ViikonloppuD&D:Akgruuh

Akgruuh

• 1 (vastaa 4 perusluokkatasoa) levelin antropomorfinen villisika, joka lisäksi kouliintunut 5 levelin barbaariksi.

---

Kuvaus

• Yleistä: Naispuolinen villikarju.

• Ulkonäkö: Ihmismäisenä villisikana varsin hurja ilmestys ainakin seikkailujen kummajaisiin tottumattomille. Puolikarju seisoo kahdella sorkalla polvet hieman koukussa, mutta kädet ovat ihmismäiset. Pää on villisian pää syöksyhampaineen kaikkineen. Akgruuh on mustanpuhuvan karkean karvoituksen peittämä, paitsi nivelien kohdalla karvattomia laikkuja.

• Varusteet: Yllään Akgruuth pitää vanhaa nahkahaarniskaa, joka on käytössä patinoitunut kuin osaksi omaa nahkaan. Hän kantaa mukanaan piikkistä hainhammassauvaa ja pientä selkään sidottua säkkiä.

• Käyttäytyminen:

Luonne

• Yleisluonne: Akgruuh on säilyttänyt paljon alkukantaisesta eläimellisyydestään käytöstapojen jäädessä vieraiksi. Hänen mielensä on vakava syvistä traumoista ja koko elämän kestäneestä sopeutumattomuudesta. Hän ei juuri piittaa muodollisesta ihmisten parissa seurustelusta, mutta ymmärtää kuitenkin yhteenkuuluvuuden merkityksen laumahenkisille. Keskustelu Akgruuhin kanssa voi olla ahdistuttavan jähmeää, sillä puolikarju ei ole juuri panostanut sanalliseen kommunikointiin. Hän antaa tunteensa näkyä: usein saattaa sieraimista puskea paksua höyryä ja sorkat kuopia maata suuttumuksesta.

• Ihmissuhteet ja suhtautuminen:

• Asiat joista pitää/ei pidä:

Historia

Akgruuh, kun hän ei vielä kantanut nimeä, syntyi villisiaksi erään tuntemattoman metsän kätköissä. Metsässä asui myös erakoitunut mutta kelvoton noita, jota vuosikausien yksinäisyys alkoi kuristaa. Onnettomana päivänä hän keksi taikoa metsän eläimistä itselleen seuralaisen. Akgruuh sattui hänen taikansa alle, mutta kuten sanottu, noita oli kelvoton ja onnistui taiassaan vain puoliksi. Puolikarjusta tuli hirviö seuralaiseksi, joten noita sadatteli monilla sanoilla ja jätti puolikarjun hämmentyneenä harhailemaan kotimetsäänsä.

Kirosanat olivat ensimmäisiä Akgruuhin kuulemia sanoja uudessa hahmossaan. Niistä hän muovasi itselleen nimen. Vielä omaan eläimen ääntelyynsä tottuneena kirosana vääntyi hänen mielessään Akgruuhiksi. Sen lausuessaan saattoipa vielä mukavasti puhaltaa ilmaa sieraimistaan.

Villisiat eivät enää tunnistaneet Akgruuhia. Hän päätyi harhailemaan metsänsä laitamille, jossa rikas maanomistaja sai hänet ahneisiin silmiinsä. "Mikä kummajainen! Mutta tuo voima, uskomaton vahvuus, tuon minä haluan pelloilleni!" Kiihkeän ajojahdin jälkeen puolikarju saatiin satimeen ja pelolle orjaksi.

Orjuus ei kestänyt vuottakaan, kun oli torahampaat apuna. Akgruuh oli vapaalla, mutta täynnä vihaa ja hämmennystä. Hän kierteli asutusten laitamilla, öisin, ettei kukaan huomaisi tai sormellaan osoittaisi. Yksi ajatus toi valoa ajatuksiin: jospa on jossain meitä muitakin. Tälläkin hetkellä kummajainen jatkaa epämääräistä kulkuaan etsien puolikarjujen laumaa, jossa puhkua ja puhista hyväksyvässä seurassa.

---

ViikonloppuD&D