LOMDD:Keröyr:Tarinat:Seppä ja poika

Olipa kerran kääpiö, seppä ja taidoissaan mahtava. Tunnettu hän oli, ja missä vain kulkikaan, hämmästytti hän moninaisella osaamisellaan. Kaikkialla hän voitti kilpailuja, ja tämän takia häntä usein pyydettiin jäämään. Mutta hän kieltäytyi, ja jatkoi matkaansa. Kerran, kerrotaan, hän otti ihmisten parista oppipojan, ja opetti hänelle taitojaan.

Oppipojan alkanut ilo päättyi lyhyeen, sillä kääpiö alisti hänet armottomaan ja jatkuvaan koetukseen. Kun poika tipahti väsyneenä sänkyyn, hän havahtui pian unestaan kääpiön retuutukseen: taas oli työn aika. Työtä, hieman ruokaa, vähän unta. Tätä toistui, kunnes pojalle oli kasvanut takkuinen parta.
Vuosien saatossa poika huomasi voimansa ja taitonsa kehittyneen. Hän myös jaksoi yhä enemmän ja pitempään, ja saattoipa hän jopa verrata itseään taidossa kääpiöön. Harvapa siitä tietää, mutta kääpiö oli solminut paholaisen kanssa pimeän sopimuksen, ja saatanalta saaduin velhovoimin oli poikaa koulimisen ohessa vahvistanut. Poika oli kestävä kuin villisika, voimakas kuin vetohärkä, ovela kuin kettu ja tarkkasilmäinen kuin pöllö. Ahkeruudessa hän veti vertoja kääpiöille.

Kukaan ei tiedä syytä, mutta aikanaan poika palasi ihmisten pariin. Mutta kukaan hänen kylässään ei enää tunnistanut poikaa. Hän oli voimakas mutta lyhyt, tanakka, parrakas ja iholtaankin niin omituisen värinen, että kyläläiset samantien ajoivat hänet kivittäen pois. Sillä opettaessaan poikaa kääpiö ei ollut kiertänyt maailmalla, ja kääpiöt olivat muiden tekojansa takia joutuneet huonoon maineeseen, ja koska kyläläiset luulivat poikaa kääpiöksi, ajoivat he hänet luotaan.