakentamisesta. Sai alttarin rakennettuakin, ja vastineeksi paholaiselta verimahtia, mutta Burnaburiash ja Ari-Eil ajoivat hänet välittömästi tämän jälkeen pakoon kaupungistaan. Kaupungin orjat eivät miestä jääneet suremaan.

Ari-Eil

Laavamagian ihmelapsi, nuori nainen, jonka pitkät hiukset hulmuavat liekin lailla. Tulinen niin loitsuiltaan kuin temperamentiltaan, liian kiinnostunut mahdista. Käytti mahtinsa voimistamiseen koruun vangittua paholaista, Deemethereesun veljeä. Huhujen perässä matkasi aavikolle ja vangitsi myös itse Deemethereesun koruunsa. Voittonsa humalluttamana yritti tehdä samaa Burnaburiashille, väliaikaiselle liittolaiselleen. Ari-Eilin petos päättyi pakomatkaan - ilman juuri luomaansa mahtikorua.

Iraj

Vanha, muttei hidas tuulimaagi ja Ari-Eilin opettaja. Suojelevainen rasittavaa oppilastaan kohtaan, mies päätyi kuitenkin itse suojelun tarpeeseen Burnaburiashin otettua tämä vangiksi. Ari-Eil ei saanut pelastettua opettajaansa Deemethereesulta, joten Iraj päätyi verimahdin lähteeksi.

Nadeen

Voimakas tietäjä, jonka haltuun Deemethereesun voimat sisältävä koru päätyi. Näki korussa olevan mahdin liian vaarallisena, minkä vuoksi yritti teljetä sen omaan ruumiiseensa ja sitä kautta tuhota sen maailmasta. Teljettyään kuitenkin tajusi, ettei voimat tuhoudu hänen mukanaan, minkä johdosta erakoitui ja yrittää etsiä tapaa poistaa Deemethereesun todellinen mahti maailmasta. Mahti on kuitenkin alkanut korruptoimaan hänen ruumistaan, kasvattaen hänen päähänsä kruunun sarvista ja muuttaen hänet kaksineuvoiseksi puolidemoniksi. Myös hänen mielensä on tästä järkkynyt, ja hän onkin alkanut kuulla päässään Ugurnaszirin äänien kuoroa.

Zahir

Epäonninen palkkamurhaaja joka syyttää leopardien jumalatarta Ninsunua vastoinkäymisistään, jotka alkoivat hänen riidaannuttuaan jumalattaren kanssa. Riitaan liittyi jumalattaren tapa raiskata häntä. Ninsunu ei ole ikinä näyttänyt pientäkään vihaa Zahiria kohtaan suoraan, lähinnä huvittuneisuutta. Tästä huolimatta ja osalti tästä syystä Zahir on vakuuttunut, että Ninsunu haluaa hänelle pahaa. Zahirin ja jumalatar Ninsunun suhdetta monimutkaistaa lisäksi heidän tyttärensä Negaar, josta Zahir huolehtii.

Negaar

Zahirin ja jumalatar Ninsunun leopardin sieluinen tyttölapsi, jota Zahir kasvattaa. Iloinen ja kuriton, ja joskus tuntuu kuin hän olisi syntynyt väärään ruumiiseen, mutta poikkeuksetta hyvin rohkea. Rohkeudesta kertoo, että hän hyökkäsi 8 vuotiaana paholaisen päälle puolustaakseen paholaisen orjaa. On hyvissä väleissä isänsä ja äitinsä kanssa ja toivookin, että he sopisivat riitansa.

Ninsunu

Leopardien jumalatar, jota kuolevaiset myös puumajumalattareksi kutsuvat. Lisänimi johtuu Ninsunun harrastuksesta houkutella ja johdatella, enemmän tai vähemmän voimakeinoin, kiinnostavia miehiä viidakon siimekseen, alttarilleen, jonka päällä hän raiskaa miehet. Uhrit itse harvoin panevat tätä pahakseen, kunnes suuret kissapedot tuovat kyseiselle miehelle hoidettavaksi kanssakäymisen hedelmän. Näin jumalattaren vaikutusvalta leviää viidakosta kuolevaisten maailmaan hänen puolijumalaisten lastensa kautta.

Ugurnaszir

Harva tietää, mikä Ugurnaszir varsinaisesti on. Osa pitää häntä tuntemattomana ja vieraana tietoisuutena, jolla ei ole fyysistä muotoa ja joka vuorovaikuttaa vain muiden tietoisuuksien, siis kuolevaisten ja korkeampien voimien kanssa. Toiset viisaat miehet epäilevät hänen olevan ihmismielen korruptio, haljennut osa mieltä, joka on muodostanut oman identiteettinsä. Tätä teoriaa tukee havainto useista mahtia liian pitkälle tutkineista, joiden ajatuksia Ugurnaszir myrkyttää. Toisaalta teoriaa vastaan on yksi tosiseikka: kaikkia näitä korruptoituneita mieliä vaikuttaisi häiritsevän sama olio, joka on Ugurnasziriksi nimetty. On yhä mysteeri, onko hän kuolevaisten yhteisen alitajunnan tuote, vai jokin jumalolento, mutta selkeästi hän vaikuttaa mukana myös jumalten peleissä. Onko hän pelaaja vai pelinappula?

Tapahtumapaikkoja

Khanyarabin orjakaupunki / Burnaburishan vapaakaupunki

Aiemmin tämä karu, kuiva ja aavikon ympäröimä kaupunki oli yksi vilkkaimmista orjakaupankäynnin keskuksista, silloin kun Khanyarab vielä hallitsi sotavoimineen kaupunkia. Nykyisen on kuitenkin toisin, demoni Burnaburishanin vapautettua orjat kaupungista tuli nuoren vapausliikkeen ensimmäinen edustaja aavikonseudulla, eikä kaupunkiin saa enää tuoda kahlittua kuolevaista. Poliittinen tilanne elää yhä voimakkaasti vallankumouksen jälkeen, ailahdellen puhtaan anarkian, lainsuojattomien suojapaikan ja heikon demokratian välimaastossa. Paikka on silti suurin ihmiskeskittymä aavikon itäisellä puoliskolla, ja välttämätön taukopaikka aavikon yli matkustaville.

Deemethereesulle pyhitetty verialttari

Vaikka Deemethereesun sanotaan istuneen alttarinsa valtaistuimella vain kerran sen olemassa olon aikana, kukaan ei ole saanut tuhottua tätä kymmenen metriä korkeaa obsidiaanimonoliittia vuosien yrittämisestä huolimatta. Khanyarab rakensi alttarin aavikolle, hieman kaupungista lounaaseen, Deemethereesun kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti, ja koska välimatka kaupunkiin pidettiin rakentamissyistä lyhyenä, monoliitti näkyy edelleen vapaakaupungista käsin, varjostamassa sen edustamia parempia arvoja. Alttari on ulkoapäin neliskulmainen ja sen päälle nousevat mustat kiillotetut portaat. Rakennelman päällä on taidolla valmistettu valtaistuin sekä allas, jonne neitsyiden veri oli tarkoitus valuttaa, Deemethereesun kylpyvereksi.

Aavikko

Päivisin korventavan kuuma, öisin palelluttavan kylmä, tämä Keski-Aavikkonakin tunnettu erämaa on kaikille seudun asukkaille yhteinen. Aavikon keskellä vaeltava ei paljain silmin näe muuta kuin dyyniä dyynin perään lukuunottamatta muutamaa keidasta, jotka löytyvät vain, jos tuntee oikean reitin. Erämaan läpi kulkee kuitenkin useita kauppateitä, jotka ovat suorimpia reittejä aavikon reunoilla olevien kaupunkien välillä. Lähempänä kaupunkeja aavikon puolelle on rakennettu hautaholveja, piilopaikkoja, pyramideja ja alttareita, eli paikkoja, joille ei ole sijaa kaupungeissa. Itäisen aavikon merkittävin kaupunki on Vapaakaupunki, kun taas lännessä vaeltavat suuntaavat Hiekkaköynnöksen kaupunkiin täydentämään eväitään.

Hiekkaköynnöksen kaupunki ja Vihervirta

Hiekkaköynnöksen nimi johtuu suoraan kaupungin kahtiajakautuneesta luonteesta: itäinen puoli on kuiva ja kuin erämaan valtaama, kun taas lännen puoli on vehreä ja trooppinen. Ei ole vaikea arvata kummalla puolella slummit ja vastaavasti rikkaat asuvat. Kahtiajakautuneisuus johtuu kaupungin pohjoisesta etelään lävistävästä joesta, Vihervirrasta. Joen vesi on läpikuultavaa kuin lähteessä, mutta siinä missä muualla kasvanut ihminen kutsuisi kotiseutunsa vettä siniseksi (tai ruskeaksi), pitäisi Hiekkaköynnöksessä syntynyt normaalina veden värinä vihreää. Ei ole selvää, miksi virta ravitsee vain länsirantaansa tropiikiksi, vai estääkö aavikko ravitsevan vaikutuksen, mutta paikallisille riittää tiedoksi virran kalojen suuruus: kasvavat nimittäin valtaviksi saaliiksi. Kalastus on merkittävä ruuanlähde kaupungissa, mutta myös lännessä oleva viidakko pitää asukkaiden vatsat keskivertoa täydempinä. Hiekkaköynnös on aavikon ympäryskaupungeista lähimpänä paratiisia, jos orjien asemaa ei oteta huomioon.

Viidakko

Laaja trooppinen viidakko alkaa heti Vihervirran länsitörmältä ja jatkuu kulttuurirajojen yli niin kauas länteen, etteivät nykykartat ole enää mitenkään mittakaavassa toisella puolella. Lieneekin selvää, että aavikonseudun länsiraja seuraa viidakon reunaa. Viidakko on elämän ja ruuan tarjoaja kaikille lähellään asuville, mutta jos viidakon antimista haluaa nauttia pitkän elämän ajan, kannattaa välttää syvää viidakkoa. Viisaat sanovat sen olevan synkkä aivan eri tavalla kuin valoton kaivos tai aavikon tähdetön yö.

Ninsunun alttari

Ninsunun alttarin voi löytää lyhyen matkan päästä Hiekkaköynnöksestä luoteeseen, viidakon köynnösten verhoamana. Viidakossa on tällä alueella vuoristomainen, mutta silti puiden peittämä kukkulu, jonka rinteillä nähdään usein kissapetoja. Täällä, huomaamattomalla kasvillisuuden ympäröimällä kielekkeellä, jonka kattona toimii toinen kieleke muutaman metrin korkeudessa, on suorakaiteen muotoinen vaaleasta kivestä veistetty alttari, jolla Ninsunu ottaa luokseen houkuttelemansa miehet.

Välimeri

Vihervirta laskee pohjoisesta tähän pieneen mereen, joka reunustaa keskusaavikon lounaasta. Merta pidetään seudun epävirallisena etelärajana, vaikka valtioiden välisistä rajoista ei kenelläkään ole tietoakaan, koska aavikkoa ei enää ole tästä etelämpänä. Useampi kaupunki on rakentunut Välimeren rannoille, vaikka vesistö ei olekaan erityisen kalarikas.

Antologian luvut

Tänä syntisenä aikana...

Luku 1

'26.03.2014

Velhot saapuvat kaupunkiin

Velhot Iraj ja Ari-Eilin saapuvat, demonit havaitsevat tämän, Burnaburiashin orjapalvojat saavat vanhan velhon vangiksi, nuori velho saadaan kiinni, mutta pakenee kaupungista

Khanyarab ja Deemethereesu metsästää velhoja

Khanyarab metsästää velhoja ympäri kaupunkia, kiduttaa ja murhaa lukuisia orjia ja lopulta velho löytyy kadulta ilman kieltä. Deemethereesu tapaa Ari-Eilin aavikolla, yrittää vangita mutta epäonnistuu. Iraj murhataan ja Deemethereesu antaa tämän verestä voimia Khanyarabille.

Hyökkäys alttarille

Burnaburiash liittoutuu Ari-Elin kanssa, tarkoituksena kukistaa Deemethereesu ja Khanyarab. Orjien piilopaikka on kaivoksissa josta on louhittu Deemethereesun alttaria varten kiveä. Hyökkäys kaivoksesta alttarilla oleilevan Deemethereesun kimppuun. Burnabburiash ja Deemethereesu taistelevat,Khanyarab ja Ari-Elin kohtaavat. Burnaburiash riistää Deemethereesun sauvan ja julistaa sen omakeen, Deemethereesu perääntyy ja menee katsomaan miten Khanyarab pärjää. Ari-Elin on polttanut veren Khanyarabin päältä vieden Irajilta varastamat voimat pois ja tämä makaa tajuttomana puoliksi palaneena. Ari-Elin näkee Deemethereesun ja lukitsee heikentyneen paholaisen koruunsa. Tästä kohtaamisesta voimaantuneena hän päättää kohdata Burnaburiashin, mutta Burnaburiash kukistaa Ari-Elin jättäen tämän hädintuskin henkiin ja kaappaa ikiaikaisen vihollisensa vankilakorun itselleen.

Luku 2

16.04.2014

leopardiwhat

@@ Rivi 2: / Rivi 2: @@
 [[Kuva:Iawa.jpg|right]]
-Glowien järjestämä epäsäännöllinen antologiapeli, joka alkoi Viridiini-kampanjan taukoviikkojen täytteenä. Pelaajat ja pelinjohtaja vaihtuvat sessioiden välillä aikatauluista ja innokkuudesta riippuen, mutta sama yhteinen novellikokoelma jatkuu ja saa lisää lukuja uusien sessioiden myötä. Pelityyli on kallellaan narrativismiin, eli lautapelimäinen sääntöjen optimointi ja ylitettävät haasteet eivät ole keskiössä, kuin ei myöskään ole maailman tarkka simulointi ja aukottomuus. Sen sijaan pelaamalla luodaan tarinaa, ja improvisaatio on merkittävä osa kokonaisuuden muodostumista. Tarinaa ei valmistella ollenkaan etukäteen, vaan hahmojen valinnat ohjaavat sen kulun. Melko indietä monilta osin. Huomionarvoista on myös, että kaikki tällä sivulla oleva fiktio hahmoista, paikoista ja luvuista on joko syntynyt pelaamalla tai on ollut implikoituneena arvotuissa oraakkelessa. Internetistä löytyy pelissä käytetyt neljä [http://www.lumpley.com/oracle/4oracles.php oraakkelia], joista yhtä käytetään aina sessiolla, jos niiden sisältö kiinnostaa.
+Glowien järjestämä epäsäännöllinen antologiapeli, joka alkoi Viridiini-kampanjan taukoviikkojen täytteenä. Pelaajat ja pelinjohtaja vaihtuvat sessioiden välillä aikatauluista ja innokkuudesta riippuen, mutta sama yhteinen novellikokoelma jatkuu ja saa lisää lukuja uusien sessioiden myötä. Pelityyli on kallellaan narrativismiin, eli lautapelimäinen sääntöjen optimointi ja ylitettävät haasteet eivät ole keskiössä, kuin ei myöskään ole maailman tarkka simulointi ja aukottomuus. Sen sijaan pelaamalla luodaan tarinaa, ja improvisaatio on merkittävä osa kokonaisuuden muodostumista. Tarinaa ei valmistella ollenkaan etukäteen, vaan hahmojen valinnat ohjaavat sen kulun. Melko indietä monilta osin. Huomionarvoista on myös, että kaikki tällä sivulla oleva hahmoja, paikkoja ja lukuja koskeva fiktio on joko syntynyt pelaamalla tai on ollut implikoituneena arvotuissa oraakkelessa. Internetistä löytyy pelissä käytetyt neljä [http://www.lumpley.com/oracle/4oracles.php oraakkelia], joista yhtä käytetään aina sessiolla, jos niiden sisältö kiinnostaa.
 Pelinä siis Vincent Bakerin [http://www.arkkikivi.net/kauppa/tuote?s=IAWA In a Wicked Age] ilman suurempia sääntömuutoksia. Linkin takana olevaa Eeron kuvausta voisi vielä vähän laajentaa ja alleviivata joitain IAWA:n hienoja ominaisuuksia. Sessioita varten ei tosiaan tarvitse, eikä voi, valmistautua, joten peli sopii loistavasti spontaaneita pelikertoja varten tai suurempien kampanjoiden väliviikoille. Jokainen sessio luo erillisen lyhyen tarinansa, joten samojen pelaajien ei tarvitse päästä joka kerta paikalle, eivätkä pidemmätkään tauot haittaa etenemistä. Silti useammasta sessiosta alkaa muodostua nopeasti yhteenliittyvä kokonaisuus, joten pelaaminen ei tunnu irralliselta edellisiin kertoihin verrattuna. Konfliktinratkaisu on hieman erilaisempi kuin mitä Eeron kuvaus antaa ymmärtää: voitettuaan noppailun, voittaja ei suoraan pääse tavoitteeseensa, vaan saa ainoastaan neuvotteluvalttina toimivan Kepin, jolla taivutella hävinnyt osapuoli hyväksymään tämän tavoitteen toteutuminen. Keppi tarkoittaa käytännössä, että oletusarvoisesti hävinneen pelaajan mekaaninen kyvykkyys laskee, jos muuhun lopputulokseen ei päästä. Vain neuvottelemalla voi päästä muuhun kuin oletusarvoiseen lopputulokseen, joten hahmo ei esim. voi kuolla yhdestä konfliktissa, jos häviäjä ei tätä hyväksy. Sääntömekaanisesti peli on mukavan kevyt ja systeemin oppiminen vie noin puolikkaan pelisession.

Ero sivun ”In a Wicked Age” versioiden välillä