Hans von Thomsen

Hans von Thomsen on 54-vuotias saksalainen, Preussin keisarillisen laivaston kommodori ja Karstan hahmo Valossa kylpee maa -kampanjassa.

Ruumiinrakenteeltaan Hans on roteva, joskin viime vuosina hän on alkanut kerätä myös ylipainoa. Myös hänen siististi leikatut hiuksensa ja komeat mursunviiksensä ovat alkaneet harmaantua. Siviilisäädyltään Hans leski: hänen vaimonsa kuoli koleraan 18 vuotta sitten. Avioliitosta jäi yksi lapsi, poika Wilhelm, joka luki itsensä lakimieheksi. Hans ei voinut juurikaan osallistua lapsensa kasvattamiseen, sillä hän vietti pitkiä aikoja ulkomaankomennuksilla Wilhelmin ollessa nuori. Hansin ja Wilhelmin suhde ei nykyäänkään ole erityisen läheinen ja heidän harvat tapaamiseensa ovat luonteeltaan väkinäisiä.

Hansin sotilasuran ensimmäiset komennukset Kaiserliche Marinessa yli 30 vuotta sitten olivat torpedoveneillä, mutta myöhemmin hän on palvellut myös risteilijöillä ja ulkomaankomennuksilla Afrikassa. Erikoistuminen risteilijöiden ja laivaston ilmayksiköiden suorittamaan pitkän kantaman meritiedusteluun vaikutti ilma-aseen syntyaikoina hyvältä idealta, mutta valinta osoittautui sotilasuran kannalta kehnoksi: Laivaston kehityksen kangertelu ja keskittyminen pitkälti rannikkopuolustukseen, prosessi jota monet katkerat upseerit kutsuvat myös taantumiseksi, on jättänyt Hansin monien muiden upseerien tavoin ilman mahdollisuutta arvoaan vastaavaan komennukseen merellä.

Hänen nykyistä tehtäväänsä Lyypekin meri- ja ilmasataman komendanttina voisi hyvin perustein kutsua suojatyöpaikaksi. Asema ei ole erityisen tärkeä, eikä se vaadi häneltä suurta työpanosta, sillä hänen alaisensa ovat täysin kykeneväisiä huolehtimaan päivittäisistä rutiineista. Suuren osan ajastaan hän viettääkin perintönä saamillaan tiluksilla Schleswig-Holsteinissa, Pohjanmeren rannalla, tai luennoimassa merivoimien ilma-aseen mahdollisuuksista laivaston akatemiassa Kielissä. Perintöä on myös vapaaherran vähäinen aatelisarvo, josta Hans ei juurikaan jaksa ylpeillä.

Mekaanikkojen killan saavuttama valta-asema huolettaa Hansia suunnattomasti. Sekä keisarikunta, että hänen rakas aselajinsa, ovat aivan liian riippuvaisia killan toimittamasta ja valvomasta teknologiasta. Myös ajatus tieteen ja kehityksen jäämisestä vain yhden organisaation yksinoikeudeksi on hänen mielestään sietämätön. Hans ei kuitenkaan ole yksin ajatustensa kanssa, vaan hän toimii yhdessä muiden samanmielisten upseerien kanssa organisaatiossa, joka tunnetaan "Upseerikerhona". Ulkopuolisen silmissä Upseerikerho näyttää vain yhdeltä hyvävelikerholta muiden joukossa, missä vanhat miehet tapaavat teoriapainotteisten keskustelujen merkeissä. Todellisuudessa kerho on täysin kykeneväinen ajamaan asiaansa myös konkreettisin ja häikäilemättömin keinoin.