Jumaltenranta:Sessiohistoria

Elokuu 2008: Ennusmerkkejä

3.8. 2008 (Shieldmeet — Eleasis 3, Villin magian vuosi): Shieldmeetin pidot linnakkeen edustalla. Seikkailijat taistelivat kyläläisten riemuksi näytösottelun visiitille tulleen puolituiskaravaanin sotureita vastaan, ja olivat voitokkaita. Frindac-niminen ihmismies tuli vaimonsa (Herana) kanssa vaatimaan linnakkeen omistusta itselleen väittäen olevansa Vraathin perillinen suoraan alenevassa polvessa. Anton ei hyväksynyt tätä. Pari päivää myöhemmin alkoi kuulua, että tielle viisi mailia linnakkeesta pohjoiseen oli pystytetty laiton tietulli. Seikkailijat menivät läheiselle aukiolle, mistä löytyi rosvojen leiri. Leiri tuhottiin, ja sen päälliköksi paljastui Frindac. Frindac tapettiin, mutta Herana jäi vangiksi.

7.8. 2008 (Eleasis 3 — Eleasis 7, Villin magian vuosi): Seikkailijat jatkoivat matkaa suoraan tietullille, missä oli yhdeksän roistoa. Suurin osa tapettiin, mutta jokunen jäi vangiksi. Sekä leirin että tietullin vangit kuljetettiin linnakkeelle, missä näiden kohtaloa mietittiin. Miespuolisista bandiiteista viisi suostuteltiin jäämään linnakkeelle palkkatyöhön, mutta yksi karkotettiin alueelta psykopatiaepäilyjen vuoksi. Rachvorel listi tämän salaa.

Thayanne ja Saria kävivät Drellinin lautan perinteisillä Shieldmeetin viikon markkinoilla, mistä Saria osti Madam Mysteeriltä rituaalikirjoja ja sai pari ilmaista ennustusta. Markkinoille harhaili idästä ihmis-zombie, joka ei käynyt kenenkään kimppuun, vaan käveli vain eteenpäin. Zombie käveli lopulta jokeen, ja joutui sen viemäksi. Thayanne ja Saria palasivat linnakkeelle, missä vihamielistä Heranaa haastateltiin. Hänet päätettiin toistaiseksi jättää linnakkeelle vangiksi.

Paikallinen ansoittaja tuli kertomaan Thayannelle löytäneensä tämän peräänkuuluttamia erikoisia sieniä metsän synkästä osasta päivän matkan päästä. Ansoittaja johdatti seikkailijat sienien luo. Matkalla yksi jättiläissusi ja kolme harmaasutta yrittivät saada seikkailijoista hiukopalaa, mutta hävisivät taistelun. Sienet olivat sinisiä ja hohtivat valoa, ja kasvoivat maassa ristin muotoisessa kuviossa. Paikka tuntui maagiselta. Sieniristin alta maasta kaivettiin esiin mystisiä riimuja sisältänyt kivilaatta. Sen alla on ilmeisesti jotain taikuutta.

13.8. 2008 (Eleasis 7 — Eleasis 15, Villin magian vuosi): Kivilaattaa ei nostettukaan ylös, vaan sen riimuista vain tehtiin jäljennös myöhempää tutkimista varten. Seikkailijat palasivat enemmittä kommelluksitta linnakkeelle, missä Thayanne aloitti kivilaatan riimujen viestin selvittämistyön. Eräänä iltana Anton huomasi, että hänen huoneessaan oli käynyt kutsumaton vieras siirtelemässä esineitä. Ainoa löytynyt johtolanka oli Brindolin leijonien rintamerkki, joka annettiin Codymille sen jälkeen, kun havaittiin, että hänen omansa oli hukassa. Herana puolestaan päästettiin vapaaksi sen jälkeen, kun hänen kielensä oli katkaistu loitsimisen estämiseksi. Rachvorel saattoi hänet pois linnakkeelta kohti Drellinin lauttaa.

Drellinin lautan druidi Avarthel tuli Thayannen kutsumana vierailemaan linnakkeella. Hän kertoi löytäneensä kaupungista noin kahdeksan mailia koilliseen sijaitsevan maatilan, missä näytti työskentelevän zombeja. Seikkailijat lähtivät pian tutkimaan asiaa. He marssivat suoraan maatilalle, missä heidät kutsui sisälle Arimiliksi esittäytynyt Kelemvorin pappi. Hän kertoi maatilalla olevan käynnissä kokeen, missä tutkittiin mielettömien epäkuolleiden soveltuvuutta työvoimaksi. Ilmeni, että Drellinin lautan markkinoille harhaillut zombi oli tilalta peräisin. Tilan alkuperäiset asukkaat, tavallinen maatiaisperhe, tuntuivat olevan hermostuneita tilanteesta. Seikkailijat poistuivat tilalta vannottuaan, etteivät paljastaisi tilannetta ulkopuolisille ennen kuin Arimil olisi järjestänyt heille kuukauden kuluttua audienssin Brindolissa "mestarinsa" kanssa, joka kuulemma on Kelemvorin profeetta.

Seikkailijat jäivät kuitenkin tarkkailemaan yön yli maatilan elämää etäämpää samalla, kun Thayanne kävi ostamassa puoli tynnyriä öljyä Drellinin lautalta. Seuraavana yönä Thayanne ja Anton hoitelivat maatilaa vahtivan zombi-koiran, minkä jälkeen Thayanne kävi levittelemässä öljyä talon olkikatolle ja pihalle. Anton puolestaan hiipi taloon sisälle, ja johdatti nukkuvan perheen pihalle Arimilin ja epäkuolleiden asiaa huomaamatta. Kun perhe oli turvassa, Thayanne tuikkasi öljyn tuleen, ja talo roihahti palamaan. Etuovesta hoippuroi pihalle muutamia liekeissä olleita zombeja, mutta ne lyyhistyivät pian maahan. Tuli alkoi levitä kuivassa ruohikossa, ja seikkailijat perääntyivät maalaisperheen kanssa Drellinin lautalle. Perheen isäntä ei lainkaan pitänyt siitä, että hänen tilansa poltettiin, ja lähti perheineen kaupungissa asuvan enonsa hoteisiin.

Aamunkoitteessa seikkailijat palasivat palopaikalle ja tonkivat rauniot. Palaneita zombeja löytyi kymmenkunta, mutta Arimilista ja hänen varusteistaan ei näkynyt jälkeäkään. Mietteliäät seikkailijat palasivat Drellinin lautalle pohtimaan, mitä tekisivät seuraavaksi. Syntyi myös jonkin verran jälkipyykkiä siitä, oliko maatilan polttaminen oikein.

20.8. 2008 (Eleasis 15 — Eleasis 21, Villin magian vuosi): Seikkailijat lähtivät saman tien Drellinin lautalta kohti Brindolia selvittääkseen Arimilin alkuperän. Viiden päivän kävelymatkan aikana he haastattelivat eri kylien asukkaita, jolloin selvisi, että Arimil oli vankkureiden kanssa matkannut pari-kolme kuukautta sitten kohti Drellinin lauttaa.

Brindolissa Arimil paljastui Kelemvorin kirkon akolyytiksi, joka oli kuulemma lähtenyt pyhiinvaellusmatkalle Miekkarannikolle. Ihmiset tuntuivat kovasti pitävän hänestä. Myös muuatta toista Kelemvorin akolyyttiä (Krodomund) haastateltiin, ja tälle lopulta paljastettiin myös Arimilin todelliset puuhat. Järkyttynyt akolyytti ei meinannut uskoa, että hänen temppelissään epäkuolleitten kanssa vehkeiltiin, mutta antoi seikkailijoille kuitenkin kolme päivää aikaa selvittää asiaa ennen kuin menisi itse pappien puheille.

Seuraavaksi seikkailijat menivät tutkimaan kirkon hautausmaata, missä olikin havaittavissa merkkejä avatuista ja uudelleen suljetuista haudoista. Ja koska samana päivänä pidettiin kirkkomaalla hautajaiset, päätettiin Antonin antaa mennä yöllä väijymään hautausmaalle, nostettaisiinko tuoretta ruumista saman tien epäkuolleeksi. Saria puolestaan pyysi kirkolta yösijaa mietiskelyä varten, minkä hän saikin. Todellisuudessa tarkoitus oli tutkia tapahtumia sisältä käsin.

Yöllä alkoi tapahtua. Saria vangittiin hänen nukkuessaan, kun taas Anton näki kuinka päivällä haudattu ruumis nostettiin haudastaan ja kannettiin kirkkoon sisälle. Tästä kiinnostuneena Anton hiippaili kirkkoon ja yritti löytää Sarian. Kun hän löysi vain Sarian tyhjän vierashuoneen, päätti hän hakea toverinsa majatalolta apuun. Seurasi uusi salavihkainen tunkeutuminen kirkkoon, ja jäljet johtivat maanalaisiin katakombeihin, minne pääsi salaluukun kautta. Siellä seikkailijoiden kimppuun hyökkäsi kolme aavetta, mutta niistä selvittiin. Läheiseen kryptaan teljetty Saria kuuli taistelun äänet ja onnistui ovea hakkaamalla houkuttelemaan vapauttajansa luokseen. Tämän jälkeen matkaa jatkettiin syvemmälle katakombeihin, mistä löytyikin kammio, jossa pahasti palanut Arimil rukoili Kelemvorin alttarin ääressä animoitujen luurankojen vartioimana. Ilmeisesti Arimil oli maatilan palossa saanut myös jonkinlaisen osittaisen immuniteetin tulta vastaan, mitä hän sanojensa mukaan piti Kelemvorin kiirastulen ansiona.

Syntyi taistelu, minkä seikkailijat lopulta voittivat. Luurangot (joista kaksi oli palavia luurankoja) tuhottiin, ja Arimil lyötiin tajuttomaksi. Taistelun aikana oli huoneen toisen kerroksen parvekkeelle ilmestynyt mystinen kaapuihin pukeutunut mies, joka vain tarkkaili tilannetta. Kamppailun päätyttyä hän väitti seikkailijoille olevansa Kelemvorin tosi profeetta, joka tulisi puhdistamaan uskon. Arimilin hän kertoi olevan oma opetuslapsensa. Ennen kuin seikkailijat ehtivät sen kummemmin reagoida, tämä profeetta vetäytyi parvekkeen takana olleesta ovesta todeten, että toivottavasti seikkailijat olisivat avomielisempiä, kun heidän tiensä seuraavan kerran kohtaisivat.

27.8. 2008 (Eleasis 21 — Eleint 14, Villin magian vuosi): Parvekkeella ollut ovi murrettiin auki, ja sen takana ollutta käytävää seurattiin nekromantiseen laboratorioon, missä odotti kammottava "hautaaja": zombie, joka yhdellä iskulla pystyisi junttaamaan ihmisen maan sisään. Otus käytti voimiaan kuitenkin maan alla olleiden zombien esiin nostamiseen, mutta seikkailijat voittivat syntyneen taistelun. Laboratoriosta eteen päin johtaneen käytävän todettiin vievän hautausmaalle, eikä profeettaa näkynyt missään.

Seikkailijat palasivat kirkkoon, missä he jyskyttivät ylipapin kammioon johtavaa ovea niin, että miespolo heräsi yöuniltaan. Hänelle kerrottiin, mitä Drellinin lautalla ja katakombeissa oli tapahtunut. Ylipappi kiitti ehkä hieman yrmeän oloisena seikkailijoita tiedoista, ja sanoi asian siirtyvän kirkon sisäiseen tutkintaan. Arimilin kohtalosta syntyi kiistaa, mutta lopulta seikkailijat suostuivat luovuttamaan hänet kirkolle, mikäli pääsisivät välittömästi haastattelemaan tätä. Arimil loitsittiin tajuihinsa, mutta tämä ei paljoa suostunut puhumaan. Sen verran kuitenkin lipsautti, että ilmeni profeetan olevan Drellinin lautan jokunen kuukausi sitten kadonnut Kelemvorin pappi, jota Saria olikin jo etsiskellyt. Arimil jäi sitten kirkon tuomittavaksi, ja ylipappi palkitsi seikkailijat seuraavana päivänä vajaalla tuhannella kultarahalla vaivoistaan.

Thayanne jäi Brindoliin lueskelemaan laboratoriosta löytyneitä nekromantisia opuksia, kun taas muut palasivat Sariaa lukuunottamatta linnakkeelle. Thayanne ja Saria tulivat perässä viisi päivää myöhemmin, kun kirjat oli luettu ja palautettu kirkolle. Linnakkeella elämä jatkui vaihteeksi hiljaisempana. Lähinnä pohdiskeltiin paikan vesihuollon kehittämistä, ja Rachvorelin Antonia esittävä veistos tuli valmiiksi. Thayanne puolestaan käänsi metsästä löytyneen kivilaatan koodin, ja sai Sarian avustuksella selville, että siihen oli kirjattu Akadin dogma. Seikkailijat päättivät lähteä takaisin kivilaatalle tutkimaan, mitä sen alta paljastuisi.

Retki metsään sujui rauhaisasti. Laatta kammettiin syrjään, ja sen alla vaikutti olevan pohjaton kiviseinäinen kuilu. Thayanne laskeutui köyden varassa kuiluun ensimmäisenä ja katosi yllättäen näkyvistä. Muut seurasivat yksitellen perässä.

Ilmeni, että kuilussa oli portaali Ilman elementaalitasolta vaikuttaneeseen paikkaan. Alhaalla näkyi pilvimeri ja ylhäällä vain taivasta. Ainoa yksityiskohta oli kirkkaansininen valaiseva energiapallo jonkin matkan päässä. Seikkailijat huomasivat pystyvänsä lentämään tässä paikassa vapaasti, ja menivätkin tutkimaan energiapalloa. Sitä vartioimaan ilmaantui kuitenkin ilmaelementaali, joka ei sallinut muiden kuin "uskollisten" lähestyä palloa. Seikkailijat eivät uskollisista käyneet. Thayanne päätti riskeerata ja yritti syöksähtää palloa kohti, mistä syntyi taistelu elementaalia vastaan. Seikkailijat olivat voitokkaita. Tämän jälkeen palloa päästiin tutkimaan paremmin, ja sen sisältä löytyi laadukkaan näköinen raskas varsta. Thayannen tartuttua varstaan energiapallo hävisi ja ilmaan levisi voimapulssi, joka heitti seikkailijat takaisin Noitametsään kivilaatan löytöpaikan äärelle. Yhtä magiattomalta vaikuttanutta varstaa rikkaampina seikkailijat palasivat mietteliäinä linnakkeelle.

Syyskuu 2008: Merkillisiä suhteita

1.9. 2008 (Eleint 14 — Eleint 23, Villin magian vuosi): Elämä linnoituksella sujui vaihteeksi rauhaisasti. Seikkailijat ahkeroivat pikku projektiensa parissa, ja suunnittelivat matkaa Wyrminsavuvuorille Rachvorelin aloitteesta. Häntä kuulemma kiinnostivat huhut lohikäärmeiden luolista siellä. Ja voisihan sieltä löytyä kiviäkin linnakkeen rakennushankkeisiin. Seikkailijat valmistautuivat matkaan tekemällä Drellinin lautalla tiedusteluja vuorista, mutta kukaan ei tuntunut koskaan käyneen siellä. Tosin Drellinin lautan perustaja, itse Drellin, kuulemma katosi sinne vanhoilla päivillään.

Hieman ennen retkelle lähtöä linnakkeelle saapui maahismiekkonen nimeltään Barwann pienen seurueensa kanssa, ja pyysi Antonilta lupaa perustaa kasino linnakkeelle. Anton suostui, ja paikkaa alettiin puuhaamaan kokoon. Nimeksi tuli Thayannen ehdotuksesta Kultainen arkki. Paikan avajaisiin seikkailijat eivät ehtineet, vaan lähtivät vuorille.

Matka aluskukkuloille kesti vain päivän, ja itse vuoriston hiljaisissa solissa pari päivää taivallettuaan seikkailijat löysivät metsäjättiläisten hökkelikylän. Jutustelu jättien kanssa paljasti, että kyseessä oli Noitametsästä parisataa vuotta sitten karkoitetun heimon jäänteet, jotka elivät huonosti toimivassa demokratiassa. Läheinen hobgoblin-heimo nimittäin oli varastanut jättiläisten johtajalle kuuluvan symbolisesti merkittävän amuletin, jota ilman uutta johtajaa ei voitaisi valita. Eivätkä jätit myöskään voineet hakea amulettia takaisin, koska hobgoblinit elivät jättiläisille liian matalissa luolissa. Seikkailijat halusivat päästä tekemään yhteistyötä metsäjättiläisten kanssa, joten he tarjoutuivat hakemaan amuletin takaisin.

Eyvindr-niminen ystävällinen jättiläinen lähti saattamaan seikkailijoita kohti hobgoblinien tukikohtaa. Tukikohta oli ulkopuolelta aika vaikuttava näky, sillä portit sinne olivat valtavan kallioon hakatun Tiamatin patsaan alla. Jätti jäi hieman etäämmälle odottamaan seikkailijoiden paluuta.

Anton päätti koputtaa tukikohdan oviin, mutta sai palkkiokseen vain iskun ovea ympäröiviltä lohikäärmeen päiltä.

8.9. 2008 (Eleint 23 — Eleint 24, Villin magian vuosi): Seikkailijat painuivat ansan purkamisen jälkeen tukikohtaan sisälle, ja siellä he kohtasivat nopeasti vastarintaa. Abishait, Tiamatin lohikäärmemäisinä kätyreinä tunnetut paholaiset, olivat mieleenpainuva ilmestys ja paha vastustaja. Ne kuitenkin kahden vaarallisen taistelun jälkeen päihitettiin.

Pahoin haavoittuneina seikkailijat vetäytyivät leiriin, missä jätti heitä odotteli, ja yön yli nukuttiin. Seuraavana päivänä seikkailijat törmäsivät tukikohdassa hobgoblinien virittämään kattila-ansaan ja löysivät sisältä suuren Tiamatin temppelin, joka oli tosin juuri silloin tyhjillään. Käytävistä kuului hobgoblinien askelten ääniä...

15.9. 2008 ja 26.9. 2008 (Eleint 24 — Eleint 26, Villin magian vuosi): Seikkailijat päättivät puhdistaa temppelin hobgoblineista. Parin taistelun jälkeen työ olikin suoritettu. Tiamatin temppelistä löytyi salaovi, jonka takana hobgoblinit säilyttivät lemmikki-drakejaan. Nämä murisivat uhkaavasti, joten ne täytyi tappaa. Drake-luolan takana oli jonkinlainen rituaalikammio, missä aaveet väijyttivät seikkailijat. Aaveilla oli karmeita psyykkisiä voimia, mutta ne lopulta tuhottiin. Loputkin huoneet kompleksista tutkittiin. Yhdestä löytyi kaunis naispuolinen enkeli, joka ei halunnut olla tekemisissä seikkailijoiden kanssa, vaan sanoi vain odottavansa "herraansa". Toisesta huoneesta löytyi ansoitettuja aarrearkkuja, joista löytyi jonkin verran rahaa ja pari maagista esinettä. Kolmannessa huoneessa oli paholaistenkutsumisrinki.

Amulettia ei kuitenkaan löytynyt mistään, joten seikkailijoiden ainoa vaihtoehto oli keksiä keino päästä aavehuoneesta ylös johtaneesta tunnelista jotenkin läpi. Lopulta päivän työn tuloksena aikaiseksi saatiin luotua naulojen ja lankkujen avulla tikapuuviritelmä, minkä avulla seikkailijat kipusivat ylös. Siellä oli suuri kammio, jossa nuori sininen lohikäärme makoili aarrekasansa päällä. Se vaati seikkailijoiden omaisuutta itselleen, mutta taitavalla diplomatialla Saria sai sovittua, että lohikäärme myisi jättiläisten amuletin seikkailijoille jossain määrin kohtuulliseen hintaan. Keskustelussa tämän Astratthrae-nimisen lohikäärmeen kanssa ilmeni, että kyseessä oli suuremman lohikäärmeen, Tyrgarunin, tytär. Astratthrae kertoi myös velipuolestaan Azarr Kulista, joka oli puolilohikäärme (ja puoliksi hobgoblin). Tyrgarun ja Azarr Kul olivat kuitenkin 20-30 vuotta sitten jättäneet tämän luolan taakseen, ja Astratthrae oli nyt sen valtias. Perheenjäsenistään hän ei ollut sittemmin kuullut, ja Azarr Kulia kohtaan hän osoitti huomattavaa halveksuntaa. Ilmeni, että Kul oli 50 vuotta sitten raivonneen Punaisen käden sodan pääarkkitehti.

Seikkailijat palasivat takaisin heitä odottaneen metsäjätin luokse, ja lähtivät paluumatkalle kohti jättiläisten kylää. Matkalla vastaan tuli kuitenkin kaksi muuta metsäjättiläistä, jotka eivät lainkaan pitäneet siitä, että amuletti oli pahaisilla pikkuolennoilla, ja he vaativatkin sitä itselleen. Tilanne kärjistyi nopeasti taisteluksi amuletista...

Lokakuu 2008: Välikohtauksia ja tutkimuksia

3.10. 2008 (Eleint 26 — Marpenoth 18, Villin magian vuosi): Taistelu oli hirmuinen, mutta pölyn laskeuduttua seikkailijat olivat voitokkaita. Eyvindrkään ei haavoittunut pahoin. Ruumiit jätettiin haaskalintujen nokittaviksi. Matka jatkui kylään, missä päätettiin, että Codym pitäisi amulettia hallussaan vielä niin kauan, kunnes jättiläiset pääsisivät sovintoon amuletin uudesta haltijasta. Tätä odotellessa seikkailijat saivat majoittua erääseen tyhjään jättiläisasuntoon, ja kävipä osa heistä keskustelemassa kylän vanhimman kanssa heimon historiasta. Ilmeni, että jättiläiset pelkäsivät yhä suuresti kirousta, jonka vuoksi he eivät uskaltaneet palata metsään, ja että osa heimosta oli jo yli 100 vuotta sitten muuttanut vuoriston pohjoisempaan osaan asumaan.

Jättiläisten käräjillä päätettiin riitaisan sanailun jälkeen, että uudesta johtajasta äänestettäisiin. Ehdokkaiksi asettuivat maltillisia lojalisteja edustava kylän vanhin sekä populististen separatistien johtaja. Separatistijohtaja onnistui pitämään vaikuttavamman puheen, ja hän voittikin johtajuuden selvällä äänten enemmistöllä. Seikkailijoita tämä suuresti huoletti, sillä hän puhui kumoavansa metsän kirouksen tuhoamalla Vraathin linnakkeen, mitä jätit pitivät kirouksen alkulähteenä. Eyvindr kuitenkin saattoi seikkailijat turvallisesti ulos kylästä, ja antoi näille läksiäislahjaksi eräältä surmaamaltansa örkkipäälliköltä saadut maagiset esineet, ukkoskivet, ja korut.

Anton ja Codym lähtivät pitämään huolta linnakkeesta, kun taas Saria, Rachvorel, ja Thayanne päättivät vaeltaa pohjoiseen tutkimaan, mitä toiselle jättiläiskylälle kuului. Vaaroja vältellen kyseinen kylä löytyikin muutaman päivän matkan jälkeen. Se näytti olevan paremmassa kunnossa kuin eteläisempien jättien kylä, mutta oli täysin hylätty. Mitään syytä kylän hylkäämiselle ei löytynyt, mutta vaikutti siltä, että se oli tapahtunut hyvässä järjestyksessä jo vuosikymmeniä sitten. Rachvorel sentään löysi maagisen jalokiven matkamuistoksi.

Kaikkien seikkailijoiden palattua linnakkeelle sujui elämä muutamia päiviä rauhaisasti, kunnes kuului huuto: "Tulipalo! Ja liekeillä on silmät!". Tulielementaali se siellä linnakkeen pihalla telmi ja oli sytyttänyt erään vierashuoneen palamaan. Seikkailijoiden käydessä mokomaa otusta lannistamaan ammuttiin vastapäisestä vierashuoneesta myrkkynuolia ja loitsuja Antonin selkään, ja pian talosta purskahti esiin joukko aseistautuneita roistoja. Ilmeisesti kyseessä oli salamurhayritys. Yritykseksi se jäikin, sillä kätyreiden ja elementaalin tuhon jälkeen loitsuja ja nuolia ampuneet päätekijät joutuivat magian turvin pakenemaan ilman, että Antonia tai ketään muutakaan oli saatu hengiltä lukuunottamatta erästä piikatyttöparkaa, joka jäi elementaalin tielle. Murhamiehet pakenivat hevosin etelään, ja seikkailijat jäivät aprikoimaan, kuka oli hankkeen takana. Heistä alkoi tuntua, että vihamiehiä oli jo kohta jokaiselle sormelle.

10.10. 2008 (Marpenoth 18 — Marpenoth 25, Villin magian vuosi): Thayanne kävi juttelemassa Avarthelin kanssa ratkaisusta jättiläisongelmaan. Vanha druidi osasi neuvoa, että voisi olla hyödyllistä käydä tutkimassa vihjeitä jättien vanhasta kotikylästä, joka sijaitsi Noitametsässä linnakkeelta pohjoiseen. Avarthel varoitti myös kylässä asustavista jättiläishämähäkeistä.

Matkaan siis. Lähellä kylää seikkailijat väijytti ryhmä inhottavia köynnöskauhuja, mutta niistä sentään selvittiin. Ja itse kylä oli toden totta pitkälti hämähäkinseittien peitossa. Onneksi lukit eivät häirinneet seikkailijoita, jotka varoivat verkkoihin astumista. Kylässä oli harvakseltaan kasvillisuuden alle osittain jääneitä kauniita puutaloja, joista yhdestä löytyi sisältä suuri hämähäkinseitti, jossa kimmelsi jotain kultaista. Mutta se olikin etterkappien pesä, ja ne eivät lainkaan pitäneet siitä, että niiden kotia häirittiin. Otukset olivat varsin vaarallinen vastus lemmikkihämähäkkeineen, ja etenkin Anton oli niiden kanssa hätää kärsimässä. Lopulta sankarimme olivat kuitenkin voitokkaita, joskin mustelmilla.

Kultainen kimallus oli peräisin kääpiörannerenkaasta, ja olipa etterkappien verkossa muutama maaginenkin esine. Juuri kun ne oli kerätty parempaan talteen, ilmestyi seikkailijoille jättiläisen kummitus. Se oli onneksi rauhallista sorttia, ja suostui kertomaan traagisen tarinansa. Jättiläisten kirous oli kuulemma hänen, kylän vanhan druidin, syytä, joka oli Vraathin joukkojen yllätyshyökkäyksen jälkeen kironnut vihoissaan Silvanuksen ja ajanut jätit vuoristoon asumaan. Mutta jos jättiläiset vain palaisivat jälleen metsään, ja tekisivät rauhan linnakkeen asukkaiden kanssa, voisi kirous murtua ja Silvanus taas leppyä.

Seikkailijat halusivat kummituksen kertovan tarinansa myös vuoriston jättiläisille, mutta valitettavasti se oli sidottu maallisten jäännöstensä lähistölle. Ne taas olivat läheisessä synkässä rotkossa, minne Thayanne päätti Sarian avustuksella laskeutua. Anton, Codym, ja Rachvorel puolestaan lähtivät takaisin linnakkeelle järjestelemään puolustusta jättiläisten hyökkäyksen varalta. Anton oli muutenkin kovin skeptinen kummituksen avun toimimisesta.

Thayanne laskeutui pimeään rotkoon ja palasi sieltä druidin pääkallo mukanaan jokseenkin kalpean oloisena. Jotain epämiellyttävää oli selvästi kuilun pohjalla tapahtunut, mutta Thayanne oli vaitonainen. Pääkallo mukanaan Thayanne ja Saria palasivat linnakkeelle, missä odottikin vanha tuttu Eyvindr, joka kertoi, että jättiläiset olivat lähteneet sotaretkelle kohti linnaketta. Heidän saapumiseen olisi vain päivä tai kaksi aikaa. Thayanne ja Saria lähtivätkin Eyvindrin kanssa saman tien kohti sotajoukkoa kallo mukanaan. Jätit yhytettiin vuoriston puolella, missä oli syntyä epätasaväkinen taistelu, mutta viime hetkellä taivas pimeni, ja kummitusdruidi ilmaantui kertomaan jättiläisille kirouksen todellisesta luonteesta. Separatistit pitivät tätä Thayannen ja Sarian temppuna, mutta lojalistit vakuuttuivat, ja kääntyivät kapinaan. Separatistit olivat lukumääräisesti alakynnessä ja joutuivat pakenemaan takaisin vuorille kostoa peräänsä vannoen.

Lojalistit palasivat seikkailijoiden opastamina vanhaan kotikyläänsä ja ajoivat hämähäkit sieltä oitis pois. Lisäksi nämä johtajansa suulla lupasivat tehdä rauhan linnakkeen asukkaiden kanssa. Saria ja Thayanne palasivat hyvillään linnakkeelle.

22.10. 2008 (Marpenoth 18 — Alturiak 28, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi): Loppusyksy ja alkutalvi sujuivat leppoisasti, ja seikkailijat puuhailivat omien projektiensa parissa. Linnakkeella ei sattunut merkittäviä kriisejä. Alturiakin puolivälin tienoilla eräänä talvimyrskyisenä yönä paikan päälle kuitenkin saapui mystinen muukalainen, joka kertoi tulleensa tapaamaan Sariaa. Kyseessä oli Aelar, Sarian serkku. Tai niin hän ainakin väitti. Oudoksuntaa herätti se, että Aelar oli Sarian muistikuvien mukaan puolihaltia, mutta nyt tämä näyttikin genasilta. Aelar kertoi vaellelleensa siellä täällä ja kuulleensa matkoillaan Sarian asuvan tätä nykyä Ramonin linnakkeella, joksi Vraathin linnaketta tätä nykyä oli alettu kutsumaan. Niinpä Aelar oli päättänyt tulla sukulaistaan tapaamaan, ja sanoi voivansa jäädäkin epämääräiseksi ajaksi, koska ei ollut sidottu mihinkään velvollisuuksiin. Anton ja Codym ottivat Aelarin heti sydämellisesti vastaan ja saunottivat ja kylvettivät häntä.

Ongelmia alkoi ilmaantua muutamaa päivää myöhemmin, kun Antonille saapui kirje. Se oli muuan paroni Unsarilta, joka oli kuulemma nimittänyt itsensä Drellinin lautan hallitsijaksi, ja vaati Antonia alistumaan vasallikseen. Anton lähetti kohteliaan vastauksen, missä kertoi haluavansa säilyttää itsenäisyytensä. Pian linnakkeelle saapui kuitenkin Unsarin lähettiläs, joka kertoi, että paroni ei suvaitse Antonin kantaa ja että "ikävyyksiä" saattaisi seurata, ellei Anton peruisi päätöstään. Saria kävi kaupungilla tiedustelemassa ja sai selville, että Unsar oli joukkoineen valloittanut kaupungin yhdessä yössä ja surmannut julmalla tavalla vanhan pormestarin. Ja kun vielä Drellinin lautalta alkoi kuulua huhuja, että uuden paronin kätyrit pahoinpitelivät ja raiskasivat kaupunkilaisia, niin Anton päätti ryhtyä toimiin.

Anton, Codym, Saria, ja Rachvorel muodostivat iskuryhmän, joka lähtisi vapauttamaan Drellinin lauttaa valloittajistaan. Myös uusi tulokas Aelar ilmoittautui lähtemään mukaan, sillä olihan hän kyvykäs miekkamaagi. Thayanne oli yhdellä mystisistä matkoistaan, joten muut päättivät yrittää pärjätä ilman häntä.

Iskuryhmän onnistui yön hiljaisuudessa tappaa kaikki kuusi Drellinin lautan länsiosassa partioinutta ryökälettä, jotka paljastuivat kuollessaan ihmissusiksi. Aamun valkenemista seikkailijat odottelivat lossin luona. Auringon noustua itäpuolelta saapuikin kuusi rosvoa vaihtamaan vahtia. Syntyi Lossin taistelu, jonka Ramonin linnan väki voitti ilman omia tappioita, vaikka ihmissudet taistelivatkin raivokkaasti vastaan.

27.10. 2008 (Alturiak 28, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi): Taistelun päätyttyä Thayanne tupsahti yllättäen paikalle. Hän oli heti valmis liittymään iskuryhmään. Seikkailijat lähtivät ylittämään virtaa lossilla erään vastarintaliikkeestä innostuneen kaupunkilaisen avulla, mutta pian vastapuolen joukot katkaisivat lossin köydet, ja matka tyssäsi siihen. Onneksi Thayannella sattui olemaan kirjassaan vesilläkävelyrituaali, jonka hän muiden avustuksella suoritti. Niinpä seikkailijat lähtivät juoksemaan joen yli vanhan kääpiösillan kivijalkojen suojassa. Vastarannalla oli kuitenkin ihmissusia varsijousineen ja nuijineen odottamassa heitä. Nämä onnistuttiin kuitenkin päihittämään, vaikka pari niistä pääsikin karkuun.

Seikkailijat olivat kuulleet paroni Unsarin majailevan vanhalla tullihuoneella, joka oli aivan joen rannassa. Niinpä he suuntasivatkin saman tien sinne. Talon ikkunat oli naulattu kiinni, ja sisällä oli omituisen hiljaista. Kaupunginneuvoston salissa rauha järkkyi, kun ovet paiskattiin auki ja joka puolelta syöksyi ihmissusia seikkailijoiden kimppuun ilkeän näköisen kapteeninsa johdolla. Taistelu oli erittäin verinen, ja oli koitua seikkailijoiden tuhoksi, kunnes Codym saapui paikalle kääntämään taistelun kulun voitokkaaksi. Hän oli sitä ennen ollut kaupungilla erikseen tiedustelemassa asukkaiden intoa avoimeen vastarintaan valloittajia vastaan.

Ihmissusien johtaja makasi taistelun päätyttyä verissään lattialla, ja hänestä seikkailijat saivat sen verran tietoa irti, että ihmissusien pääjoukko oli kuulemma nyt päihitetty ja että Unsar majaili vanhan pormestarin talolla. Saria päästi otuksen tuskistaan. Operaation seuraava vaihe oli alkamassa.

Marraskuu 2008: Totuuskoe

12.11. 2008 (Alturiak 28 — Ches 18, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi): Aluksi seikkailijat päättivät kuitenkin tarkistaa, oliko tullihuoneella mitään aarteita tai muuta mielenkiintoista. Tutkimusten yhteydessä he havaitsivat, että talon ulkopuolelle oli kokoontunut joukko mustiin pukeutuneita humanoideja sekä rikkaan näköinen nuorehko mies. Codym, Thayanne, ja Aelar menivät ulos kysymään, mitä asiaa heillä oli. Porukan johtaja muutti yllättäen ulkonäköään ja paljastui Frindaciksi, jonka seikkailijat tappoivat tämän linnanvaltausoperaation yhteydessä edellisvuonna. Hän oli kuitenkin palannut haudan takaa ja kuulemma valloittanut Drellinin lautan vain savustaakseen Antonin esiin, ja vaati hänen luovuttamistaan, mistä hyvästä muut saisivat mennä. Lyhyen keskustelun jälkeen tilanne äityi kuitenkin taisteluksi, kun seikkailijat olivat vetäytymässä takaisin taloon sisälle. Frindacin kätyrit käyttivät taistelussa nekromantisia hyökkäyksiä, mutta niistä huolimatta seikkailijat onnistuivat kääntämään kamppailun voitokseen. Frindac menetti päänsä, mistä irtosi vaaleanpunainen knalli. Kyseessä oli naamioitumisen hattu, minkä avulla Frindac oli onnistunut näyttämään vanhalta itseltään. Ruumiintarkastuksessa hän nimittäin paljastui kätyreineen wightiksi. Joku tai jokin oli animoinut Antonin vanhojen vihollisten ruumiit Noitametsässä.

Seikkailijat päättivät polttaa raadot, jotta ne eivät enää uudestaan lähtisi liikkeelle. Kaupungin väki tuli samaan aikaan pikku hiljaa piiloistaan ulos, ja illalla pidettiin majatalossa kaupunginneuvoston kokous ja juhlat miehityksen päättymisen kunniaksi. Kokouksessa Thayanne ehdotti Antonia uudeksi pormestariksi, mitä neuvosto lupasi harkita. Ensin se halusi kuitenkin tulla tekemään tarkastuskäynnin Ramonin linnalle. Se sujui ilman ongelmia, ja seuraavan viikon kokouksessa neuvosto ilmoitti päätöksensä: Mikäli Antonille vain sopisi, niin muodostettaisiin Drellinin lautan ja Ramonin linnan alueesta uusi valtakunta, jonka johtoon Anton tulisi. Drellinin lautan sisäistä valtaa käyttäisi kuitenkin yhä pormestari, joksi nimettiin Varjorannan puolituisklaanin patriarkka. Anton jalomielisesti suostui ehdotukseen, ja niin oli uusi valtio pantu alulle. Vielä olisi kuitenkin paljon tekemistä ennen kuin se olisi käytännössä totta. Mm. Faerûnin heraldeihin pitäisi ottaa yhteyttä.

Päivänä muutamana Thayanne sitten lähestyi illallisen yhteydessä tovereitaan tiedoilla, että Mustaletolta oli löydetty samanlainen kivi, kuin mikä Noitametsästä oli löytynyt ja johtanut Ilman elementtitasolle. Olipa muuan Thayannen tuntema kuuhaltiakin kadonnut kyseisellä suolla. Seikkailijat päättivät oitis lähteä tutkimaan asiaa. Matka suolle kesti muutaman päivän, ja siellä seikkailijat joutuivat rakentamaan lautan pystyäkseen luovimaan vetisellä letolla. Mutta päivät kuluivat, eikä suolla näkynyt juuri muuta kuin jättiläispöllöjä ja epäystävällisiä liskomiehiä.

Eräällä saarella kuitenkin villihaltiapartio yhytti ryhmän. Seikkailijat kertoivat näille, millä asioilla liikkuivat, ja lopulta haltiat päättivät kutsua heidät kyläänsä tapaamaan johtajaansa. Kylä sijaitsi suurella suon saarella, missä oli tusinoittain puusta ja puihin rakennettuja taloja. Haltioiden johtaja oli vanha druiditar, joka kuunteli seikkailijoiden tarinan. Hän kertoi, että Thayannen kuvausta vastaava kuuhaltia oli ollut jonkin aikaa sitten haltioiden vieraana ja että joku metsästäjistä saattaisi olla tietoinen kivilaatan sijainnista. Pian paljastuikin, että muuan Beluar-niminen samooja oli aivan hiljattain löytänyt kuvausta vastaavan laatan eräältä sypressien ympäröimältä aukiolta parin päivämatkan päässä. Pari kanoottia vuokrattuaan seikkailijat olivat Beluarin opastuksella valmiita lähtemään jälleen liikkeelle.

19.11. 2008 (Ches 18 — Ches 26, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi): Pari päivää rauhaisasti melottuaan ryhmä saapui eräälle tavallisen oloiselle saarelle, missä Beluar yllättäen heitteli kiviä erään lammen veteen ja juoksi sen jälkeen koiransa kanssa nopeasti pusikkoon. Lammesta nousi kaamea musta lohikäärme, joka heti hyökkäsi seikkailijoiden kimppuun. Iskuja jaeltiin puolin ja toisin, mutta lopulta lohikäärme saatiin kellistettyä, vaikka Beluarkin vielä saapui jousineen auttamaan sitä. Beluar lyötiin tajuttomaksi ja Rachvorel tappoi tämän koiran, mistä Thayanne ei oikein pitänyt.

Lohikäärmeestä irrotettiin kaikki arvokkaat osat, ja lammen pohjasta nostettiin sen aarre. Beluar herätettiin tajuihinsa, minkä jälkeen hän kertoi, miksi petti seikkailijat. Hän oli nimittäin jo jonkin aikaa sitten langennut lohikäärmeen pauloihin ja luvannut tuoda tälle saalista. Thayannen etsimä kuuhaltianainenkin oli siten kohdannut kohtalonsa. Seikkailijat veivät Beluarin heimonsa tuomittavaksi, mutta hänen annettiin kuitenkin oikeudenkäyntiä odottaessa johdattaa seikkailijat etsimälleen saarelle. Alistuneen oloinen Beluar suostui tähän.

Sypressien ympäröimällä aukiolla todellakin oli maasta esiin kaivettu kivilaatta. Thayanne tulkitsi sen riimut nopealla rituaalilla, ja selvitti että siihen oli kaiverrettu tiedon jumala Oghman dogma. Selvästikin kivellä oli siis jotain tekemistä Noitametsästä löytyneen laatan kanssa. Thayanne suoritti halukkaille eräänlaisen puhdistautumisrituaalin, ja velvoitti Beluarin hoitamaan seikkailijoiden keskeneräisiä asioita, mikäli nämä eivät kivilaatan alla olleen portaalin takaa palaisi. Sitten ryhmä olikin valmis suuntaamaan sen läpi kohti tuntematonta.

30.11. 2008 (Ches 26 — Tarsakh 7, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi): Seikkailijat ilmaantuivat valtavan kokoiseen saliin, missä oli joka puolella kirjahyllyjä, ja niissä kirjoja. Lentelipä jokunen enkelikin hyllyjen välissä. Kirjat vaikuttivat käsittelevän Faerûnin eri kukkuloiden kasvillisuutta eri aikoina. Pian seikkailijat tulivat siihen tulokseen, että paikka oli Oghman Kaiken tiedon kirjasto, tai ainakin yksi niistä.

Lattialla johti sinisenä hohtava jalanjälkien polku jonnekin, mutta jutustelussa enkeleiden kanssa ilmeni, että nämä eivät niitä nähneet. Eräs enkeli kuitenkin saattoi porukan kirjaston aulaan, missä näille kerrottiin kirjaston toimintatavoista. Neutraaliuden puolustajia, rilmaneita, näytti myös kuuluvan kirjaston henkilökuntaan. Lisäksi kirjastossa oli Oghman temppeli, missä rilmanipappi otti vastaan Oghman käännynnäisiä. Thayanne innostui heti mahdollisuudesta päästä käsiksi rajattomaan tietoon, ja kävi ottamassa Oghman kasteen.

Itseään kiinnostavia aiheita tutkittuaan seikkailijat päättivät selvittää, mihin salaperäiset jalanjäljet johtivat. Ne kulkivat erään salin seinälle, missä oli hohtavat kämmenien kuvat. Siitä avautui salaovi portaikkoon, joka johti pieneen kammioon, missä istui kolmipäinen luuranko, eli niin sanottu kalloherra. Olento kertoi odottaneensa vierailijoita, ja antavansa näille jotain, mikäli he pystyisivät osoittamaan olevansa Oghman uskollisia. Niinpä hän kyseli seikkailijoilta kysymyksiä, mihin oletti kunnon oghmiitin osaavan vastata. Ja niin seikkailijat osasivatkin. Kalloherran tarjoama palkinto oli komea pitkämiekka, jonka luovutettuaan hän totesi tehtävänsä tulleen täytetyksi ja hajosi tuhkaksi siihen paikkaan.

Seikkailijat tutkivat huonetta ja löysivät sieltä salalokeron, missä oli portaali takaisin kivilaatan luokse suolla. Muut siitä menivätkin läpi, mutta Thayanne ja Saria jäivät vielä selvittelemään asioita kirjastoon. He kertoivat salahuoneesta kirjastonhoitajille, jotka eivät vaikuttaneet olevan tietoisia paikan olemassaolosta, ja he aloittivatkin heti suuret tutkimukset siellä. Valitettavasti Thayanne ja Saria eivät sen jälkeen saaneet enää lupaa itse tutkia paikkaa.

Sillä välin Faerûnissa Anton, Rachvorel, Aelar, ja Codym havaitsivat, että Beluar oli kadonnut, ja jäljistä päätellen liskomiehet olivat hänet kaapanneet. Valitettavasti seikkailijoilla ei ollut keinoja löytää häntä, ja niinpä he kävivät vain raportoimassa tapahtuneesta haltioille, minkä jälkeen he lähtivät kotimatkalle. Suohydra yritti saada heistä makupalaa, mutta seikkailijat olivat painokkaasti eri mieltä. Loppumatka linnakkeelle sujui rauhaisasti.

Välinäytös: Kilpajuoksu pimeässä

4.12. 2008

12.12. 2008

3.1. 2009

24.1. 2009

Tammikuu & helmikuu 2009: Amnin varjot

16.1. 2009 (Tarsakh 7 — Mirtul 3, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi)

24.1. 2009 (Mirtul 3 — Mirtul 11, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi)

3.2. 2009 (Mirtul 11 — Mirtul 13, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi)

25.2. 2009 (Mirtul 13 — Mirtul 14, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi)

Maaliskuu 2009: Varjojen tanssia

4.3. 2009 (Mirtul 14 — Mirtul 16, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Seikkailijat kohtasivat Samirin Myrkulin kryptassa Athkatlan viemäreissä. Tämä oli muuttunut tovereineen vampyyriksi. Seikkailijat hyökkäsivät, ja tappoivat Samirin, mutta ketjua heiluttanut vampyyri pääsi karkuun.
• Samir herätettiin henkiin Raise Dead -rituaalilla, ja tämä oli taas oma itsensä. Samir kertoi Sarialle mielenkiintoisia uutisia. Lisäksi hän kertoi, että hänen seikkailijaporukkansa oli muuttunut vampyyreiksi, kun he olivat puhdistaneet epäkuolleita viemäreistä, ja voimakas vampyyrilordi oli yllättänyt heidät ja pureskellut kohtalokkaasti. Kyseinen vampyyri oli kuitenkin tuhoutunut myöhemmin tuntemattomalla tavalla.
• Seikkailijat myivät Myrkulin kryptasta löytyneitä muinaisesineitä omituiselle rikkaalle keräilijälle, joka tuntui haluavan niitä lähes epätoivoisesti. Yksi esineistä oli kuulemma Myrkulin savitaulun palanen.

18.3. 2009 (Mirtul 16 — Mirtul 28, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Saria lähti Silverymooniin tutkimaan kirkossaan vallitsevaa salaliittoa.
• Thayannen mestari laittoi Ereliin Mark of Justicen.
• Seikkailijat ostivat Athkatlasta eksoottisia tuotteita, ja myivät niitä sievoisella voitolla Brindolissa. Anton lahjoitti osan niistä Brindolin hallitsijalle, ja kutsui hänet vierailulle Ramoniaan.
• Ramonin linnakkeella ilmeni, että sen torniin oli murtautunut joukko droweja. Paikalla ollut kultakääpiögeologiryhmä oli ajanut drowit pakosalle, ja tappanut heidän velhonsa, joka oli valmistellut teleportaatiorinkiä tornin lattiaan. Drowit olivat ilmeisesti varastaneet ainoastaan Ilman elementtitasolta löytyneen nuijan.
• Kuolleen drowin päälle juteltiin rituaalilla, ja se kertoi, että drowit olivat tulleet Dambrathin Cathyristä, minne he olivat myös palaamassa. Seikkailijat lähtivät ajamaan heitä takaa.
• Brindoliin saavuttiin Kelemvorin kirkon teleportaatioringin kautta, mistä papit eivät pitäneet. Pihalla seikkailijat kiskaistiin yllättäen Varjotasolle, missä eksentrinen velho Wormoc Musta kertoi "kutsuneensa" heidät asumaan kaupunkiinsa, Varjo-Brindoliin. Kaupunki oli enimmäkseen autio, mutta siellä asui jonkinverran shadar-kaita. Ilmeni, että myös drowit oli siirretty Varjo-Brindoliin, ja että he pitivät jossain siellä majaa.
• Seikkailijat eivät pitäneet tilanteestaan, ja alkoivat Wormocin huomion saadakseen haastaa riitaa shadar-kaiden kanssa, jotka vaivoin onnistuivat pidättäytymään varsinaisesta väkivallasta, kun seikkailijat yrittivät ärsyttää heitä kaikin keinoin. Wormoc saapuikin pian paikalle, ja vaati seikkailijoita rauhoittumaan. Syntyi pitkällinen keskustelu kaupungin laeista ja säännöistä, ja ilmeni, että Wormoc oli täysin mielivaltainen diktaattori, joka väitti tekevänsä sosiaalista tutkimusta kaupungissa. Kun seikkailijat alkoivat epäillä tätä alkuperäisen Wormocin klooniksi, he saivat hänet siirtämään koko porukan mythal-kammioon, joka ilmeisesti ylläpiti kaupunkia ympäröivää voimakenttää ja esti monia loitsuja toimimasta. Mythal näytti imevän energiaa "prosessoitavista" shadar-kai-vangeista. Mythal-kammiota ympäröivässä kompleksissa oli huone, missä makasi preservoitu Wormocin kaksoisolennon ruumis. Seikkailijat valmistautuivat keskustelemaan sen kanssa rituaalin avulla.

30.3. 2009 (Mirtul 28 — Mirtul 30, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Ruumiille puhuttiin. Se väitti olevansa alkuperäinen Wormoc, joka loi kloonin ylläpitämään Mythalia. Mutta kloonin ohjelmointi kuulemma meni vikaan, ja se tappoi isäntänsä. Ruumis kertoi salasanan, jolla pääsee kaupunkia ympäröivän voimakentän läpi, ja lupasi palkita seikkailijat ruhtinaallisesti, jos nämä herättäisivät hänet henkiin. Elossa oleva Wormocin epäilty klooni kiisti kaikki ruumiin väitteet. Thayanne otti mukaan sormen ruumiilta.
• Wormocin laboratoriossa oli klooninvalmistuskammio, ja muistiinpanoja kloonin valmistamisesta parikymmentä vuotta sitten.
• Wormoc palautti seikkailijat takaisin kaupungin kaduille, missä näitä odotti Mai Villimarjaksi esittäytynyt villihaltiashamaani Mustaletolta. Mai kertoi etsineensä seikkailijoita tärkeän asian tiimoilta. Hän nimittäin oli Beluarin sisko, ja kertoi että liskolaiset haluaisivat vaihtaa Beluarin Rachvoreliin. Seikkailijat suostuivat auttamaan Maita Beluarin vapauttamisessa.
• Seikkailijat kutsuivat kaupungin asukkaat sen reunalle, ja kertoivat heille salasanan, jolla voimakentän läpi pääsee. Shadar-kai -populaatio siirtyi innoissaan kaupungin ulkopuolelle. Drowit, joita seikkailijat olivat tulleet alunperin etsimään, eivät halunneet tulla mukaan. Wormoc aneli kaikkia jäämään kaupunkiin, mutta jäi avuttomana voimakentän sisäpuolelle, eikä häntä kuunneltu.
• Shadar-kait kutsuttiin asumaan Ramonin linnan Varjotasoversioon, ja he avasivat myös lähikylässä seikkailijoille portin takaisin materiaalitasolle. Porukka päätyi keskelle hautajaisseremoniaa, mistä hautajaisväki oli kovasti kauhuissaan.
• Seikkailijat lähtivät tallustamaan kohti Mustalettoa Beluarin pelastaakseen. Ensimmäisenä yönä drowit hyökkäsivät leiriin, mutta tiukan taistelun jälkeen seikkailijat selättivät heidät. Osa droweista pakeni takaisin metsään. Droweilta löytyi paitsi varastettu nuija, myös shuriken, joka näytti Tymoran pyhältä aseelta.

Huhtikuu & toukokuu 2009: Vieras aikojen takaa

6.4. 2009 (Mirtul 30 — Kythorn 4, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Kuolleita droweja kuulusteltiin rituaalin avulla. Näiltä irtosi sen verran tietoa, että heidät oli palkattu varastamaan pyhiä aseita. Palkkaajansa identiteettiä ja motiiveja he eivät tienneet.
• Seikkailijat pyyhälsivät Mustaletolle Thayannen kutsumien taikahevosten selässä. Tähtilaulun kukkulalla vaihdettiin kuulumisia villihaltioiden kanssa.
• Rituaalien avulla seikkailijat saivat selville, että Beluaria pidettiin vankina Rhestin raunioilla liskolaisten suurimmassa kylässä. Öisen operaation tuloksena Beluar pelastettiin järveltä erään puoliksi uponneen tornin kellarista. Vartijoina toimineet kaksi liskomiestä eliminoitiin nopeasti ja määrätietoisesti. Ilmeisesti liskolaisille ei koskaan selvinnyt, ketkä Beluarin vapauttivat.
• Beluar kertoi, että liskolaiset halusivat oikeasti Rachvorelin, mutta koska eivät löytäneet häntä, he kaappasivat Beluarin saadakseen tältä tietoa Rachvorelin olinpaikasta. Kun Beluarilla ei ollut sitäkään oikein antaa, he päättivät yrittää vaihtaa Beluarin Rachvoreliin. Miksi liskolaiset Rachvorelin halusivat, ei koskaan Beluarille selvinnyt.
• Seikkailijat palasivat operaation jälkeen Ramonin linnalle Beluar mukanaan. Hän asetti itsensä seikkailijoiden palvelukseen kiitoksena pelastamisestaan.

20.4. 2009 (Kythorn 4 — Flamerule 11, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Linnakkeella vietettiin aikaa, kunnes Rachvorel ehdotti Antonille, että voisi yrittää solmia parempia liittolaissopimuksia naapureiden kanssa. Shadar-Kait, jättiläiset ja mailla asuva velho ovat kaikki vielä jonkin verran epäilyttäviä, joten niiden ja idässä olevien kylien kanssa voisi sopia keskinäisestä sovusta ja avunannosta.
• Partyn yllätykseksi Anton ilmoitti, ettei ole mitenkään tietoinen mailla asuvasta velhosta. Kierrokselle kuitenkin lähdettiin, ja ensin vierailtiin jättien luona. Mitään sopimusta ei syntynyt, koska jätit pitivät linnoitusta kirottuna. Seuraavaksi mentiin tapaamaan velhoa. Velholle ilmaistiin huoli siitä, ettei Anton muista tätä ollenkaan, ja pyydettiin myös sotilaallista apua hädän hetkellä. Velho kieltäytyi tarjoamasta apuaan, joten Anton kimpaantui (Rachvorelin pienellä avustuksella) ja vaati velhoa poistumaan hänen mailtaan. Velho kieltäytyi ja sulki itsensä torniinsa. Party totesi, ettei heillä ole keinoa tunkeutua torniin.
• Beluar tuli kertomaan, että suolla asuva liskomiesshamaani sendailee jatkuvasti hänelle ja anoo Beluaria johdattamaan Rachvorelin suolle. Koska sendailu ajaa Beluaria hulluuden partaalle, sille pitäisi tehdä jotain. Anton ei kuitenkaan pitänyt Beluarin huolta yhtä tärkeänä kuin linnakkeen turvallisuutta. Hänen mielestään mailta piti ehdottomasti ensin saada ajettua voimakas niskuroiva velho. Anton nostatti linnakkeen ja Drellinin kylänkin sotatilaan, joka vallitsisi kunnes Rachvorel saisi kehitettyä Thayannen poissa ollessa keinon tunkeutua maagisesti linnakkeeseen. Asian tiimoilta käytiin Brindolissa asti ostamassa varusteita. Rachvorel lupasi Antonille kehittävänsä Passwall-rituaalin, mutta päivien uurastuksen jälkeen hän ilmoitti Antonille, ettei ymmärtänyt rituaalia. Päätettiin silläkin uhalla, ettei tornista päästä enää ulos, yrittää tunkeutua torniin pelkällä passwall-kääröllä.
• Tornille palattaessa velho kuitenkin suostui neuvottelemaan asiasta, ja lopulta sovittiin että velho saa jäädä kunhan maksaa merkittäviä veroja ja antaa Rachvorelin jäädä valvomaan tutkimuksiaan. Linnakkeella Anton piti voitonjuhlat velhon kukistamisen kunniaksi. Juhlissa pilkattiin velhoa, ja itse velhokin tuli niihin kuokkimaan. Rachvorel valvoi velhoa noin viikon ja tuli siihen tulokseen, että velhon tutkimus vaikuttaa vaarattomalta.
• Päätettiin lähteä Beluarin pyynnöstä suolle. Matkattiin suoraan liskomiesten kaupunkiin, josta Beluar vapautettiin. Rachvorel ilmoitti liskomiehille haluavansa tavata shamaanin, ja shamaanin tullessa paikalle liskomiehet alkoivat palvoa Rachvorelia Aurix II:nä, jonka oli määrä pelastaa liskomiehet heitä uhkaavalta tuholta. Liskomiehet kertoivat, että pohjoisessa nousee käärmemiesten uhka, ja käärmeet olivat alistaneet ja käännyttäneet jo useita pohjoisia heimoja. Koska partyn mielestä Rachvorelia palvova joukko liskomiehiä on parempi kuin suota alistavat käärmemiehet, päätettiin lähteä lyömään käärmemiehiä lättyyn.
• Matkalla pohjoiseen ohitettiin yksi liskomiesten kylä, jossa Rachvorel ilmoitti suureen ääneen olevansa Aurixin avatar, joka on tullut rankaisemaan käärmeitä. Kylässä ei käärmeitä ollut, mutta suuret puheet pelottivat liskomiehet pakosalle. Party lähti jatkamaan liskomiesten neuvomaan suuntaan kohti suurempaa kaupunkia, jossa liskomiesten mukaan käärmeiden johtaja asustaa.
• Suolla törmättiin liskomies-partioon, joka kävi partyn kimppuun. Liskomiehet kukistettiin melko vaivattomasti. Yksi lisko pääsi pakoon, ja sotasaaliiksi saatiin maukas möhkökala

27.4. 2009 (Flamerule 11 — Flamerule 12, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Thayanne laskeutui iltasella suolle kulkeutuneiden seikkailijoiden leirinuotiolle taivaalta hohtavan valkoisissa kaavuissa. Uutisia ja kuulumisia vaihdettiin ja sitten hiivittiin kohti käärmemiesten oletettua kaupunkia. Möhkökala paistettiin ennen matkaan lähtöä.
• Seikkailijat löysivät erittäin vetisen suon ympäröimän isohkon saarekkeen, jolla kaupungin pitäisi olla. Toverukset uivat saarelle hyytävän kylmässä vedessä.
• Saaren reunoilla kasvoi tiheä suopuiden metsä. Tiedustelu löysi metsän sisältä karkeasti ovaalin muotoisen suuren aukion, jonka yhdellä puolella oli valtava musta zigguratti ja toisella puolella (minne zigguratin suu avautui) liskolaisten kylä
• Ziggurattia ja saarta tutkittiin näkörituaalein ja hengiltä kyselemällä, ja loppujen lopuksi oltiin melko varmoja siitä, ettei Ziggurattiin johda salaovia
• Zigguratin pääsisäänkäyntiä vartioi kaksi ihmismäistä humanoidia, joilla oli käärmemäisiä piirteitä (puhdasverisiä yuan-teja). Heidän selustaansa kierrettiin ja heidät yllätettiin ja kukistettiin melko pikaisesti. Sisältä tappeluun liittyi käärmeenpäisiä humanoidi-olentoja (puoliverisiä yuan-teja). Taistelusta pääsi melkoinen meteli, mutta kyläläiset eivät ainakaan kovin nopeasti tulleet tutkimaan asiaa.
• Zigguratin pääsisäänkäynniltä löytyi käytävä, jonka varrella vartijoiden huoneet sijaitsivat ja jonka päässä oli alas johtava kaivomainen käytävä.

4.5. 2009 (Flamerule 12, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Kaivosta mentiin alas, ja paljastuneen huoneen suuret ovet avattiin Antonin tutkittua ne huolellisesti. Drowi lähetettiin tiedustelemaan edeltä, ja hän löysikin muutaman ansan sisemmälle johtavalta käytävältä. Käytävän päässä portaat johtivat syvemmälle temppelinomaiseen rakennukseen. Seinäkaiverruksissa kuvattiin Torilia nielevä käärme.
• Käytävän päästä löytyi iso kivinen ovi, jota vartioi Naga. Rachvorel oli aikeissa avata tulen ja muutkin lähestyivät isoa käärmemäistä olentoa hyökkäävin aikein eivätkä Thayannen hätääntyneet diplomatiayritykset tilannetta pelastaneet. Vanha käärme kaatui.
• Käärmeen vartioiman oven takaa löytyi vielä yksi tunneli alaspäin, jota laskeuduttiin köyden varassa. Sali, jonka päässä ovet, ja näiden takaa aukesi omituinen näky: Valtava nelikulmainen sali, jonka keskellä kasvoi viidakko. Ovet aukesivat salin puoliväliin korkeuden suhteen, ja salin lyhyen sivun keskelle. Salin kaikilla seinillä eri korkeuksilla oli aukkoja. Aukkojen välillä kulki portaikkoja.
• Seikkailijat laskeutuivat chultmaiseen viidakkoon, missä Anton ammuskeli huoletta lintuja. Kuunneltuaan Thayannen kertoman tarinan muinaisesta Rhestilorin valtakunnasta Anton kysyi jokaiselta linnulta sen nimeä ennen sen tappamista. Viidakossa kuljettiin, kunnes saavuttiin salin takaseinälle, mistä löytyi, yllätys yllätys, suuret kiviset ovet.
• Isojen ovien takaa löytyi kaksi Ssethin apupappia (puoliverisiä jousiampujia) ja lauma kultisteja (puhdasverisiä). Kultisteja lakosi oikealta ja vasemmalta, ja lopuksi apupapitkin voitettiin.
• Kolmansista isoista ovista, nämä vielä isommat kuin mitkään edelliset, aukesi vihdoin pyhistä pyhin. Huoneen selkeänä pääasiana oli isolla pedestaalilla jonkinlaisen läpinäkyvän ison kristallimaisen paasin sisällä makaava ihmisen kokoinen olento. Huoneessa oli kuitenkin muitakin olentoja, jotka kaipasivat kiireemmin huomiotamme.
  Pääpapiksi esittäytynyt käärmemäinen humanoidi (puoliverinen) violeteissa koristelluissa kaavuissa johti porukkaa, johon kuului kaksi apupappia ja kaksi isoa hirviömäistä olentoa, joilla oli käärmeen alaruumis ja humanoidimainen yläruumis (abominaatioita) ja jotka käsissään heiluttelivat isoja miekkoja.
• Pääpappi uhosi paljon Ssethin suuruudesta, mutta komennettuaan alamaisensa "tappamaan tunkeilijat", hän itse päätyi nopeasti Antonin pimeyden nielemäksi. Taistelu oli kova ja sen loppupuolella Thayanne koetti kovasti puhuttaa apupappeja antautumaan, mutta he osoittautuivat fanaattisiksi Ssethin seuraajiksi.
• (Seikkailudoktriinin mukaisesti) pikaisesti levättiin, minkä aikana Thayanne kiinnostuneena silmäili kristalli-"arkkua"..

18.5. 2009 (Flamerule 12 — Eleint 5, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Lyhyen levon päätteeksi kammio tutkittiin läpikotaisin. Thayanne luki huoneesta löytyneen kirjan, josta kävi ilmi, että kristallin sisälle suljettu nainen oli kerran ihminen, mutta käärmemiesten magia oli muuttanut hänet yuan-tiksi. Kirjassa mainittiin, että nainen kuului jonkinlaiseen ennustukseen, jonka mukaan hänet pitäisi herättää tiettynä ajankohtana, jolloin hän johdattaisi Ssethin seuraajat uuteen kukoistukseen.
• Ennustuksen pilaamiseksi paasi hakattiin auki, jolloin sisään suljettu yuan-ti heräsi. Hän sanoi nimekseen Dienna. Yuan-tit kutsuivat häntä Lupaukseksi. Hän ei myöskään vaikuttanut olevan myötämielinen yuan-tien suhteen. Koska hän vaikutti olevan maailman tilanteesta ymmällään, hänet päätettiin ottaa mukaan linnakkeelle. Matkalla ulos Dienna mainitsi pyramidin olevan rakennettu hänen ja pappien käyttöön.
• Kun pyramidista päästiin ulos, pyramidin ympärillä asustavat liskomiehet olivat partya vastassa. Erel nakkasi käärmepapin pään alas pyramidin portaita, jolloin liskomiehet pakenivat suolle. Matkalla linnakkeelle käytiin eteläisempien liskomiesten kaupungissa kertomassa käärmemiesten kukistamisesta, jolloin Aurixia (Rachvorelia) ylistettiin. Rachvorel antoi liskomiehille pyhän tehtävän käännyttää pohjoiset heimot Aurixin alaisuuteen nyt, kun käärmeet oli kukistettu. Liskolaiset lähtivätkin välittömästi hyökkäykseen. Tämän jälkeen päästiin takaisin linnakkeelle.
• Linnakkeella saatiin kuulla, että siellä oli käynyt naispuolinen paholainen, joka oli jättänyt Rachvorelille omituista ääntä päästävän paketin. Rachvorel sanoi tuntevansa tämän Nathiira-nimisen naisen, joka ei hänen mukaansa ollut paholainen, vaan puoliksi paholainen, puoliksi drow. Rachvorel oli tilannut paketin aiemmin Athkatlassa. Rachvorel sulkeutui innoissaan huoneeseensa päiväksi. Seuraavana päivänä Rachvorel sanoi paketin sisältäneen maagisia komponentteja.
• Dienna paljastui druidiksi, ja hän ryhtyi auttamaan Maita metsästä huolehtimisessa. He viettivät yhdessä useita päiviä metsässä.
• Thayanne ehdotti, että olisi syytä tehdä jotain Dambrathin droweille, jotka olivat varastaneet hänen tornissaan olleet pyhät aseet. Mitä ikinä droweilla oli mielessään, se ei voinut olla mitään hyvää. Ehdotuksen vastaanotto oli aluksi nihkeä, mutta lopulta "uuteen safariretkeen" taivuttiin, ja kohti kaakkoa lähdettiin rankan ryyppäämisen merkeissä. Myrkkyimmuniteetit aiheuttivat kilpailuissa närää.
• Dambrathin rajalla seikkailijoina esittäytynyttä ryhmää yritettiin käännyttää takaisin, mutta rajan yli päästiin lopulta lahjuksen voimin. Dambrathissa törmättiin kahteen buletteen, jotka päästettiin päiviltä.

Kesäkuu & heinäkuu 2009: Vihollisen kasvot

1.6. 2009 (Eleint 5 — Eleint 7, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Bulette-taistelun jälkeen seikkailijat levähtivät hieman, ja Thayanne yritti ottaa yhteyttä kontaktiinsa Dambrathissa. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ja niinpä he päättivät etsiä kontaktin. Onneksi aiemmin oli selvinnyt, että hän oli eräällä keski-dambrathilaisella hevostilalla. Anton ei ilmeisesti ollut kovin tyytyväinen matkan tarkoitukseen ja siitä väiteltiinkin jonkin aikaa.
• Seikkailijat lähtivät hevostilalle, jossa Thayannen kontakti hänen tietojensa mukaan oleili. Saavuttuaan tilalle seikkailijat selittivät omistajalle, että heidät oli lähetetty ostamaan hevosia mestarin toimesta, mikä ei tietenkään ollut totta - he vain halusivat päästä tutkimaan tilan asukkeja tarkemmin. Thayannen kontaktista kun ei tiedetty paljonkaan.
• Thayanne tuijotti epäilevästi kaikkia, ja hevoset osoittautuivat todella kalliiksi. Tinkiminenkään ei auttanut paljon hinnan tiputtamisessa... Loppujen lopuksi hevosia ei ostettu, ainoastaan Erel osti yhden kalliin hienon hevosen nimeltä Sihteeri (joka aiheuttikin sitten suuren määrän huonoja sihteerivitsejä).
• Ilta oli kuitenkin tulossa, joten seikkailijat majoittuivat hevostilan vierastaloon. Mai, Dienna ja Thayanne yrittivät kysyä luonnonhengiltä apua, mutta se ei hyödyttänyt paljonkaan. He saivat tietää ainoastaan, että Thayannen kontakti saattaisi olla "isossa talossa".
• Yritettiin miettiä hyvää syytä, millä päästäisiin jututtamaan päätalon palvelijoita, mutta mitään kovin hyvää ei keksitty. Thayanne sai kuitenkin taivuteltua erään palvelijan lähettämään kontaktille viestin. Saapuneessa vastauksessa ilmoitettiin, että hän voisi tavata Thayannen seuraavana yönä.
• Yöllä Main vahtivuoron aikana hän huomasi, että pihalle tuli kymmenen tyyppiä hevosen selässä. Kolme heistä meni päätaloon ja pian he raahasivat hevostilan omistajan ja Thayannen kontaktin pihalle ja alkoivat potkia heitä. Mai herätti muut ja Thayanne lähti ulos hiippailemaan. Pian muut menivät perässä, ja sovittiin, että tunkeilijoita ei tapettaisi, heidät vain ajettaisiin pois.
• Pois ajaminen ei onnistunut, mutta suurin osa tunkeilijoista (jotka olivat ihmisiä ja puolidroweja) säilyivät hengissä. Osa hevosista kuoli, osa juoksi pois, osa ihmisistä ja droweista meni tajuttomaksi, muutama taisi kuolla. Viholliset olivat Loviattaren palvelijoita, joiden johtaja ehti uhota, että seikkailijat "raahattaisiin valituksen saleihin, missä heidän lihansa kuorittaisiin, ja alaston sielunsa jätettäisiin käpertyneenä Valtiattaren silmien eteen" (kiitokset prof. Tolkienille ehkä maailman hienoimmasta uhkauksesta). Kyseessä oli kuitenkin lopulta tyhjä uhkaus.

8.6. 2009 (Eleint 7 — Marpenoth 4, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Loviattaren palvelijoiden höykyyttämisen jälkeen seikkailijat lepäsivät loppuyön Thayannen ja kontaktin jutellessa.
• Seuraavana aamuna Thayanne ja hänen kontaktinsa halusivat lähteä takaisin Cathyriin ja Thayanne ilmoitti, että hänen kontaktinsa (Melandria -niminen puolihaltianainen) tulee mukaan. Melandrian rakastettu ja tilan omistaja lähti kohti Antonin linnaketta anottuaan sieltä turvapaikkaa vastalahjaksi hevosia ja muitakin lahjoja vastaan. Muut hahmot nurisivat, koska eivät tienneet vieläkään matkansa tarkoituksesta mitään. Melandria paljasti, että Thayanne ja hän kuuluvat erääseen järjestöön, joka on heidät tälle tehtävälle lähettänyt, mutta ei suostunut kertomaan enempää, koska ajatteli, että Thayannella oli syyt tämän kaiken salaamiselle ja että olisi hänen tehtävänsä paljastaa kaikki tarpeellinen. Tässä vaiheessa seikkailijat huomasivat, että käärmenainen Dienna oli kadonnut jonnekin. Hänen peräänsä lähtemistä harkittiin, mutta todettiin sen lieron kiinnisaaminen liian epätodennäköiseksi. Kyllähän hänet voisi myöhemminkin napata. Matkaan kohti Cathyria lähdettiin lahjaksi saaduilla hevosilla (joista Antonin hevonen käveli omituisen keinuvasti).
• Matka kesti noin viikon. Aika kului nopeasti, mutta tylsästi.
• Hahmot saapuivat kaupunkiin ja majoittuivat hotelliin. Melandria alkoi selvittää seuraavaa johtolankaa, eli epämääräistä kauppiasta/keräilijää, joka oli hamunnut erilaisia eri jumalten pyhiä aseita. Heppu löydettiinkin kaupungin hienostoalueelta hieman kaupunkilaisilta kyselemällä. Melandrian ajatuksesta hän lähetti familiar -kissansa (Keisarinnan) tutkimaan kartanoa.
• Yön aikana Keisarinna sai selville, että kartanon kellarissa on omituinen "pahuuden kehä" ja joku arkku (mutta ei yhtään hiiriä tai rottia), josta joku mies (ilmeisesti kartanon herra) kävi hakemassa ison säkin kilisevää.
• Seuraavana yönä ryhmä päätti käydä itse katsomassa mitä kartanosta löytyy. He kiipesivät hipihiljaa kartanon muurien yli ja murtautuivat sisään takaovesta. Onnistuneesti he hiipivät kellariin ja tutkivat sen. Rachvorel tunnisti "pahuuden kehän" teleportaatioympyräksi ja arkun arkuksi. Erel ja Anton innostuivat tällä reissulla viinistä ja juustosta jopa niin paljon, että olivat pitää juusto/viinikestit kesken murtautumisreissun. Siihen ei kuitenkaan suostuttu, joten varasuunnitelmana he nappasivat parhaat juustot ja viinit mukaansa. Nam.
• Seuraavana päivänä Melandria tekeytyi antiikkikauppiaaksi (seurueineen), joka haluaisi ostaa erään pyhän aseen joka keräilijällä oli toivoen samalla nyhtävänsä tietoja. Tulokset jäivät laihoiksi. Seuraava idea oli koittaa nyhtää tietoja palvelijalta, mutta jälleen tulokset olivat laihoja. Palvelija kuitenkin tykästyi Melandrian esittämään trubaduuriin niin paljon, että lupasi suositella häntä pomolleen. Melandria lähti siis kohti kartanoa ja esitti siellä ikimuistettavan huilusinfonian (ihan yksin!), joka jostain syystä vakuutti keräilijän siitä, että Melandrialle kannattaa kertoa kaikki oleellinen hänen liiketoimistaan. Saatiin siis selville, että keräilijä/kauppias ei ollutkaan kovin kummoinen keräilijä vaan pikemminkin välittäjä, joka jättää mysteerisen asiakkaansa (jota hän ei ollut koskaan edes tavannut) haluamat esineet arkkuun kellariinsa, josta asiakas ilmeisesti yön pimeydessä ne käy hakemassa teleportaatioympyrän avulla. Asiakas kommunikoi sendingeillä keräilijämme kanssa. Päivän aikana Erel ja Anton myös pitivät pienimuotoiset viinikestit hotellihuoneessaan sekä keksivät käydä ostamassa pussin, joka muuttaa kaikki sinne laitetut esineet platinakolikoiksi. Sitten he kaatoivat viinin ja lappasivat juustot pussiin ja spekuloivat mitä tapahtuisi, jos pussin heittäisi mereen... Melandria päätti, että tässä vaiheessa on syytä alkaa jo turvautumaan enemmän voimaan kuin oveluuteen (koska pelkäsi, että jossain vaiheessa Anton ja Erel kuitenkin "karkaavat käsistä"). Melandria halusi kidnapata kartanon herran ja viedä hänet ulos kaupungista. Tässä vaiheessa Rachvorel sanoutui irti koko hommasta, koska pelkäsi suututtavansa liian voimakkaita vihollisia. Myöskään Mai ei innostunut suunnitelmista.
• Seuraavana yönä urhea suunnitelma toteutettiin. Tällä kertaa kartanolla oli vartijoita (ilmeisesti he pelkäsivät uusia viinin ja juustonhimoisia varkaita), jotka tapettiin/tainnutettiin. "Sankarimme" Erel ja Anton urheasti teurastivat neljä avutonta naista heidän nukkuessaan ja nappasivat kartanon herran. Hänet kuljetettiin valeasuissa merta pitkin läheiseen metsään.
• Siellä uhria julmasti uhkailtiin hengen menetyksellä, jos hän ei tekisi niinkuin seikkailijat vaativat, eli seuraavan kerran kun mysteerinen asiakas ottaa yhteyttä, kertoo tälle, että arkussa on kuin onkin jotain, vaikka todellisuudessa asiakasta ei odottaisikaan mikään pyhä ase vaan neljä vihaista seikkailijaa valmiina gänkkimään kenet tahansa, joka uskaltautuu teleportaatioympyrästä astumaan. Kymmenen päivää siinä kului, mutta vihdoin sending saapui ja suunnitelma nytkähti eteenpäin. Tämän ajan Anton, Erel ja Melandria asuivat metsässä vartioiden vankiaan.
• Yön pimeydessä, kun asiakkaan oli määrä teleportata paikalle, hahmot hiipivät takaisin kartanoon, jonka ikkunat ja ovet oli laudattu umpeen ja sitten kellariin. Kävi myös ilmi, että kartano oli ryöstetty paljaaksi. Hahmot asettuivat teleportaatiokehän ympärille odottamaan uhriaan. Odotus palkittiin. Teleportaatiokehästä astui pienen valoshown saattelemana yksi hahmo, joka nopeasti tunnistettiin drow-vampyyriksi. Veri-imurilla oli nopeat refleksit ja hän ei edes yllättynyt seikkailijoiden hyökkäyksestä. Vampyyri kukistettiin ja kellari jäi täyteen summonoitujen kätyrivampyyrien raatoja ja itse pomovampyyri kaasuuntui. Hänen ruumiinsa ryöstettiin ja kaasupilveä lähdettiin seuraamaan samalla hekotellen hänen kohtalolleen päivän pian koittaessa.

18.6. 2009 (Marpenoth 4, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):
(Vampyyrilta löytyi mm. kirja, jossa oli teleportaatiorinkuloiden tunnuksia. Yhden paikan nimi oli "Päämaja".)

Lähdettiin välittömästi tappelun jälkeen scouttaamaan vampyyrin tukikohtaa. Tuli tulisilta pääkalloilta ja aavesotureilta nekkuun. Vetäydyttiin.

Vapautettiin asekauppias. Levättiin ja varustauduttiin taisteluun.

Seuraavana aamuna suojajuomien kera taisteluun. Voitettiin eka rundi, juuri ja juuri, mutta päävampyyri vetäytyi ja palasi (liian) pian drowisotureiden kanssa. Vampyyri vaati antautumistamme. Suurin osa taisteli loppuun saakka. Kaikki jäivät vangeiksi.

26.6. 2009 (Marpenoth 4 — Marpenoth 7, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):
Kukin PC eristettiin kädet kahlittuina omaan selliinsä. Kiviseinäisessä ikkunattomassa sellissä on maagisen soihdun lisäksi lattialla ämpärissä vettä. Kuluu vuorokausi.
Vampyyri hakee vuorollaan kunkin PCn kuulusteltavaksi ja mahdollisesti kidutettavaksi. Toinen vuorokausi kuluu.
Joitakuita haetaan mahdollisesti uudestaan. Kolmas vuorokausi kuluu.

Seikkailijat tapaavat toisensa huputetun matkan jälkeen suuren tornin edustapihalla. Heidän ympärillään aukeaa maanalainen kaupunki. Vampyyri on paikalla, kuten myös suuri lauma zombeja. Lauma kulkee Lolthin temppelille. Matkalla tarkkasilmäisemmät huomaavat kaikkialla hämähäkkejä. Temppelillä Anton ja Melandria erotetaan muista, jotka tiputetaan selliosastolla pimeään kuoppaan. Ristikko tömähtää paikoilleen kuopan päälle.

Seikkailijat vaihtavat ankeita kuulumisia. Kadonneista tovereista ollaan huolissaan. Rakhvorelin orastavista ongelmista keskustellaan. Kaupunki on kuulemma nimeltään T'lindheth, ja on sama kaupunki josta drowit valloittivat Dambrathin noin tuhat vuotta sitten.
Rakhvorel sulattaa happosuussaan Erelin kahleet, joka sitten vapauttaa muut. Saadaan maagista valoa. Pöllö lentää vilkuilemaan ristikon raoista. Päätetään odottaa ja yllättää ensimmäinen drowi joka ovesta astuu. Kuluu vuorokausi (jotkut syövät hämähäkkejä).

Miesdrowi astuu varovasti huoneeseen ja kuikuilee kuoppaan. Hän huhuilee seikkailijoita. Häntä ei yllätetä. Anton avaa ristikon ja laskee muille köyden. Melandriaa ei ole vielä kuulemma löytynyt. Antonilla on tovereilleen hieman aseistusta mukanaan.

Porukka kulkee temppeliin, missä kaikkialta löytyy verisesti teurastettuja droweja. Joitakin on hapotettu, toisia poltettu, mutta suurin osa on brutaalisti silvottu ja revitty kappaleiksi. Ihmettelyn ohella lootataan.

Melandria löytyy piestynä ja piiskattuna. Temppeliä piirittää droweja.

Temppelin pää(uhraus)salissa on suurin verilöyly. Näyttäisi siltä, että kuolleiden joukossa on suuri osa kaupungin merkkihenkilöistä: aatelisia ja Lolthin papisto. Ylipapittaren ruumista ei löydy, mutta alttarin edessä on pahoin palanut kohta, josta löytyy (haarniska? sakri vois koettaa selittää sen syyn, mistä saatiin sellanen kuva että siinä se papitar ois voinut kuolla). Alttarilla on uskonnollinen rituaalikirja.

Osa lähtee etsimään temppelistä residuumia ja rituaaleja, osa jää keskustelemaan kuolleiden kanssa. Temppelin pääovi teljetään sisältä. Ulkopuolen piirittäjiä pidetään silmällä. Arvaillaan millainen helvetti kaupungissa tulee pääsemään lähipäivinä valloilleen.

Yksi apupapitar huutaa herätettyään kauhuissaan demoneista, ja kertoo miten olemme jo kaikki kuolleita.

Toinen apupapitar on avuliaampi. Thaianne vaihtaa oikean korvansa tietoihin. Varusteet ovat vampyyri Zirithianin hallussa. Kuulemma Zirithian toimii matriarkkansa (nimi?) alaisuudessa ja on surkean ennalta-arvattava ja heikko hyväksikäyttämään tilaisuuksia. Pääpapittaren huoneessa pitäisi salaoven takaa löytyä teleportaatiorinkula.

Residuumia kasaillaan temppelistä viiden tuhannen hitusen edestä. Temppelin piirittäjät ovat poistuneet.

Ylipapittaren huone tutkitaan tarkoin, ja ansoitetun salaoven takaa löytyy rinkula, maagisia esineitä ja melko kattavan oloinen rituaalikirja (myös haettu Linked Portal, reitti kotiin).

19.7. 2009 (Marpenoth 7 — Marpenoth 8, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

Elokuu 2009: Kokoonkutsu

3.8. 2009 (Marpenoth 8 — Marpenoth 11, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

12.8. 2009 (Marpenoth 11 — Marpenoth 16, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

• Seikkailijat löysivät Nathiiran piileskelemästä Dauthin lähistöltä, ja Rachvorel sanoi, että tämä on hänelle palveluksen velkaa. Niinpä Rachvorel jätti hänet seikkailijoiden avuksi, ja lähti itse tilannetta karkuun.
• Wormoc herätettiin henkiin Varjo-Brindolin liepeillä. Wormoc kertoi, että häneen saisi ottaa yhteyttä viikon kuluttua, kun hän olisi ensin laittanut kiireellisimmät asiat kuntoon.
• Anton halusi mennä tuhoamaan Brindolin paholaiset suoralla hyökkäyksellä, mutta muut seikkailijat eivät halunneet osallistua moiseen itsemurhatehtävään. Anton ratsasti yksin kaupunkiin, eikä hänestä kuultu enää sen koommin. Vai kuultiinko?
• Seikkailijat pohtivat, mitä tehdä, ja päättivät lopulta matkustaa tapaamaan Ramonian länsipuolella olevan vuoriston sinistä lohikäärmettä, jonka olivat aiemminkin tavanneet. Lohikäärme oli rekrtytoinut uusia hobgoblineita palvelijoikseen, ja antoi porukalle audienssin. Alkumuodollisuuksien jälkeen lohikäärme alustavasti suostui auttamaan seikkailijoita isänsä ja puoliveljensä, jotka siis olivat paholaisarmeijan johtajia, tappamisessa, jos seikkailijat keksisivät hyvän suunnitelman. Suunnitelmaksi alkoi kehkeytyä heidän kaappaamisensa Varjo-Brindoliin, ja hoiteleminen siellä. Tarvittaisiin vain Wormocin apua.

25.8. 2009 (Marpenoth 16 — Marpenoth 18, Kapinallisten lohikäärmeiden vuosi):

---

Kampanjan pääsivulle