Ero sivun ”KoExalted:Allumin Satu” versioiden välillä
(→Satu) |
|||
Rivi 38: | Rivi 38: | ||
Neuvonantaja, kaikessa viisaudessaan, oli kuitenkin tehnyt juonessaan virheen. Taikakahleet olivat Kuninkaan itsensä takomat | Neuvonantaja, kaikessa viisaudessaan, oli kuitenkin tehnyt juonessaan virheen. Taikakahleet olivat Kuninkaan itsensä takomat | ||
ja hän tiesi, että yksi kahleiden ketjujen lenkeistä oli jäänyt heikoksi. Käyttäen kaiken voimansa, viisautensa ja tahtonsa | ja hän tiesi, että yksi kahleiden ketjujen lenkeistä oli jäänyt heikoksi. Käyttäen kaiken voimansa, viisautensa ja tahtonsa | ||
− | |||
Kuningas mursi ketjun, murskasi tiensä ulos sellistä ja pakeni. Vannoen kostoa kaikille hänet pettäneille Kuningas piiloutui | Kuningas mursi ketjun, murskasi tiensä ulos sellistä ja pakeni. Vannoen kostoa kaikille hänet pettäneille Kuningas piiloutui | ||
luoliin vuorille. Siellä, käyttäen suurta voimaansa ja viisauttaan, Kuningas takoi kahleensa aseiksi. | luoliin vuorille. Siellä, käyttäen suurta voimaansa ja viisauttaan, Kuningas takoi kahleensa aseiksi. |
Nykyinen versio 29. syyskuuta 2012 kello 22.44
Satu
Olipa kerran, kaukana etelässä, pieni kuningaskunta. Kuningaskuntaa hallitsi Kuningas ja Kuningatar. Kuningas oli hyvin viisas ja huolehti hyvin alamaisistaan ja valtakunnastaan. Hän johti ja opetti alituiseen alamaisiaan oikeasta elämästä ja Auringon kunnioittamisesta. Aurinko paistoi kuningaskunnan yllä ja kuningaskunta kukoisti.
Huoli kuitenkin jäyti Kuningasta. Vaikka Kuningas tiesi, että hänen sanansa olivat viisaita ja oikeita, kaikki alamaiset eivät aina tahtoneet ymmärtää tai totella Kuningasta. Jopa Kuningatar oli joskus eri mieltä Kuninkaan kanssa. Kuningas kuitenkin oli vahva mieleltään ja sanoiltaan, joten kukaan ei kovin kauaa voinut vastustaa Kuninkaan tahtoa. Epäluulo alamaisiaan kohtaan silti kasvoi Kuninkaassa jatkuvasti.
Vuodet kuluivat, elämä jatkui ja Kuningas, vaikka jatkoikin tunnollisesti valtakunnastaan huolehtimista, luotti kaikkiin yhä vähemmän ja vähemmän ja pelkäsi omia ja muiden virheitä yhä enemmän ja enemmän. Jopa toiset Kuninkaat ja Kuningattaret, ainoat joita Kuningas piti veroisinaan viisaudessa, alkoivat hänen mielestään vaikuttaa epäilyttäviltä ja vaarallisilta juonittelijoilta.
Tuli aika, jolloin kaikki Luomakunnan Kuninkaat ja Kuningattaret kutsuttiin suuriin juhliin. Kuningas ei kutenkaan halunnut lähteä: "Muut Kuninkaat ja Kuningattaret juonivat kääntääkseen alamaiseni minua vastaan ja viedäkseen Valtakuntani."
Huolestunut Kuningatar kysyi neuvoa Kuninkaan Neuvonantajalta: "Hyvä Neuvonantaja, Kuningas ei halua enää edes lähteä suuriin juhliin. Hän pelkää ja epäilee kaikkia. Pelkään, että Kuningas, niin viisas ja voimakas kuin onkin, on jäänyt pelkonsa ja huolensa vangiksi." Neuvonantaja vastasi : "Viisas kuningatar, pelkään, että olet oikeassa. Voisin ehkä auttaa mutta Kuningas on vahva sanoiltaan ja mieleltään. Hän ei suostu kuuntelemaan minua."
Juhlien päivä lähestyi ja Kuningatar oli sairas huolesta. Silloin Neuvonantaja tuli tapaamaan häntä: "Viisas Kuningatar, voi ehkä olla keino, jolla saisin Kuninkaan kuuntelemaan neuvojani. Kuningas itse on aikoinaan takonut taikakahleet, jotka voivat vangita voimallisimmankin. Jos Kuningas kahlittaisiin niillä, hänen olisi pakko kuunnella." Kuningatar ei halunnut tehdä tätä rakkaalle Kuninkaalleen mutta Neuvonantaja oli viisas ja vahva sanoiltaan ja lopulta Kuningatar suostui Neuvonantajan suunnitelmaan.
Kun Kuningas nukkui Kuningatar vierellään, Kuningatar käytti kaiken viekkautensa ja viisautensa ja lukitsi taikakahleet Kuninkaan ranteisiin. Herättyään Kuningas oli raivoissaan mutta ei voi voinut mitään taikakahleiden kahlitessa hänen ranteensa ja voimansa. Neuvonantaja kiitteli Kuningattaren viisautta, lupasi puhua Kuninkaalle järkeä parhaan kykynsä mukaan ja vei tämän mukanaan.
Kuningatar ei kuitenkaan tiennyt, että Kuninkaiden ja Kuningattarien Neuvonantajat ja Kenraalit olivat väsyneet johtajiinsa ja juonineet salajuonen vangitakseen ja tappaakseen nämä suurissa pidoissa. Kuninkaan Neuvonantaja vangitsi Kuninkaan piilotettuun Jadesta taottuun selliin ja jäi tyytyväisenä odottamaan pitoja ja salajuonen valmistumista. Neuvonantaja, kaikessa viisaudessaan, oli kuitenkin tehnyt juonessaan virheen. Taikakahleet olivat Kuninkaan itsensä takomat ja hän tiesi, että yksi kahleiden ketjujen lenkeistä oli jäänyt heikoksi. Käyttäen kaiken voimansa, viisautensa ja tahtonsa Kuningas mursi ketjun, murskasi tiensä ulos sellistä ja pakeni. Vannoen kostoa kaikille hänet pettäneille Kuningas piiloutui luoliin vuorille. Siellä, käyttäen suurta voimaansa ja viisauttaan, Kuningas takoi kahleensa aseiksi.
Neuvonantajien ja Kenraalien juoni onnistui. Kuninkaat ja Kuningattaret, jotka olivat paikalla pidoissa, murhatiin ja vangittiin. Kuningatar, joka murheellisena oli jäänyt kotiinsa, ei tiennyt tästä mitään.
Uudelleentaotut kahleet käsissään kostonhimoinen Kuningas palasi valtakuntaansa. Raivoisan valtiaansa nähdessään valtakunnan asukkaat piiloutuivat kotehinsa ja pelkäsivät suuresti. Kuningas kulki suoraan palatsiinsa ja kohtasi Kuningattaren. Katuva Kuningatar ilahtui nähdessään Kuninkaan mutta vihansa sokaisema Kuningas ei kuullut hänen anteeksipyyntöjään vaan kuristi Kuningatarta kahleillaan kunnes tämä kuoli. Silloin Kuningas palasi järkiinsä ja hänen murheensa oli suuri. Epätoivoissaan Kuningas pakeni erämaahan.
Neuvonantaja, löydettyään Kuningattaren ruumiin, arvasi heti mitä oli tapahtunut. Hän kutsui muita Neuvonantajia ja Kenraaleita ja yhdessä he lähtivät jäljittämään Kuningasta. Useita päiviä ja öitä kuljettuaan he löysivät Kuninkaan ja hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Kuningas taisteli kuin villipeto mutta hänen tahtonsa oli murtunut ja lopulta hän kuoli Kenraalien miekkoihin. Neuvonantajat ja Kenraalit kantoivat Kuninkaan ruumiin luolaan, asettivat kahleet hänen rinnalleen ja taidoillaan ja taikakeinoin sulkivat luolan elävällä kivellä.
Sen pituinen se.