Absalon/28. pelikerta

Absalonin 28. pelikerta pelattiin 21. joulukuuta 2009.

Rantautuminen

Yövytään laivassa lähellä rannikkoa. Tämän jälkeen jatketaan matkaa etelään ohi tulivuorisaaren ja törmätään eteläsaaren rannikkoon. Koska ei tiedetä, kumpaan suuntaan saarta pitäisi lähteä kiertämään, Amy soittaa Mirellalle. Puhelun aikana selviää, että Mirellan mainitsema satama sijaitsee eteläsaaren keskellä olevan saaren rannalla ja sinne purjehtiminen mereltä käsin on siten lievästi haasteellista.

Mirella opastaa Etelän henkäyksen eteläsaaren pohjoisrannikolla sijaitsevaan satamaan. Satamakylä, jonka nimeksi myöhemmin paljastuu Illon, on pienehkö ja koostuu pääasiassa matalista, vaaleista kivirakennuksista. Satamassa on kivilaitureita, ja Simon kommentoi sataman olevan erinomainen syväsatama – heti laiturin vieressä on parisataa metriä syvää.

Kun Etelän henkäys lähestyy satamaa, eräästä rakennuksesta tulee ulos lyhyehkö, suippokorvainen, hintelä keijumies, joka alkaa huudella keijuksi. Emilio vastaa lohikäärmekielellä, jolloin keiju menee hiljaiseksi, palaa takaisin sisälle ja hakee sieltä toisen keijun, joka osaa lohikäärmekieltä.

Tämän toisen toimiessa tulkkina ensimmäinen keiju kyselee mistä olemme kokoisin, mikä on matkamme tarkoitus, mihin olemme matkalla ja niin edelleen. Emilio saa keijun vakuutettua siitä, että aikeemme ovat kunnialliset.

Satamapäällikkö Lortai

Keiju. Suunnilleen samaa tasoa. Keijuominaisuuksia.

Laituriin laskettua neuvotellaan satamapäällikön kanssa ja tehdään seikkaperäisemmin selkoa matkan tarkoituksesta. Neuvotellaan alustavasti varastosta satamassa. Illonissa on majatalo, johon asetumme.

Panemme merkille, että meitä vaikuttaa seurailevan jatkuvasti aseistautunut keiju tai pari. Vaikutamme myös olevan suurehko nähtävyys, kunhan sana saapumisestamme leviää: lapsikeijut parveilevat ihmettelemään meitä, ja heidän vanhempansa yrittävät pitää heitä loitolla ihmetellen meitä samalla itse. Pian vanhemmat vakuuttuvat, että emme syö heidän lapsiaan, ja Emilio pääsee opettamaan lapsille absalonilaisten katulapsien loruja, kuten Laiska yövartija ja viekas varas.

Samaan aikaan Mirella yrittää sisarpuheen avulla opettaa Amya puhumaan astraliaa, mutta tässä ongelmaksi muodostuu se, että he tuntuvat sisarpuhetta käyttäessään ymmärtävän toisiaan kielestä riippumatta.

Seuraavana päivänä Mirellaa odotellessa pyöritään ympäriinsä tutustuen kylään ja sen lähiseutuun sekä pyrkien samalla oppimaan kieltä. Kylässä näyttää kaikki olevan suurin piirtein kunnossa. Vaikuttaa siltä, että astralialaisissa käyttöesineissä on usein erilaisia riimuja tmv. merkintöjä. Niiden maagisuutta arvuutellaan.

Diplomatiaa

Kolmantena aamuna maissa laituriin laskee lohikäärmelaiva. Kiirehdimme vastaan ja laivasta nousee Absalonissa aiemmin tavattu suurlähettiläs Girellon peilihaarniskaisine vartijoineen.

Girellon tiedustelee, mitä teemme Astraliassa. Emilio vastaa suurin piirtein samalla litanialla kuin edelliselle kysyjälle, korostaen tällä kertaa kuitenkin Amyn vierailua Mirellan luo. Girellon vaikuttaa hieman yllättyneeltä ("Ei tässä ihan näin pitänyt käydä, mutta tervetuloa kuitenkin").

Girellon hoitaa aamupäivällä asioitaan satamakylässä. Häntä ja satamapäällikköä seuratessa käy varsin selväksi, että heistä kahdesta Girellon on pomo. Saatuaan laivansa varustettua hän kutsuu meidät lounaalle ja pitää alkuiltapäivästä muutenkin seuraa. Vaihdetaan kuulumisia puolin ja toisin.

Iltapäivällä laivaan tuodaan viesti, että Mirella on saapunut kylään. Girellonin ehdotuksesta lähdetään Mirellaa vastaan. Kievarin vieressä nurmikolla hengailee pienehköjä hevosmaisia ratsuja, joiden epäillään kuuluvan Mirellan seurueelle.

Iloisen jälleennäkemisen jälkeen Girellon vinkkaa Mirellan sivuun ja pitää tälle tiukkasävyisen puhuttelun. Puhuttelun jälkeen Mirella myöntää Amylle, että "Ehkä teistä olisi pitänyt kertoa etukäteen Girellonille. Pyytää lupa, tai jotain.".

Emilio neuvottelee Girellonin kanssa järjestelyistä, joilla he myöhemmin voisivat järjestää virallisia vierailuita Astraliaan.

Iltapäivällä opetellaan astraliaa, puretaan lasti laivasta ja pakataan laiva yms. Satamapäällikön komentama harmaa, kalju häiskä osoittaa meille makasiinin. Siinä ei näytä olevan ovea, ennen kuin kalju mies käy sen eteen seisomaan ja hyräilemään, jolloin seinään ilmestyy ovi. Makasiinin yhdelle seinälle puretaan osa lastista ja kalju mies hävittää oven samalla tavalla kuin se ilmestyikin. Loput pakataan Mirellan tuomiin laukkuihin, joihin näyttää mahtuvan huomattavasti enemmän kuin laukkujen koko antaa ymmärtää, ja laukut nostetaan Mirellan vankkureihin.

Matka Daltigothiin

Neljäntenä aamuna

Sanottua

• Mirella on hieman hajamielinen. –Päin vastoin! Hän keskittyy täysin siihen, mitä on tekemässä. Unohtaen kaiken muun.
• Mirellalla on ADHD!