SM:Sessiohistoria

Osa 1: Heräämisiä

30.9.2011 (lokakuu 1995)

Cambridgen yliopiston historian professori Cyrus Redblock lähetti kirjeen Edmundille, Mikelle ja Laralle kutsuen heidät luokseen. Nämä kolme hyvin erilaista henkilöä tapasivat toisensa Redblockin toimiston edessä ja menivät kaikki samaan aikaan sisään. Istuttuaan mukavasti tuoleille professoria vastapäätä, Redblockille ilmestyi reikä päähän ja Mikelle ase käteen. Lara otti Mikeltä aseen pois ja alkujärkytyksestä selvittyään Edmund kävi soittamassa poliisin ja tyhjensi kerroksen ihmisistä.

Poliisi otti kaikki kolme tutkintavankeuteen ja alkoi tutkia asiaa. Alkuun vaikutti siltä, että ainoastaan Mikea syytettäisiin murhasta tai taposta, mutta paikalla ollut sihteeri antoi todistajanlausunnon, jossa väitti myös Edmundin ja Laran olevan syyllisiä. Muutaman päivän jälkeen kaikki kolme laitettiin samaan poliisiautoon, ja aiottiin siirtää vankilaan. Matkalla poliisiautoon törmäsi kuitenkin jonkun farmarin auto, joka suisti poliisiauton tieltä. Lara, Edmund ja Mike pääsivät tässä yhteydessä karkuun, ja pienellä avustuksella farmarin autokin lähti käyntiin.

He ajoivat johonkin läheiseen kylään, missä alkoivat pohtia, mitä oli tapahtunut ja että jutussa on jotain juustoista. Mike kertoi nähneensä oudon unen, jossa oli nähnyt henkilön jota epäili syylliseksi Redblockin murhasta ja heidän lavastamisestaan syyllisiksi. Unessa hahmo oli ollut Lontoossa, joten Lontoo oli seuraava kohde. Edmund keksi soittaa ystävälleen Wilsonille, joka antoi kyydin Lontooseen ja hieman rahaa alkuun. Wilson kertoi myös, että yliopistolla ei ole ollut sellaista professoria kuin Cyrus Redblock, ja huone, jossa murha tapahtui oli ollut pitkään käyttämättömänä. Lontoossa he ostivat uudet vaatteet itselleen ja löysivät kaupungista kerrostalon, joka vastasi Miken unta. Sisälle he tosin eivät vielä päässeet.

8.10.2011 (lokakuu 1995)

Edmund, Lara, ja Mike päättivät odotella kerrostalon edustalla, kunnes heidän etsimänsä henkilö menisi ovesta sisään. Illalla heidän odotellessaan kadulla heidän luokseen tuli mystinen mies. Mies oli karismaattinen ja hieman hermoilevan oloinen ja kertoi nimekseen Andy. Hän kertoi tulleensa Miken isän palkkaamana ja sanoi vievänsä kolmikon turvalliseen paikkaan Skotlantiin. Ihmeteltyään hetken ja keskusteltuaan asiasta Edmund, Lara, ja Mike seurasivat Andya, joka vei heidät yöksi hotelliin ja tarjosi illallisen. Kaikki kolme olivat vielä aika epäluuloisia Andya kohtaan, mutta olivat kuitenkin päättäneet seurata häntä. Illalla hotellissa Mike huomasi harmikseen, että televisio oli maksullinen ja alkoi leikkiä korteilla. Hän huomasi pystyvänsä vetämään pakasta minkä tahansa kortin hän halusi, ainakin suuren osan ajasta. Edmund ja Lara tunsivat jotain outoa päänsä sisällä aina kun Mike teki niin. Andy myös vihjaili haluavansa tehdä jotakin Laran kanssa.

Aamulla kaikki neljä söivät aamupalaa yhdessä ja kävivät ostamassa lämpimämmät vaatteet. Edmund oli saanut flunssan ulkona kylmässä olosta, ja Mike oli myös hieman kipeä. Hankittuaan vaatteet he lähtivät lentokentälle, jossa heitä odotti yksityiskone. Matka sujui ihan mukavasti ja jossakin vaiheessa he vaihtoivat lentokoneen helikopteriin, jolla lensivät pienehkölle saarelle rannikon tuntumassa. Saarella oli suuren kivisen talon lisäksi autio kylä, mutta ei juurikaan muuta. Se oli halkaisijaltaan noin 500 metriä.

Saarelle päästyään he menivät kivitaloon, joka oli todella iso. Andy kertoi, että saarella ei ollut pitkään aikaan asunut ketään, eikä sinne myöskään tullut sähköä. Tämä masensi Mikea, sillä ilman sähköä talossa ei olisi televisiotakaan. Talo paljastui 2-kerroksiseksi, minkä lisäksi siinä oli vinttikerros. Sieltä löytyi paljon hyvin säilyvää ruokaa ja jonkin verran polttopuita. Sen lisäksi talossa oli vaatteita, öljylamppuja, suurehko kirjasto ja suhteellisen hieno, joskin synkkä, sisustus. Lara meni sytyttämään suuren takan ja teki hieman ruokaa. Muuten he vain puhuivat keskenään ja Mike tutki kirjastoa ja vei kipeänä makaavalle Edmundille jotain luettavaa. Hän löysi myös päiväkirjan, joka kertoi talon ja kylän kohtalosta joskus ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Päiväkirja loppui n. 20-luvulle, ja siitä kävi ilmi, että talon perilliset olivat kuolleet maailmansodassa.

Yöllä noin puoli kahdelta Mike ja Andy heräsivät outoon kylmän tunteeseen sängyissään. Andy tutki huonetta mielensä voimalla hieman rauhoituttuaan ja Mike nousi katsomaan mitä ikkunasta näkyi. Andyn huone oli tyhjä, mutta ikkunasta Mike näki jonkin mustan hahmon, jota hän ei tahtonut katsoa kovin pitkää, ettei se huomaisi häntä. Mike tuli käytävään ja kuultuaan ääniä käytävästä myös Andy ja Lara, joka oli edelleen ollut takkahuoneessa, tulivat sinne. Myös Edmund heräsi nyt ja tunsi saman epäluonnollisen kylmyyden. Kenenkään taskulamppu ei toiminut ja talossa oli hyvin pimeää. Kaikki neljä menivät takkahuoneeseen, jossa ollut tuli oli sammunut. Lara sytytti sen uudestaan, ja se roihahti palamaan kunnolla. Katolta kuului jotain ääniä. Mike halusi mennä etsimään öljylamppuja, minkä ryhmä tekikin aika pian. Lara kulki edellä pimeässä ja löysikin lamput aika nopeasti. Öljylamput sentään syttyivät normaalisti. Nyt taskulamputkin toimivat jälleen. Lara päätti jäädä nukkumaan takan eteen täksi yöksi, ja huomattuaan, että kaikkien yläkerran huoneiden ikkunat oli avattu myös Edmund jäi sinne. Loppuyöstä ei muuta tapahtunutkaan.

Seuraavana päivänä yllättäen satoi, ja ryhmä päätti lähteä tutkimaan kylää. Avattuaan kylän kirkon ovet sieltä tuli lauma kissoja ulos. Kirkossa itsessään ei ollut mitään ihmeellistä paitsi se, että ovi oli ollut lukossa ja sinne ei löytynyt muita reittejä sisään kuin ovi ja katossa muutama reikä. Miken mielestä kissat tuntuivat pahansuovilta heitä kohtaan. Seuraavana yönä Mike näki unta, jossa häntä tuijotti ikkunalaudalla kissa ja ikkuna oli auki. Kissa tuntui jostain syystä vihaavan häntä. Andy huomasi, että heidän talossaan ollut mukava kissa warppaili aina välillä pois talosta, tai oli muuten vain immuuni hänen magialleen heti kun katosi näkyvistä.

15.10.2011 (lokakuu-marraskuu 1995)

Seuraavana päivänä kaikki lähtivät tutkimaan saaren toisella puolella olevaa palanutta taloa, josta löytyi täysin vahingoittumaton hieno rituaaliveitsi, jossa oli outo symboli. Myöhemmin päivällä Edmund tutki veistä ja päätteli sen koostuvan erilaisista harvinaisista metalleista ja verestä. Edmund, Lara, ja Mike alkoivat huomata pystyvänsä tekemään tahdollaan asioita, joiden ei pitäisi olla mahdollisia. Edmund pystyi helposti tunnistamaan, mistä materiaali koostuu, Lara huomasi pystyvänsä ainakin jollain tasolla käskemään tulta ja Mike todennäköisyyksiä. Andy kertoi heille, että he ovat maageja ja että heidän pitäisi harjoitella löytämiään taitoja. Tähän suhtauduttiin aika epäuskoisesti.

Yöllä tuli taas sama kylmän tunne, ja jossakin vaiheessa takkahuoneesta kuului ääntä. Kaikki neljä menivät takkahuoneeseen. Huoneessa olevassa nojatuolissa istui vanha mies, jonka piirteitä ei voinut hänen ympärillään olevan pimeyden läpi nähdä. Mies puhui heille ja kertoi ajaneensa talosta pahansuovat kissat pois. Hän neuvoi meitä myös lähtemään saarelta ja kertoi, että meillä ei ole keinoja taistella kissaa vastaan. Mies sanoi olevansa yksi saaren asukkaista, ja että kissat eivät pidä hänestäkään, mutta eivät voi hänen läsnäololleen mitään. Kyselimme mieheltä joitain asioita, ja hän kertoi että löytämämme veitsi oli kuulunut noidalle ja sanoi kissojen johtuvan kirouksesta, jonka noita langetti, kun kyläläiset polttivat tämän taloonsa synnyttäneen naisen murhasta epäiltynä. Tämän jälkeen mies katosi.

Seuraavana päivänä Edmund alkoi rakentaa lauttaa, jotta päästäisiin pois. Menimme noidan talolle yöksi ja huomasimme, että jokin suuri kissamainen olento väijyi meitä muutaman tunnin siellä. Se ei kuitenkaan hyökännyt, emmekä keksineet mitään keinoa kirouksen poistamiseen. Päätimme myös muuttaa unirytmiä niin, että olisimme jatkossa ainakin kolmeen asti yöllä hereillä. Palattuamme takaisin kartanolle huomasimme, että siellä oli käynyt jokin olento raapimassa rikki kaiken sellaisen, minkä voi raapia. Myös lautta oli hajotettu.

Seuraavana päivänä Edmund aloitti työn uudestaan ja Mike näki yöllä unta tummasta vanhasta miehestä, jolta hän kyseli kissasta. Mies vain sanoi, että meidän pitäisi lähteä pois ja että emme voi tuhota kissaa kuin hetkeksi. Yöllä tuli jälleen kylmä ja aamulla huomasimme, että lautta oli taas tuhottu.

Edmund teki paljon työtä seuraavana päivänä ja sai lähes valmiin lautan tehtyä. Päätimme viedä sen sisälle turvaan ja jäimme vartioimaan sitä. Kissa tuli yöllä ja hyökkäsi meidän kimppuumme. Tuhosimme sen taistelussa saamatta juuri minkäänlaisia haavoja itse. Seuraavana päivänä Edmund sai lautan valmiiksi, mutta sää oli niin huono, ettemme voineet lähteä. Seuraavat kaksi päivää kuluivat odottaessa parempaa säätä ja löytämiämme taitoja harjoitellen. Kissaolentoa ei näkynyt tai kuulunut kuitenkaan.

Kun vihdoin tuli päivä, joka oli vähän tyynempi, päätimme lähteä saarelta pois. Aallokko ja tuuli suosivat meitä ja saimme kohtuullisessa ajassa soudettua itsemme maihin, vaikka rantautumisessa sattuikin kommelluksia.

6.11.2011 (marraskuu 1995)

Lähistöltä löytyi pieni stereotyyppinen skottikylä, jossa oli käynnissä tukinheittokisa. Aivan ensimmäiseksi paikannettiin puhelin, ja soiteltiin Wilssonille ja Andyn työnantajalle, jutun yksityisetsivälle. Sitten matkattiin pienehköön skottikaupunkiin, mistä busseiltiin kohti Englantia. Reissussa juteltiin tulevaisuuden suunnitelmista.

Andy sai puhelimitse työnantajaltaan ohjeita. Miken isä oli kuulemma hoitanut Mikelle paikan Shrewsburyssa, kun taas Andyn työnantaja halusi tavata Edmundin ja Laran Lontoossa. Andy saattoi Miken Shrewsburyyn, Darwinin sukukartanoon, todella prameaan paikkaan, ja lähti sitten pitkälle paluumatkalle Lontooseen.

Mike sai loppupäivän yrittämisen jälkeen isänsä vihdoin puhelimen päähän. Selvisi, kuten Mike oli pelännyt, että tämä ei ollut palkannut mitään yksityisetsivää. Mike selitti hieman tilannetta isälleen, ja pyysi tätä myös palkkaamaan ihan oikean etsivän. Hieman hätääntynyt mutta rahaton Mike yritti jututtaa kartanon puolesta tullutta miespalvelija Jamesia autoilemaan hänet Lontooseen. Kartanon kuljettaja oli valitettavasti sairaana. Mikea kehotettiin ystävällisesti pysymään kartanossa jo oman kiperän tilanteensakin vuoksi.

Seuraavana päivänä Mike saavutti puhelimitse Edmundin ystävän Wilssonin, jonka välittämän viestin ansiosta Edmund sai Andyn kiinni jo myöhemmin samana päivänä. Mike sai kuulla, että Edmund ja Lara olivat tavanneet Andyn pomon, Nathan Youngin. Edmundin kuvauksen mukaan tämä oli varsin miellyttävän mutta hieman hullun oloinen mies. Nathan oli myöntänyt esiintyneensä palkattuna etsivänä. Edmund kuvaili myös Nathanin jonkinlaista Ykseyttä palvovaa kulttia. Tapaaminen oli tapahtunut samassa mustalasisessa pilvenpiirtäjässä Lontoon ydinkeskustassa, jonka luokse Miken uni "tummasta hahmosta", joka oli mahdollisesti aiheuttanut koko murhajutun, oli kolmikon alunperin johdattanut.

Tätä seuraavana päivänä Darwinin kartanolle ilmestyi yksityisetsivä, joka esittäytyi Sydney Greenstreetiksi ja kertoi olevansa Miken isän palkkaama. Parin teepannullisen kera Mike kertoi pitkän tarinan lähiviikkojen omituisista tapahtumista, kaikkine epärealistisuuksineen ja outouksineen, mukaanlukien Nathanin, jonka Mike totesi olevan toistaiseksi jutun ainut epäilty, mahdollisesti koko jutun järjestäjä. Tämän jälkeen Mike vei etsivän ja Jamesin läheiselle raviradalle, missä Mike osoitti etsivälle ainakin melkoista onnekkuutta.

Lontoossa Edmund ja Lara asuivat Nathanin huoneistossa ja tutustuivat Ykseyteen.

Parin päivän päästä Andykin soitteli Mikelle. Suurimman osan puhelusta Andy kuvaili Ykseyttä ja siihen liittyvää ideologiaa.

Andyn välittämästä pyynnöstä vielä Larakin soitti Mikelle, ja kuulumisien vaihtamisen ja hieman kultista keskustelemisen jälkeen Mike ehdotti tapaamista. Lara kävi puhumassa asiasta Nathanin kanssa, ja tämän ehdotuksesta Lara ja Edmund lähtivät käymään Shrewsburyssa.

10.11.2011 (marraskuu 1995)

---

Kampanjan pääsivulle