KoExalted:PJn jutut tulostusversio

Yleistä ajasta:

• Raksi yleensä pakotti tenhojen ja taikuuden voimalla, mutta myös käyttäen tavanomaisia sosiaalisia keinoja. Suurimman osan ajasta Hallan Wp oli lähellä nollaa. Kaulapannan avulla Raksi yritti puristaa Hallaa itsensä kaltaiseen muottiin... syistä joita ei ole helppo arvata. Apuri? Ymmärtäjä? Oman työn jatkaja?
• Osa ajasta oli "mukavaa", apinamiehet ja Raksi jätti rauhaan, sai olla miettimättä mitään ja vain olla, tai tehdä jotain yksinkertaista.
  • Mm. opetella niitä juttuja mitä itse halusi, käydä läpi jotain vähemmän merkityksellisiä kirjastoja, katsella viidakkoa kuun loisteessa...
  • Vanhempi paviaanimies, joka sympatiseerasi jonkun verran Hallan kanssa, oma tytär oli ilmeisesti joutunut apinamiesten uhriksi. Rauhoitteli, lohdutti ja auttoi kun mahdollista, ja toivoi että Halla pääsisi paremmin toteuttamaan omaa eläämäänsä.
• Joitain päiviä viimeisen mainitun tapahtuman jälkeen Raksi on tehnyt jonkun ennustuksen, lähtö pohjoiseen.

Hallan muistoja Raksin kanssa vietetystä ajasta

Saavutaan Mahalankaan Kuukärryillä, kylmä tuuli on puhaltanut pistävästi koko matkan. Panta on mennyt Hallan päälle jo ensi kohtaamisen lopussa. Mahalanka on kuunvalossa kaunis, kuin kiilotettua hopeaa, kun tornien sulavat huiput nousisivat mustista pilvistä. Ja yhtäkkiä jättimäinen tulinen piikki tuntuu tunkeutuvan päästä varpaisiin asti, ja Hallan näkee kuinka tummat kasvuston läikät syövät hiljalleen kaikkea tietoa ja oppia... niin katoavaista on kaikki, mutta sitä ei tapahdu, ei, Raksi nostaa Luomakunnan tietämyksen uuteen kukoistukseen, kaikki paranee ihanammaksi kuin ikinä!

Raksi tatuoi Hallan, hitaasti mutta ei erityisen kivuliaasti, pienissä osissa. Piirtelee eri osiin Hallaa merkkejä, jotka kummittelevat tulevina öinä unissa, näykkien korvia, nenänpäätä, hiuksia, sormia ja varpaita. Kertoo samalla kikatellen siitä, kuinka Aurinkoinen tulee ja orjuuttaa, kuinka Hallasta tulee jonkun täysin tuntemattoman Sedän leikkikalu! Halla itkee, ei ymmärrä, Raksi tulee ja vääntää niskan ympäri, pitää sylissä, paijaa ja lohduttelee että ei se kestä kuin tämän elämän. Tai ehkä Raksi voi ottaa sen sedän, uhrautua Hallan puolesta ja päästää Hallan Villeyteen, vapaaksi!

Raksi loitsii kirjastossa; kirjoja, kääröjä, kristalleja, lappuja, muistiinpanoja kiertelee ympäriinsä pyörremyrskyn riepottelemina, myrsky vaihtaa suuntaa aina kun sitä ei katso, vihreät ja oranssit salamat iskevät, kiemurtelevat kuin itkevät käärmeet. Kirjaimet ja riimut lentävät, salamat osuvat Hallaan ja kutittavat häneen kokeita, ja hiljalleen ajatuksiin kertyy tietoja ja Hallan suusta pulppuaa runoja ja arvauksia, kuin pieni putous limaisia liskoja, joita Raksi raapii terävillä kynsilläään, nuolee ja maistelee, silloin tällöin nielaisten jonkin kokonaisena.

Päättää järjestää juhlat. Apinamiehet saavat valita joukoistaan onnekkaimmat, jotka saavat Valtiattarelta suosiota. Hurmiossa Raksi hyppelehtii apinoiden keskellä, raapien kynsillään merkkejä tai joskus terävillä hampaillaan näykkäisten. Sen jälkeen kutsuu luoksensa eri satunnaisen oloisesti eri yksilöitä. Yksi ruoskitaan kuoliaaksi ihmeellisellä lasiruoskalla. Toiselta ajellaan kaikki turkki pois, hänet valellaan tuoksuvin öljyin, sytytetään tuleen jossa hän ihanasti kirkuen laulaa ylistystä. Mukana on myös keijuja, jotka huutavat ja toivovat toinen toistaan pahempia kidutuskeinoja. Jossain välissä Raksi valitsee kolme parasta apinanaista, ja antaa onnekkaimman pentunsa, Hallan, valita kenet heistä hän haluaa. Sitten laittaa Hallan panemaan yhtä (maagisella peniksellä) sillä aikaa kun hoitaa itse kaksi muuta. Apinamiehet huutavat kiihkoaan ja raivoaan niin että viidakko kaikuu.

Raksi päättää että lähdetään Villeyteen. Hallan pyristelee, pelkää että Raksi jättää hänet sinne, mutta Raksi kikattaa ja kertoo että eihän nyt niin voi tuommoiselle pennulle tehdä, ja että tatuoinnit suojaavat. Villeydessä näkyy paljon kummallisia juttuja. Äänet kuiskailevat kuinka Hallastakin kasvaa vielä kunnon loitsija niin kuin Raksistakin, kuinka Raksi-emo huolehtii hänestä aina ja ikuisesti, kuinka luomakunta aikoo jähmettää hänet kuin suolapylvään, ikuisesti vartioimaan Luomakuntaa, tuhannessa vuodessa murentuen vain yhden kiteen verran... eikö olisi mukavampi jäädä tänne, mistä löytyy aina vain uusia iloja ja riemuja? (Pieni epäilys Hallan mielen nurkassa sanoo että melkoinen osa näistä tulee Raksin kautta.) Loppujen lopuksi Raksi kaappaa mukaansa keijuja koekappaleiksi, eikä Hallalle kait ole käynyt mitään erityisen kauheaa... kait.

Jonain päivänä Raksi on turhautunut. Muuttuu isoksi urosapinaksi, kaappaa Hallan olkansa yli ja lähtee hyppelehtimään ympäri Mahalankaa, Halla mukanaan. Murisee välillä jotain hiljaa, päädytään lopulta Mahalankan reunalla olevan korkean tornin melkein huipun alla olevaan haarautumaan. Paikka huojuu jonkun verran, käskee Hallaa ottamaan kiinni tukirakenteista, ja sitten rupeaa osoittamaan ympäri kaupunkia eri paikkoja, kysellen mitä millekin pitäisi tehdä. Tuntuu kuuntelevan vastauksia ja miettivän asioita. Jossain kohdassa osoittaa on kiertänyt Hallan taakse ja osoittaa kaukan olevaa lampea, kun yhtäkkiä huutaa kovaan ääneen ja ottaa kivuliaasti Hallasta kiinni ja raiskaa tämän. Ei kestä tällä kertaa kovin pitkään, kun rupeaa hiljalleen itkemään, kirkaisee yhtäkkiä ja kummatkin tippuvat, Raksi vetäen Hallan yläpuolelleen niin että alastulo on melko pehmeä joskin Raksista kuuluu ilkeä rusahdus. Halla kierähtää viereen, Raksi muuttuu hyvin viattoman näköiseksi pikkutytöksi, ehkä noin 13 v., ei kynsiä tai torahampaita, ja käpertyy Hallan syliin, niiskuttaen ja vaikertaen isästä. Itkee, ja vinkuu, epätoivoisesti pyytää Hallaa suojelemaan häntä isältään, Halla on niin iso ja voimakas, Halla voi auttaa, käske isän mennä pois, Raksi on hyvä tyttö, ei halua että isä on vihainen, Halla tykkää Raksista ja auttaa, Halla on niin ihana... lopulta rauhoittuu ja nukahtaa kun Halla paijaa.

Raksi kertoo apinalapsille tarinoita, muistuttaa kuinka kunniaa voi etsiä, ja kuinka kaikkien pitää toimia Valtiattaren hyväksi. Samalla on laittanut Hallan pannan avulla kulkemaan apinalasten keskellä ja käskee puremaan aina joltakulta sormen irti jos joku ei osoita riittävää uskollisuutta Valtiattarelle.

Ottaa usein Hallan mukaan taikuuskokeiluihin, täyttää Hallaa hirveällä määrällä Olemusta niin että tukka ja kaikki karvat osoittavat ympäriinsä. Halla saa nähdä ja kokea kymmeniä eri loitsuja, usein hyvin kivuliaasti pannan kautta kun Raksi käyttää niitä itseensä (mutta parannus ei tunnu pannan kautta). Halla saa palaa tuhkaksi, hukkua veden täyttäessä keuhkot, koveta koppuraksi ja hajota murentuen, tuntea kuinka puut kasvavat hänen sisältää ja lävitseen, muuttua savuksi ja kadottaa itsensä hiukkasten hajotessa ympäriinsä, sulaa limaksi maahan imeytyen, ja kymmenillä muillakin tavoilla. Olemus täyttää Hallan, kanavoituu voimalla pakottaen loitsuihin uudestaan ja uudestaan, tyhjentäen hänet, jättäen jälkeensä vain tyhjän kuoren...

Jonain iltana Raksi on melankolinen, puhuu ensimmäisestä aikakaudesta ja Virheettömän Sateenkaarten Hämähäkistä. Mies oli ihana, voimallinen, niin rakastava. Halla tuntee itsessään suurta rakkautta, kiintymystä ja uskollisuutta; näin juuri kuiskumppani tukee ja auttaa Aurinkoistaan, läpi kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Tiellä on vain valitettavasti joku toinen, joku joka ei ymmärrä sidettä, joku joka voisi vain tajuta mennä pois, jotta tämä todellinen, niin paljon vahvempi side voisi tulla kaikkeen siihen voimaan joka sille on tarkoitettu... (Näin jälkikäteen ajateltuna tulleet tunteet ovat aivan samanlaisia kuin Hallan nykyiset tunteet Mihailia kohtaan...)

Kutsuu puuhengen joka kuljettaa Hallaa ympäri Mahalankaa, etsien herkullisimpia hedelmiä. Joista jokainen maistuu äidille, ja joiden keskellä on lohikäärmeverisen kova kivi jota ei saa purtua rikki, pikemminkin ne yrittävät vain kaapata hampaat ja imeä syvyyksiinsä. Raksi kiittää kohteliaasti kaikista, ja nuuhkii niitä hyvin tyytyväisen oloisena. (Toimisi ehkä komponenttina huotraan.)