Sinilaakson Sankarit:PCt

Mikäli haluatte miettiä hahmon luonnetta ja muuta, on sivulla KoExalted:EsimerkkiHahmo paljon ideoita mitä asioita voisitte kuvata. Ei tarvi kaikkea, vaan niitä asioita jotka pulpahtaa mieleen.

Daka

Obsidilais-Soturi

Daka on syntynyt vasta scourgen jälkeen. joten hän on suhtellisen nuori obsidiaanien mitalla. Veljeskunta ei ollut missään kaerissa vaan kotikiven sisässä. Näin selvittiin hyvin kauhuista ilman pahempia tappioita. Dakan opettaja on veli Uolatta joka on vanhempi obsidilainen samasta kivestä.

Uolatta on yli 700 vuotta vanha ja maailmaa nähnyt obsidilainen. Hän on kierrellyt ympäri Barsaivea ja kauempanakin ennen scourgea. Hän on myös ainoana meidän veljeskunnassa tehnyt questejä eri passioneille mikä on yleisestikin melko harvinaista obsidilaisille. Hän oli nuorempana hätäinen luonne (obsidilaiseksi) mutta on vuosisatojen aikana kasvanut henkisesti ja rauhoittunut.

Dakan Uolatta otti opetettavaksi koska mä muistutin sitä nuorena. Daka on myös vähän hätäinen luonne obsidilaiseksi. Uolatta suositteli Dakalle lähtemistä tutkimaan maailmaa ja kysymään itse niitä kysymyksiä toisilta nimenantajilta mitä olin kysellyt veljiltäni ja joita olin uneksinut.

Daka Lähti siten veljiensä luota heidän hyvästit söiden mielessään ja aikomuksena tutustua muihin nimenantajiin. Hän Kierteli yhteensä noin vuoden ennen kuin sain töitä karavaaninvartijana yhdessä kahden haltian ja yhden ihmisen kanssa.

Kabal

Haltia-Petomestari

Sinilaakson_Sankarit:PCt:Kabal

Uskim

Ihmis-Velho

Kuvaus

Uskim on 23-vuotias ja 175cm pitkä ja 75kg painava ihminen, tummat semipitkät hiukset, pukeutuu tummansiniseen velhon kaapuun (tosin on päättänyt ostaa myös normivaatteet matkailun aikana käytettäväksi). Ruumiinrakenteeltaan hoikahko, ei erityisen atleettinen, melko nuoren näköinen. Ei pidä partaa vaikka onkin velho. Uskim pitää mukanaan (usein vyöllään) maantierosvo Flandarellilta saatua miekkaa, vaikkei tarvitsekaan sitä kovin usein.

Luonne

Yleensä Uskim on melko rauhallinen ja suht. rehellinen heppu ja pyrkii hoitamaan hommat suht. fiksusti, mutta välillä pitää nollata vähän. Uskim myös luottaa aivoriiheen ongelmanratkaisutapana, eli asioista kannattaa (yleensä) keskustella kavereiden kanssa ennen kuin tehdään mitään tärkeää. Uskim on pääasiallisesti melko luottavainen muita nimenantajia kohtaan, johtunee osittain siitä että on elänyt melko suojattua elämää ennen seikkailijanuraa. D&D -termeillä alignment olisi varmaankin unaligned.

Asiat joista ei pidä:
-Uskim on hieman turhautunut loitsijadisciplinien välillä usein vallitsevaan fakki-idiotismiin.
-Suhtautuu epäileväisesti varkaita kohtaan
-Bandiitit/hiidet yms. otukset, on sitä mieltä että ne tulee eliminoida.

Suhtautuminen muihin hahmoihin

Seikkailijaryhmän muista jäsenistä Uskim on tutustunut parhaiten Dakaan ja Kabaliin, joiden kanssa on ihan hyvää pataa. Fadariin Uskim suhtautuu hieman epäileväisesti, tosin ei pyri näyttämään tätä kovin selkeästi. Sharzinin kanssa Uskim on taas viettänyt melko vähän aikaa sillä lisko lepäili usein majatalossa muiden ryhmän jäsenten ratkoessa laakson ongelmia.

Tavoitteet

Lyhyen tähtäimen tavoitteena on lähinnä seikkailla, kerätä mainetta ja mammonaa ja oppia paremmaksi velhoksi ja ehkäpä jossain vaiheessa hankkia toinen discipline. Pidempiaikainen 'tavoite' on oma velhontorni jossa tehdä tutkimusta ja ehkä perustaa seikkailutovereiden kanssa johonkin pieni kaupunki tai yritys, tai sekaantua politiikkaan..

-Uskim on myös kiinnostunut elinikää pidentävästä taikuudesta, lisäksi on kiinnostusta tutkia taikuutta jonka avulla voisi regeneroida vammoja.

-Haluaisi joskus etsiä siskon käsiinsä ja mikäli tämä on kunnossa, raahata tapaamaan vanhempiaan pitkästä aikaa.

Motto

Rankka työ, rankat huvit. Viime aikoina kuitenkin pyrkinyt parantamaan elintapoja.

Tausta

Uskim on kotoisin Lake Banin alueelta, jossa hän on opiskellut velhoksi setänsä opastuksella, ja lopulta Uskim päätti lähteä seikkailemaan, ensimmäisenä tehtävänään karavaanin vartiointi obsidilaissoturin, haltiapetomestarin ja -jousiampujan kanssa.

Uskim on kasvanut pikkukauppiasperheessä, ja lapsuus ja nuoruus sujui ilman isompia kommelluksia. Hänellä on kaksoissisko, jolle taas sattui pikku kommelluksia hieman enemmän, joista osassa Uskim oli mukana, esimerkkinä mainittakoon se kun noin 10-vuotiaana sisko puhui Uskimin lähtemään mukaan jänikseksi t'skrangien jokilautalle.. Kyseisestä siskosta ei kuitenkaan ole yhtä kirjettä lukuunottamatta kuulunut mitään sen jälkeen kun tämä lähti seikkailemaan täytettyään 18 vuotta. Huhujen mukaan sisko oli lähtenyt kiertelevän varkaan matkaan, mikä ei erityisesti lisännyt vanhempien arvostusta asiaa kohtaan. Siskon päätös lähteä matkalle varmaankin johtui siitä, että tämä ei ollut innostunut tulevaisuudesta pikkukauppiaana ja halusi jännitystä elämään, mikä näkyikin luonteenlaadussa jo lapsena.

Uskim taas päätyi opettelemaan velhoksi setänsä innoittamana, joka on suhteellisen kokenut velho ja on töissä paikalliselle hallinnolle. Kun Uskim alkoi näyttää kiinnostusta velhon ammattia kohtaan, vanhemmat innostuivat asiasta ajatellen että Uskimista tulee suuri velho jne. ja pistivät sedän oppiin. Sisko, jolle taas kaavailtiin perheyrityksen jatkajan roolia, ei ollut työnjakoon yhtä tyytyväinen kuin Uskim, mikä lienee ollut osasyynä siihen miksi tämä päätti vaihtaa maisemia.

Uskimin isovanhemmat olivat myös olleet pikkukauppiaita, ja isä oli päätynyt jatkamaan yrityksen pitämistä kun taas setä oli päätynyt velhoksi aluksi erään maalaiskylästä peräisin olleen velhon opastuksella, tosin myöhemmin hänellä oli muitakin opettajia.

Sedän äiti, eli Uskimin isoäiti, kuoli aikoinaan ollessaan karavaanin mukana kauppamatkalla. Karavaanin kimppuun hyökkäsi tuntemattomaksi jäänyt kauhu, eikä kukaan karavaanissa jäänyt henkiin. Todisteeksi tapahtumasta jäi vain palaneet vankkurit kuolleine vetojuhtineen, muutama ruumis ja kuollut ruhomies ja erään matkalaisen matkan päästä kuulemat huudot. Setä oli tähän aikaan 15-vuotias ja äidin kuolema aiheutti hänelle jonkin verran traumoja, Uskim taas ei ollut vielä syntynyt eikä siten ehtinyt koskaan tavata isoäitiään.

Myöhemmin parikymppisenä setä oli ollut seikkailijaporukan (johon kuului sedän lisäksi 2kpl kääpiösotureja, haltiavaras ja ihmisjousimies) matkassa seikkailemassa. Tämön jälkeen setä oli pari vuotta töissä Throalin armeijalle, ja on myöhemminkin tehnyt aina välillä joitain hommia Ban-järven alueella olevalle varuskunnalle.

Uskimin ja sedän (nyt 38-vuotias) välit ovat ihan hyvät, ja koska ikäero ei ole ihan mahdottoman suuri, välit ovat ehkä enemmän kaverityyliset kuin oppilaalla ja opettajalla keskimäärin on. Luonteeltaan setä ei ehkä ole ihan stereotyyppisen velhon oloinen, esim. hurtin huumorin heittäminen tai baarissa käyminen ei ole sille vierasta.

Raden / Fadar

Ulkonäkö ja luonne

Noin 25-vuotias pienikokoinen (157cm, 62kg) ja jäntevä ihmis-varas. Erityispiirteinä arpinen, tatuoitu ja päivettynyt iho sekä kalju.
Harvasanainen, nopeaälyinen, huumorintajuinen, sarkastinen ja ehkä välillä jopa kyyninen persoona. Joutuu usein sanaharkkaan Kabalin kanssa.

Muuta huomioitavaa

Käyttää pohjoisen suunnalla nimeä Fadar, mutta tunnetaan etelässä nimellä Raden. Kaikki eivät välttämättä tiedä molempia nimiä tai kumpi näistä on oikea.
Omistaa hide armorin, joka valmistettiin Haarkissan kylää häirinneen Dyren nahasta.
Periaate: "Kunhan hinnasta sovitaan."

Tausta

Kotoisin Denlikiyanin pikkukaupungista, joka sijaitsee noin kolmen päivämatkan päässä Onman-jokea ylävirtaan päin Ban-järveltä. Kaupungin läpi kulkee Urupan ja Parlainthin välinen ja Lake Banin ohittava Vanha Theralainen tie, jonka karavaanit kuljettavat suuria määriä tavaraa näiden kolmen ison kaupungin välillä sekä vielä kauemmas länteen. Tämän vuoksi Denlikiyan on suht vilkas kauppa- ja pysähdyspaikka monille erilaisille matkalaisille.

Vilkas liikenne houkuttelee paikalle usein myös onneaan koettelevia varkaita. Nuorena Raden joutui selviämään lähes omillaan kaupungin melskeessä, kun hänen köyhät vanhempansa kuolivat vakavaan keuhkotautiin Radenin ollessa alle 10-vuotias. Orpo katulapsi kuitenkin pian oppi hankkimaan ruokansa torikauppiailta näpistelemällä, kerjäämällä ja hoitamalla lähetin tehtäviä. Vuosien varrella Radenissa kuitenkin heräsi kiinnostus tatuoimista kohtaan hänen tarkastellessaan etelästä pohjoiseen kulkevia palkkasotureita, seikkailijoita ja muuta roskasakkia.

Raden tarkkaili torilla useita kuukausia, kunnes uskaltautui puhumaan eräälle torin tatuoijista, joka oli saapunut kaupunkiin pari viikkoa aiemmin. Tutustuttuaan hieman hämäräperäiseen tatuoijaan paremmin, tämä kertoi olevansa kiertelevä adepti, joka nykyään pääasiassa hankkii tulonsa tatuoimalla. Radenin kiinnostus heräsi, koska oli pienenä kuullut näistä maagisia kykyjä omaavista adepteista. Hän suostutteli tatuoijaa kertomaan enemmän itsestään ja ammatistaan. Pian selvisi, että tatuoijan adeptisuuntaus oli varas ja hänen nimensä Kojair. Raden suostutteli Kojairin opettamaan adeptikykyjä hänelle, mutta ei ilman vastapalveluksia. Radenin tuli toimia Kojairin kisällinä ja juoksupoikana ruokapalkalla sekä kulkea mukana matkoilla mikäli tahtoi todella oppia varkaan taidot.

Aluksi Kojairin kylmäkiskoinen suhtautuminen oppilaaseensa outoine päähänpistoineen vaivasi Radenia, mutta vähitellen hän oppi kuitenkin pitämään tästä kymmenisen vuotta vanhemmasta adeptista omalla tavallaan. Raden kulki Kojairin mukana ympäri itäistä Barsaivea oppien tatuoinnin ohessa tiirikoimaan lukkoja, tyhjentämään varomattomien taskuja, purkamaan ansoja sekä liikkumaan todella huomaamattomasti. Radenin opittua lähes kaiken aloittelevalle varas-adeptille tarpeellisen kahdeksan Kojairin seurassa vietetyn vuoden jälkeen hän alkoi lähestyä kahdettakymmenettäkolmatta ikävuottaan. Tällöin he olivat matkalla Marrekin kaupungista kohti pohjoista Parlainthin suurkaupunkia, kun Kojair sai jälleen yhden omituisista päähän pistoistaan pilailla hieman kaupungin kaartin kanssa ja vaati Radenia mukaan.

Ensimmäisenä yönä Marrekin kaupungissa Kojair laittoi toteen suunnitelmansa jymäyttää yhtä kaupungin aatelisista. He hiipivät lähelle isoa kartanoa, jonka Kojair tiesi kuuluvan melko varakkaalle, kaupankäynnillä rikastuneelle aatelissuvulle. Heittohaan ja köyden turvin Raden ja Kojair ylittivät taloa ympäröivän matalan muurin pihan puolelle. Raden onnistui tiirikoimaan kellarin oven auki ja molemmat hiipivät hiljaa sisälle kellariin. Pienellä lyhdyllä he valaisivat tietään kellarissa, kunnes pääsivät ylös ensimmäiseen kerrokseen, jonka käytävät lähes täydet kuut valaisivat suurien ikkunoiden läpi pilvettömältä taivaalta. Heidän kohteensä oli perheen naimaikään tuleva tytär, jonka huone sijaitsi toisessa kerroksessa.

Raden ja Kojair pääsivät välikohtauksitta huoneen ovelle ja sisälle lukitsemattomasta ovesta. Nuori nainen nukkui hiljaa valtavassa sängyssään eikä tiedostanut kahden varkaan olevan huoneessa. Sillä aikaa, kun Raden tutki laatikostoja ja poisti korulippaista kaiken arvokkaan pieneen pussiin sekä taskuihinsa, Kojair otti mukanaan olleet sakset ja leikkasi osan neidon tarkasti varjelluista pitkistä, mustista hiuksista jättäen tasaiseen leikkaukseen ison reiän. Kojair poimi hiuskiehkuran mukaansa jättäen perään musteella kirjoitetun tervehdyslapun peilipöydälle, jossa luki vain "Kirkas yö vaatii mustan uhrin". Poistuminen rakennuksesta sujui yhtä kuin sisälle pääseminen vaivatta vähäisen sisävartioinnin takia. He jopa lukitsivat kellarin ovet perässään ja poistuivat muurin yli takaisin kaupungin varjoihin.

Seuraavana päivänä kaupungin kaarti järjesti laajat etsinnät murtovarkaista, mutta Raden ja Kojair olivat ehtineet jo poistua aamun sarastaessa kaupungista. Muutama päivä tämän jälkeen Kojair ilmoitti Radenin koulutuksen olevan lopussa toistaiseksi ja kehoitti Radenia lähtemään omille teilleen muutamaksi vuodeksi ja etsimään onneaan ja seikkailuja toisaalta. Raden suostui tähän ja ehdotti, että aina kun he olisivat Denlikiyanissa, ripustettaisiin torin laidalla olevan majatalon ikkunasta punainen nahkavyö roikkumaan. Näin sovittuaan Kojair lahjoitti Radenille toisen tiirikka- ja työkaluseteistään, he jakoivat matkaruuat, osan rahoista ja erkanivat omille teilleen sen suuremmin hyvästelemättä.

Tämän jälkeen Radenin tie on vienyt useita kertoja Parlainthin, Kratasin sekä Urupan kaltaisiin suurkaupunkeihin työn ja rikkauksien perässä eikä siinä sivussa ole välttynyt kaartienkaan kanssa kahnauksilta. Denlikiyanissa hän on vieraillut kerran, eikä ole tavannut opettajaansa Marrekista lähdön jälkeen. Lopulta hän päätyi jostain syystä Throalin kuningaskunnan kyljessä sijaitsevaan Bartertowniin, missä törmäsi työtehtävän aikana seikkailijajoukkoonm, jonka mukana nykyään kulkee.

Sharzin

T'skrang-Trubaduuri

Pääsivu