Lumikoira:Päiväkirja D&D-Kuikon ajalta

• puoliörkki Zara Yaga.
• haltiavelho Thamior
• "paladiini" Ahma
• ihmisrogue Vex

Kullan haistelua

mukava elintaso: 20 hm

Pitkäikäisyyden potion nuorentaa, joten Sirvalin ei kannata juoda sitä nyt... hän säästää sen. Kun sen juo, heitetään Con save (DC 5), jos onnistuu, nuorenee 1d6+1 vuotta tms.

Käymme kääpiösepän luona kysymässä kullanetsintämahdollisuuksista. Jutellaan pitkään sopimuksista sun muista, lopulta saadaan jotain järkevää aikaiseksi.

Sirval saa kotoa kirjeen, jossa kysellään kuulumisia. Sirval vastaa, että on menossa etsimään kultaa, ja että koska hän nuoreni kolme vuotta, hänen seuraavaksi nuorempi sisaruksensa on nyt häntä vanhempi.

Lähdemme kuljeskelemaan kääpiösepän ehdottamiin paikkoihin, hopeakaivoksiin ja muihin vastaaviin paikkoihin.

Löydämme kivoja kohteita.

Myöhemmin yhdestä paikasta tulee viesti, että kulta ei olekaan siellä. Jonkin ajan tutkimisen jälkeen selviää, että asialla on saattanut olla maaelementaali. Muut haluavat tehdä sille ansan, Sirvalin mielestä se on tyhmää.

Lopulta sinne tulee maaelementaali kaapimaan. Läimitään se. Haetaan kääpiö puhumaan sille. Se vie viestin mestarilleen. Mestari kutsuu meidät luokseen neuvottelemaan sopimuksestaan.

Roksukrot, hämähäkkiloordi. Ihmisennaamainen jättihämähäkki Klikat, maaelementaali Möhkö.

Neuvottelut eivät suju kovin hyvin. Lopulta tilanne kulminoituu ja loordi ehdottaa kaksintaistelua. Suostutaan, ja loordi häviää. Hän suostuu lähtemään pois. Vaihtoehto olisi, että Ahma jää hänen palvelijakseen. Voitamme, ja loordi lähtee pohjoiseen kiusaamaan hiisiä tai jotain.

Kultasuonen metsästys ja typerä keijukaishämähäkki, Ahman versio tapahtumista

Kasvava velhomme Thamior oli saanut hetkeksi kyvyn haistaa kultaa. Koska tämä kyky oli käytettävissä vain kuukaudenpäivät, päätimme siitä paikasta oitis hyödyntää sitä. Etsimme Kassburgin kaupungista käsiimme kääpiön, joka tiesti jotakin paikallisista malmeista. Teimme hänen kanssaan sopimuksen kultavarantojen etsimisestä. Kääpiöllä kun oli tietoa potentiaalisista kultamalmi esiintymistä.

Parin viikon etsinnän jälkeen osuimmekin paikkaan, joka vaikutti lupaavalta. Kultaa näytti olevan riittävästi, ja odotimmekin jo innolla kaivauksien alkua. Koska Thamiorin nenäaikaa oli vielä jäljellä, päätimme tässä välissä tarkistaa loputkin malminetsijä kääpön osoittamat paikat. Valitettavasti tämä reissu jäi kesken, koska kuulemma kultamalmi oli kadonnut jonnekkin tästä hienosta tulevasta kaivoksesta...

Syylliseksi osoittautui maan alla elelevä keijukaishämähäkki, joka oli päättänyt piilottaa kaiken kullan. Ilmeisesti hän oli toivonut saavansa olla rauhassa tällä maapläntillä. Tehtävään hän oli palkannut jonkin sortin maaelementaalin, jota nyt ei varsinaisesti oltu älyn lahjoilla pilattu.

Hetken kullan katoamista pähkäiltyämmä päädyimme yöllä väijyttämään tämän elementaaliotuksen. Sirval osoitti väijytyksessä oivaa tilanteen tajua, ja syöksyi mitään kysylemättä kivuliaasti pistämään tätä viatonta elementaalia tuiki tavallisella peitsellä. Muut liittyivät seuraan ja lopulta maaelementaali saatiin "suuren" ja "kunniakkaan" taistelun päätteeksi kukistettua. Onneksi saimme sentään pidettyä hänet hengissä, koska opaskääpiömme avulla saimme selville, että kuka täällä oikein tämän kullan oikeasti halusi piilottaa.

Maan alla nimittäin asui keijukaishämähäkki, joka oli päättänyt rauhoittaa alueen tulevilta kaivauksilta kätkemällä kaiken kullan. Tämähän ei tietenkään meille käynyt päinsä, ja vaadimme päästä puheväleihin tämän maan aluksen valtiaan kanssa. Tämä onnistui, vaikka varsinaiset neuvottelut menivätkin sitten hieman pieleen...

Neuvottelujen aikana meidän suuri ja viisas pappimme Zara Yaga nimittäin päätti käydä vähän tutkimassa valtiaamme valtakuntaa. Ymmärrettävästi tästä ei oikein pidetty, vaikka suora konflikti onneksi vältettiinkin. Tähän vaadittiin toki allekirjoittaneen kaikki neuvottelijan taidot ja suostuttelunkyvyt. Mikään vähäisempi ei olisi riittänytkään.

Tämän jälkeen neuvottelut kuitenkin kariutuivat hyvin nopeasti ja lopputuloksena keijuhämähäkki ehdotti ratkaisuksi suurta taistelua. Jos me voitamme, he lähtevät toisaalle. Jos he voittavat, olisi allekirjoittanut jäänyt työskentelemään tälle keijukaishämähäkille toistaiseksi määräämättömäksi ajaksi. Luonnollisesti tämä vaihe neuvottelusta oli hyvin lyhyt ja lopulta keijukaishämähäkki pakkasi hovinsa ja lähti kuulemma kiusaamaan hiisiä idässä. Jostakin seuraavasta mittelöstä oli myös puhetta.

Ennen lähtöämme ehdimme todeta myös, että maaelementaali alkoi palauttaa kultaa paikoilleen. Olisi toki ollut viksumpaa sopia, että otamme metallin suoraan talteen. Mutta pitäähän kaivajillekkin jättää jotain tekemistä.

Puolituiskonnussa talvehtiminen

Puolituiskontuun talvehtimaan! Siellä on kuulemma noita Matilda, joka on kutsunut hiisiä. Hiidet eivät ole onnistuneet tappamaan ketään, mutta eräs vanha puolituissetä loukkaantui vakavasti.

Puolituiset jaarittelevat hirveästi, eikä kukaan ole suoraan nähnyt noitaa hiisien kanssa tai edes noitaa suoraan.

Jahtaamme hiisiä ja juoksemme niiden erässä metsässä. Lopulta joku kuninkaallinen samooja saa meidät kiinni ja sanoo, että voi ottaa sen tästä eteenpäin. Koska emme nukkuneet viime yönä, nukumme paljon. Sen jälkeen käymme katsomassa hiisien leiriä, jossa samooja on saanut hiidet kiinni. Noita ei ilmeisesti ole mukana.

Menemme takaisin puolituiskontuun talvehtimaan.

Keskitalven jälkeen tulee puolituinen, joka kertoo kauhuissaan, että ogret ja jättiläisorge tuhosivat yhden kylän. Lähdemme tietysti tappamaan niitä.

Ogreilla on jotain jännäefektejä! Saamme tapettua ja lyötyä ne. Kyselemme isolta, että mitä tapahtui. He olivat löytäneet jonkun velhon kärryt, pöllineet kamat ja sekoittelivat taikajuomia.

Ahma tuskailee puolituislakien kanssa. Kaikki riippuu siitä, kuka on kyseessä!

Kun olemme teloittaneet pomon, menemme katsomaan, mistä ogret olivat tulleet ja olisiko siellä vielä jäljellä taikajuomia. Vastaan tulee noin tusina harmaaviittaa. Ovat olleet ogrejen perässä.

Samoojat onnittelevat meitä. Joku Hyvyyden Valkoinen Vasara -järjestö antaa meille kunniamerkit. Ahmaa potuttaa, että järjestö tuppaa näköjään metsästämään vain yhtä rotua vain koska useimmat niistä saattavat olla pahoja, vaikka ne eivät ole tehneet mitään. Ahman mielestä se on huono juttu.

jänniä sekoitusjuomia: alarm + protection from evil (kestää noin tunnin)

Velhojen keskinen kähmintä

Koskero Äkkileimu (velho, jonka tavaroita pelastimme) kutsuu meidät illalliselle kotiinsa Mara-velhokaupunkiin. Marassa syrjitään ei-velhoja.

Menemme Koskeron taloon. Hän voi tarjota päivällisen nyt tai huomenna, huomenna olisi parempi.

Kierrämme talon ympäri ja tutustumme puutarhaan, koska Sirvalia kiinnosti.

Sirval käy kiertämässä kaupungissa katselemassa torneja. Häntä tuupitaan.

Nukumme velhon luona.

Aamulla käymme kaupassa. Tuntuu, että Sirvalia seurataan.

Illemmalla osallistumme illalliselle. Velho ei ole kovin sosiaalisesti taitava. Hän on myös aika ailahteleva. Alkemistiliiton jäseniä: Anton Saarnela, Vanha Jonsko, Melia. Yhdistyneet Demonologit ovat aiheuttaneet vähän harmeja.

Aamulla keskustelemme siitä, että voisimme käydä hakemassa velholle ainesosia. Peikkojahtiin!

Saamme erikoissäkkejä ja matkustamme muutaman päivän lähimpään kylään, jossa on raportoitu peikkohyökkäys. Löydämme peikkoja ja tapamme ja poltamme ne, vaikka niiden raajat iroilevat ja hyökkäilevät itsekseen. Sirval mätkii torsoa päällä.

Palaamme kylään. Matkalla joku velho ja sen kuusi demonia hyökkää kimppuun. Tappamamme pirulaiset puffahtavat ja velho hakataan tajuttomaksi, vaikka oli muuttunut näkymättömäksi.

Riisumme velhon. Hänellä on demonologistien oppipojan sormus. Hän on kuulemma Piikki.

Viemme hänet Maran lähelle. Vex muutetaan näkymättömäksi ja hän käy hakemassa Koskeron. Koskero juottaa hänelle totuusjuoman ja saa selville, että kaksi demonologistien pomoa ovat ehkä syyllisiä. Lopuksi viemme demonologistin Maraan oikeusprosessia varten.

Alkemistit vastaan demonologistit, kiinnostaako?

Viereiset maailmat

Lesto Hannunpoika on Koskeron oppipoika.

Olemme poistumassa Koskero Äkkileimun luota. Tulee viesti, että demonologistien Henrik Toispuoli. Keskustelemme siitä hetken ja päätämme mennä hänen luokseen. Hänen torninsa on alhaalta täysin musta ja ylhäältä vitivalkoinen, ja värien vaihtuminen tapahtuu jännillä ja häiritsevillä tavoilla.

Palvelija vie meidät velhon luo. Hän on muuten laiha, mutta mahakas.

Marleen kynnet, noin viikon matkan päässä, joku huhu, että Marlee olisi tullut maahan. Siellä on todellisuuksien välinen raja heikko. Täysikuun takia on tapahtunut jotain? Henrik haluaa lähettää oppipoikansa Matiaksen sinne tutkimaan ja palkata meidät suojelemaan häntä.

Maksu voisi olla vaikka että hän sitoo jonkin demonin aseeseen... Ahma kiinnostuu heti. Hän haluaisi aseeseensa Hyvyyden Valkoisen Vasaran palvoman enkelin tai jotain.

Lähdemme seuraavana aamuna matkaan. Matias Hanhela on oppipojan nimi. Matkaamme Kuninkaantietä pitkin.

Päädymme Marleen kynsiä lähinnä olevaan pikkukylään. Vex nyhtää kaiken mahdollisen tiedon tavernanpitäjältä. Sinne meni joku seikkailijaryhmä ja joku isompi porukka.

Nukumme jossain ladossa ja menemme aamulla paikalle. Siellä on rannalla jokin melkein kraaterin näköinen, ja siellä on paljon kivipaasia. keskellä on kivinen, ruohoton alue. Ympäriinsä on jotain epämääräisiä maagisia länttejä, mutta jännin on jokin portaalin näköinen juttu, jossa kaksi kivipaatta ikään kuin nojaa toisiinsa.

Heittelemme kiveä läpi siitä, ja se kaareutuu jotenkin jännästi. Sen läpi voi mennä kummaltakin puolelta. Lopulta menemme läpi siitä. Toisella puolella on samaa maisemaa, mutta kuitenkin erilaista. Vesi on tyyni, mutta kauempana on myrsky. Raja on aika terävä.

Tutkitaan lisää. Maan päällä ei ole mitään erityisen jännää. Metsä on pimeä ja lähempänä, teitä ei ole, aurinko on kirkkaampi ja elottomimmat läiskät ovat suunnilleen samoissa kohdissa kuin meidän maailmassamme maagisemmat läntit.

Portaalista pääsee takaisin meidän maailmaamme. Toiselta puolelta taas pääsee jonnekin kummempaan paikkaan. Sirval joutuu ryömimään pienen portin läpi. Siellä on narskuvaa oudon väristä ja öljyistä ruohoa, alkemialliselta haiseva meri ja taivas on kumman värinen. Taivaalla lentää jokin outo lepakkomainen otus. Sirval kiertää vielä portin toiselle puolelle. Portissa on jokin sininen lasi, eikä Sirval rupea rikkomaan sitä. Hän palaa takaisin. Nyt oudon tuntuinen paikka tuntuu melkein kotoisalta verrattuna siihen hapokkaampaan, jossa Sirval yski hirveästi.

Tässä maailmassa keskuskohdassa on aukko. Tutkittuamme maanpäällisen osan menemme reikään. Sieltä löytyy ilmeisesti happomadon tekemää käytävää ja huone, jossa on siteitä. Ilmeisesti seikkailijaryhmä on ollut täällä.

Jännän muotoisia säiliöhuoneita. Pohjasta ja katosta kovera lieriö, viisikulmainen huone, munan muotoinen huone (jota on vähän rikottu), kartio, jossa on isoja uria ja joku toinen.

Kristallihuone, joka suurentaa kaikki pikkuruiset kristallit. Sirval irrottaa kaksi.

Huone, jossa on paljon sammalta ja juuria. Siellä myös liikkuu jotain ja ne heittelevät Sirvalia kivillä ja verkoilla. Mennään pois.

Valtaistuinsali, ja valtaistuimella istuu kuollut naga. Viemme sen kasvihuoneeseen.

Löytyy vaaleita läiskiä seinästä. Sirval hakkaa yhtä niistä vasaralla. Se uppoaa sinne ja katoaa! Muuten seinä vaikuttaa aivan normaalilta. Se imee pyhästä vedestä pyhyyden! Sirval kokeilee siihen kaikkea muutakin.

Huone, jossa on tulinen seinä.

Maa polttaa Sirvalin kättä ja polttaa siihen puolituiskielisen sanan "murhaaja". Myös Zara ja Ahma käyvät hakemassa merkit. Ne kuitenkin paranevat.

Käärmekultistien Karmaiseva Kosto

Jandan pappi Elhim Strasmund kutsuu meidät takaisin Kasburgiin. Heillä on taas ongelmia kultistien kanssa. Kävellään sinne.

Jäljitämme kultisteja. Joitain tyyppejä on kadonnut. Sirval käy tutkimassa viermäriä katoamispaikalla. Löytyy jälkiä. Jäljitämme niitä ja löydämme kultistien majapaikan, varaston alla. Siellä on Siunattuja, kovin käärmeen kaltaisia ihmisiä. Tapamme ne. Kultisteja saadaan pari vangiksi. Kerromme tästä papeille, he tulevat siivoamaan.

Todisteita, että osa kultisteista on käynyt ulottuvuusportissa.

Seuraavana päivänä menemme tutkimaan kultistien majapaikasta löydettyä käytävää. Se menee maan alle, välillä on melkeinpä luonnonluolaa tai eläimen pesää. Matkalla on paljon sivutunneleita.

Löytyy suuri luola, jossa on ehkä aiemmin tehty jotain uhrimenoja. Sieltä löytyy pieni kynttilävarasto. Lähdemme toisiksi isoimpaan käytävään ja päädymme jonkun talon kellariin. Menemme pois ja kysymään papeilta, kuka siellä talossa asuu. Siellä asuu 12 tyyppiä. Omistajan nimi on (kapteeni) Kaapo Wasserman. Merenkävijä, tavarankuljettaja. Puolet asukkaista palvelijoita.

Tutkimme viemäreitä ja tunneleita lisää. Löytyy parikymmentä kulkureittiä maan pinnalle. Kolmasosa vie kellareihin, osa viemäreihin.

Thamior tutkii kynttilöitä, vie kynttilänvalajalle. Väri ehkä syvänmeren mustekalasta tai harvinaisesta kasvista. Saattaa olla talissa ihmisenkin rasvaa.

Ahma yrittää pyhittää luolan alttaria, mutta pari tyyppiä keskeyttää hänet. Hän menee huonosti piiloon, eikä tapaa tyyppejä.

Sirvalin seuraama tyyppi katoilee välillä; ei ole kaverien mielestä hirveän luotettava, koska ei tule aina bilettämään.

Vex seuraa Wassermanin poikaa ja saa selville, että eräs palvelustyttö katosi noin kuukausi sitten. Sanoi menneensä tapaamaan sairasta tätiä, mutta ei koskaan mennytkään sinne. Vex saa tytön nimen ja kuvauksen.

Jakob Helnaut on onnistunut tunnistamaan yhden Siunatuista, yhden perheen nuorin poika.

Mennään väijymään luolaan, Ahma on syöttinä ja muut piilossa. Sinne tulee yksi kultisti, joka alkaa hetken päästä epäillä, että jotain on pielessä. Hän yrittää karata, mutta ei pääse pakoon. Näkymätön Thamior seuraa jotain mustaa käärmettä, joka kävi tutkiskelemassa. Hän tappaa sen.

Kultisti suostuu johdattamaan meidät paikkaan, jossa hän aikoi tavata muita kultisteja. Hän johdattaa meidät ensin laiturille ja yrittää hukuttautua, mutta Sirval estää sen. Sitten hän johdattaa meidät talonsa kellariin. Siellä on kynttilöitä ympyrässä ja korillinen käärmeitä. Kultisti hyppää käärmekoriin ja saa pari puremaa. Ennen kuin hän ehtii kuolla, Ahma viiltää hänen kurkkunsa auki!

Perusteluina ovat, että näin kultisti ei päädy Salman luokse, koska käärmeen myrkkyyn kuoleminen on "pyhä".

Thamioria masentaa Ahman käytös.

Sirval käy aamulla näyttämässä käärmeitä eläinekspertille. Pienempi elossa oleva on kai joku viidakkokäärme, ei täältä kotoisin. Kuollut käärme on kai musta kyy.

Pidetään Ahmalle puhuttelu.

Mennään väijyyn luolaan taas, koska kultisti oli sanonut, että siellä on kokoontuminen.

Kultistit alkavat messuta ja saavat rituaalin valmiiksi! Sieltä alkaa muodostua joku käärmemäinen olento.

Se on vaarallinen! Pomo ampuu Thamioria vastoin parempaa käsitystään. Lopulta saamme ne kaikki tapettua. Yksi kultisti ja pomo saadaan elävänä (tajuttomana).

Kartan hankinta

Kuukauden koulutusjakso. Thamior menee jonkun velhon luo, Ahma isänsä luo. Sillä aikaa Sirval pestautuu hetkeksi laivastoon ja Vex ja Zara käyvät metsällä.

Kultistien pomo, jonkun kauppiassuvun nuorempi poika, on hirtetty.

Käydään Marassa Koskeron luona kyselemässä kartasta.

Anton on kokeneempi velho, hankalampi tapaus. Janos tekee kiinteitä esineitä käsillään.

Janos ei näytä niin paljon velholta kuin voisi kuvitella.

Antonkaan ei näytä ihan velholta. Hän on räikeä. Hän suostuu tekemään kartan.

Menemme tappamaan limoja limakaivoksiin. Tapamme kaksi tavallista isoa limaa ja keitämme ne isossa padassa mustekomponenteiksi. Löydämme vielä kaksi läpinäkyvää seinälimaa, ja niiden seurana on kaksi oranssia limaa. Yksi oranssi lima pakenee.

Keitämme liman, joka sitä saa mukavan saavillisen.

Ahman jumalan nimi on Pareksus.

Menemme etsimään häivepetoja. Löydämme, tapamme ja nyljemme.

Viemme osat Maraan.

Sirval haluaa lisää voimaa! Hengen sitominen ruumiiseen, taikavyöt, taikakäsineet, vahvan olennon sydämen syöminen, jumalalta voiman pyytäminen...

Koskero kertoo nimet: Tomas Lumme, maalaisvelho. Hän tietää enemmän rituaalista, jolla voi esimerkiksi sitoa karhun hengen tjtn?

Tomas Lumme ei suorilta tiedä mistään lähistöllä olevista karhuista tms, eikä ole varma, onnistuisiko rituaali... Hän aikoo kysellä ja tuoda tietoa parin päivän päästä.

Menemme takaisin kaupunkiin ja maksamme itsemme sisälle kirjastoon. Thamior saa tutkittua rituaalia. Pitää painia karhun kanssa, yksin. Parempi ilman aseita. Pitäisi syödä osa siitä ja ottaa sen talja ja tehdä siitä vyö, hanskat tai viitta. Vyö on paras.

Lumme lähettää viestin: lähistöllä on jokunen iso karhu. Yhdessä kylässä on joku kimaira, joka heräilee muutaman vuoden välein.

Kartan ehdotettuja nimiä: Kultistikartta, Paljastuskartta

Janos teki kartan, Anton Sirvalin kimairannahkavyön.

Gundar Tulimeri, demonologisti, tarjoaa tavaroidenkuskaamistyötä.

Päiväkirjan pääsivu