Anarkistin suudelma: Marlowe Blade

Oli kylmä ja sateinen syyskuun yö, taivas oli musta kuin Leväperän henkilöstöjohtajan sydän, ja bisnes oli huonoa. Niin huonoa, että jos hän ei olisi jo kuollut ja kierrätetty, myisin kumppanini Marksin. Yksityisetsivän palkkaaminen penkomaan asioitasi vaatii rahaa ja luottamusta, ja raha ja luottamus Alatasoilla eivät täyttäisi edes pientä kuppia. Kyllähän ihmisset luottavat siihen että et hankkiudu corppien väärälle puolelle. Ihmiset luottavat siihen, että et kävele Ali-Kolostoon yksin. Ihmiset luottavat siihen että Firewatch sammuttaa tulipalosi tai yrittää livetä sitoomuksestaan maksaa rahasi tuplana takaisin. Ihmiset luottavat jopa kuolemaan.

Mutta älä pyydä heitä luottamaan äiteihinsä.

Sitten kuulin vaikeuksien astuvan toimistoni ovesta. "Ei kannattaisi tukkia huoneeseen kutsumatta, olisin saattanut olla alasti." "Hmmh, ehkä ensi kerralla." toimistoon astunut daami vastasi kääntyessäni katsomaan häntä. Ilmiselvä kiertoratalainen. Kalliit kledjut, ja matalapainovoimasopeutunut kaikista oikeista paikoista. "Tekö olette mr Blade?" "Jos en ole, sietäisin hakea korvauksia kaverilta joka maalasi tuon oven." "Tältä siis ykstyisetsivä näyttää. Odotin jotain... sankarillisempaa." "Sakarillisuudesta veloitan ekstraa. Mitä voin tehdä hyväksenne neiti...?" "Rouva, itseasiassa. Ja nimeni on