MeriExalted:Muistiinpanot

Jadekartan arvoitus

Keisarikunnan sotabireme (Vesilaivasto?) tuhoaa kyytialuksemme Liljankukan, kaappaa mukaansa pari tyyppiä, pelastumme kolmistaan veneeseen. Pian horisontissa näkyy purjeita, mietimme ovatko vihamielisiä. Paljastuu olevan Denzikin kaupunkilaiva, ohjaamme heidän luokseen. Meidät poimitaan kyytiin, kerromme että laivamme tuhottiin muttei että oli Keisarikuntaa. Denzik saapuu kolmen päivän päästä Kirkkaintyössä. Etsimme ravintolan, Tuuli tarjoaa köyhemmilleen. Tärkeämpi heppu (Faizel) saapuu, kyselee tilanteesta, kerromme että oli Realmin tyyppejä. Saamme majoituksen, seuraavana päivänä Jin parantaa kätensä loukanneen, Veli ja Tuuli tutustuvat kulttuuriin muuten.

Faizel tulee pyytämään meitä mukaan Makrilli-laivaansa ottamaan vastaan Kultakukkaroa, palaavaa kauppalaivaa. Melko pian matkan aloittamisen jälken vastaan tulee isompi punapurjeinen laiva, jonka kapteeni Rahman tulee juttelemaan. Haluaa saada selville, tietääkö kukaan Liljankukka-laivasta; Jin astuu esiin ja kertoo arvioistaan. Rahman kyselee vähän ja lähtee sitten Liljankukan kaappauspaikan suuntaan. Jin arvelee että asia on Rahmanille tärkeä mutta että itsekkäitä motiiveja on kyseessä.
Jatkamme matkaa kohti tapaamista, ja saamme Kultakukkaron näkyviin, mutta huomaamme samalla läheiseltä saarelta hyökkäävän neljä piraattilaivaa. Nopeampina kolme piraattialusta neljästä pääsee ohi, viimeistä yritetään puskea mutta onnistuu mokoma väistämään. Piraatit hyökkäävät laivaan, Jin rupeaa loitsimaan tulilintua ja Merisaukko puolustaa häntä. Tulilintu räjäyttää ensimmäisen laivan, Merisaukko nopeasti hoitelee merirasvoja, Tuulen linko ei oikein iske. Loput kaksi piraattilaivaa pakenevat, Jin parantaa haavottuneita mutta rupeaa loistamaan joten Merisaukko rauhoittelee väkeä. Faizel kiittää tunteikkaasti mutta pyytää myös lähtemään Denzikistä kun seuraavaan satamaan päästään; näin tehdään, ja myydään samalla vene.
Keskustellaan Kirkkaanteoksessa mitä tehdään seuraavaksi, Jinin kannustamana todetaan että ehkä kaapattujen tyyppien kohtaloa voitaisiin selvittää. Tuuli esittelee mystistä karttaansa, Jin liittää siihen osan jonka kiinnittämistapaa Tuuli ei ollut aiemmin tajunnut. Jin kerää opetusta ja tutkii karttaa, Tuuli kerää tietoja Keisarikunnan laivoista ja piraateista, Veli käy puhumassa siskolleen ja hoitelee töitään. Sykäyksessä käydessään Veli huomaa laivan joka kovasti näyttää siltä joka upotti Liljankukan; laivan nimi on Harhaileva Hai ja se on (kuulemma) menossa kohti Uuskiveä. Jinin taikoilut etenee hitaasti.

Eräänä yönä Tuuli herättää Jinin, näyttää kastimerkin ja kysyy Aurinkoisuudesta. Pohditaan keinoa päästä Harhailevan Hain perään. Todetaan että Autere on satamassa ja mennään pyytämään siltä kyyti. Veli puhuttaa hyvin, on sympaattinen; Jin huomaa että Tuulensilmän sekä miehistö että kapteeni on jänniä. Saamme kyydin Uusikiveen ja tutustutaan matkalla Autereeseen.
Uuskivessä kukin kerää tietoja tavallaan, Hai oli täällä muutama päivä sitten. Illalla Jin ilmoittaa Autereelle kaikesta taikaisesta laivalla, Autere ei vastaa. Seuraavana päivänä Tuuli pääsee Liljankukasta kaapatun naisen jäljille, nähty pienessä arvotavarakaupassa. Kerrotaan että oli ollut vastahankaisen oloisena varakkaan oloisen tyypin kanssa; kysyivät mielenkiintoisesta kartanpalasta jonkalainen saattaisi olla Azuurin kaupungissa. Nopea purjehdusmatka Azuuriin, serkun kaupasta oli ehditty jo ostaa jadepala. Päivän seurannan aikana laivassa ei näy mitään, mutta Jin loitsulumoaa yhden merimiehen ja saa tietää minne kapteeni on mennyt.
Mennään tutkimaan majataloa. Kimalle ei löydä tyyppejä, mutta Tuuli menee asiakkaana ja löytää nopeasti oikean huoneen, jossa puhutaan vanhaa kieltä. Jin kuuntelee Kimalteen kautta parin miehen pohdintoja jostain tytöstä, kartanpaloista, ja tyypistä nimeltä Loistava Aalto. Pohditaan missä kohdassa on parasta käydä kapteenia vastaan, ja mennään lopulta majataloon Autereen jäädessä ikkunan alle. Kapteeni on tyytymätön sisään työntymisestä, ja Jin rupeaa tivaamaan kapteenilta miksi tämä upotti Liljankukan. Kun kapteeni ei kadu, Jin toteaa että ei varmasti ainakaan nyt auta kartan kanssa. Kapteeni vetää esiin sinijadeisen miekkansa, vie sen Jinin kurkulle, Jin vislaa – ja sisään ponkaisee Autere!

Kapteeni vetää miekastaan irti toisen ja asettaa sen Autereen suuntaan. Pientä sohimista tapahtuu puoleen ja toiseen, mutta Autere ja Tuuli nopeasti pistävät tyypin hengiltä, kapteenin täyttäessä huoneen vedellä ja Autereen loistaessa aurinkoisen meren lailla. Tapahtuu pikainen sotasaaliin keruu ja siirtymä toiseen huoneeseen odottamaan Autereen loisteen laskeutumista. Keskustellaan tilanteesta ja minne seuraavaksi. Kun päästään satamaan, todetaan että Harhaileva Hai on lähtenyt soutaen pois ja lähdetään perään.
Alkuun on hiukan myötätuulta, saadaan vähän Haita kiinni, sitten tyyntyy. Yöllä lillutaan, aamulla vähän, sitten nousee myrsky. Autere pitää laivan kasassa ja lähestytään Haita. Veli käskee huutaen pysähtymään, eivät tottele, Jinin tulilinnun jälkeen antautuvat (ja hylkeetkin auttoi). Laivalta löytyy Hopeahelmi ja dynastihytillinen arvotavaraa. Malik otetaan mukaan, käskee Haita palaamaan Kerkeisille. Koitetaan kuulustella Malikia, Hopeahelmi kertoo köyhästä lapsuudestaan ja kuinka kulki Lefteriksen kanssa ympäriinsä. Jin koittaa muttei onnistu lumoamaan Malikia, joten dumpataan se pikkusaarelle ja palataan Kirkkaanteokselle.

Kirkkaanteoksella harjoitellaan paremmiksi ja Jin jatkaa tutkimuksia. Jahkaillaan että mihin suuntaan lähdetään, mutta Tuulen vahva mielipide kartan suhteen lähtee viemään länteen. Useamman päivän jälkee ohitetaan Amphiro ja päädytään pienen kivisen saaren lähelle. Autere huomaa hyvän luonnonsataman, ja aurinkoistiimi lähtee tutkimaan saaren keskustaan. Rannalta lähtee jonkunlainen polku, ja pienen kiipeämisen jälkeen löytyy lämpimämpi viidakko. Alue on myös Villimpi, onneksi ei kovin voimakkaasti, ja lähdetään kävelemään merenpohjan tavalla käyttäytyvän metsän läpi, villeyden hiukan kasvaessa. Jin vetää joukkoa eteenpäin, vaikka polku takaa katoaakin. Jonkun matkan jälkeen Autere ehtii huomaamaan pantterikiipijän, joka kumppaninsa kanssa hyökkää ryhmän kimppuun. Otukset ovat selvästi vaarallisia mutta neljä aurinkoista hoitelee ne nopeasti hengiltä. Hengähdystauon jälkeen jatketaan, kunnes yhtäkkiä villeys loppuu. Lyhyen matkan jälkeen myös metsä loppuu, ja edessä aukeaa isompi aukio jonka reunalla on ränsistyneitä majoja ja keskellä ihme laite joka Jinin arvion mukaan aiheuttaa luonnollisemman alueen. Tuuli löytää etsityn viimeisen jadeisen kartanpalan eräästä majasta, jossa oli myös kolme luurankoa. Tuuli yrittää asettaa sen ensin paikalleen, mutta olan yli riittävästi kurkittuaan Autere saa vuoron ja hoitaa sitten palan paikalleen. Kartta asettelee itsensä paikalleen ja esittää sen jälkeen saarta jolla ollaan. Koitetaan, sen voi järjestää eri asentoihin, joista useimmat on turhia mutta muutamat esittää joitain muita paikkoja. Palataan Tuulensilmälle ilman ongelmia.

Tutkitaan karttaa, se osaa näyttää attunoituja asioita. Jinin manse näyttäisi olevan lähellä, joten purjehditaan sinne. Paikalliset vaikuttavat ystävälliseltä, kertovat paikan olevan Wan Jiru. Lähdemme sisämaahan kiipeämään korkeimmalle kohdalle. Heti ei löydy mitään, mutta kallion laki on kahdeksankulmaisen symmetrinen. Jin asettuu oikeaan kohtaan keskelle, sydänkivi rupeaa humisemaan ja keskelle aukeaa kuoppa. Tuuli ja Jin hyppää kuoppaan, Tuuli rupeaa kaivamaan ja Jin loitsii ympärilleen liekin. Noin tuntia myöhemmin saadaan aikaan pieni aukko ja Tuuli kiipeää alas. Muut seuraava eteishalliin hetkeä myöhemmin. Jin etsii ohjauspaneelin ja käskee valoja päälle, jonka seurauksena kaikki mansen päällä ollut maa räjähtää ympäriinsä estämästä. Veli rupeaa etsimään paikan nimeä ja saa kohta pikakurssia Jiniltä Vanhasta Kielestä. Miltei koko paikka on tehty hyvin kestävästä lasista, ja joka kerroksesta näkyy taivas, ikään kuin ylempiä kerroksia ei olisi olemassa. Muut hyväksyvät Jinin ehdotuksen pysyä paikalla päiviä, muttei välttämättä viikkoja, ja Veli lähtee hakemaan lisävarusteita. Matkalla vastaan tulee kyläläisten partio, mutta Veli puhuu ne takaisin.
Seuraavana päivänä muu Kehä attunoituu myös manseen ja kylän shamaanit tulee merkitsemään mansen tabuksi, Veli yrittää hiukan rauhoitella mutta epäluuloisia ovat. Sitä seuraavana päivänä Korpinveri ilmaantuu näkyviin, joten sännätään kylään ottamaan Rahman vastaan. Juttelu on varovaista suuntaan ja toiseen, eikä mitään merkittävää paljastu. Mennään laivalle, Rahman palaa omalleen, päätetään että Jin voi lähteä vielä tutkimaan mansea, muut jäävät laivalle vartioimaan jos Rahman tulee laivan kimppuun esim. Hopeahelmen perässä.

Yön aikana tulee kummallinen sumu ja kaikki paitsi Autere nukahtaa. Veli herää kun "Autere" herättää ja käskee katsomaan Hopeahelmen perään. Pienen unisekoilun jälkeen Veli herää oikean Autereen tönimiseen ja käy taklaamassa kannelta unissakävelevän Hopeahelmen. Loppuyö sujuu ilman lisäongelmia. Seuraavana päivänä Jin analysoi loitsua ja keskustellaan Hopeahelmen kanssa. Rahman tulee taas käymään, nyt myönnetään Hopeahelmen paikallaolo. Rahman yrittää vakuuttaa Helmeä mukaansa, Veli pyytää tarkempaa selostusta mihin Helmeä tarvitaan. Rahman kertoo että haluaa yhden tietyn esineen Hopeahelmen edesmenneen isän aarteista ja että Helmeä tarvitaan jotenkin tähän. Kun Helmi on yhä epäileväinen, Veli ehdottaa Rahmanille että mennään yhdesä. Pienen tinkimisen jälkeen Rahman suostuu. Selvitetään että paikka on noin viikon-parin päässä kaakossa ja lähdetään seilaamaan.
Matkalla harjoitellaan ja Jin kutsuu itselleen ukkoslinnun (ilmalementaali) kumppaniksi ja suojelijaksi. Etsitty paikka vaikuttaisi olevan avointa merta, saaria on näkyvissä muttei vieressä. Rahman tulee Tuulensilmälle, Hopeahelmi ei heti tajua mitään mutta vähän ajan päästä kävelee keulaan, silmät rupeaa loistamaan turkoosia valoa, tukka leijumaan ja laivan alle ilmaantuu pyörre. Pyörre vie pohjaan asti; siellä on huippu, siitä avautuu ovi ja laiva syöksyy siitä sisään pimeyteen. Kootaan itsemme ja todetaan olevamme pienessä, aivan tyynessä vesialtaassa. Yhdellä reunalla on laituri, veneillään sinne, näyttää olevan pari rakennusta ja kuolut puutarha. Jin toteaa että on taikainen paikka, tosin vähän irti Luomakunnasta; vesiallas rupeaa hiljalleen valaisemaan turkoosilla hehkulla. Tutkitaan isompaa rakennusta, Tuuli saa avattua ainoan kiinni olevan oven ja Rahman löytää haluamansa kaulakorun. Tutkitaan paikkaa yleensä, kerätään arvoesineitä, Hopeahelmi tuntee yhteyttä paikkaan ja näyttää saaneen jotain voimia asian suhteen, mutta ei saa selkeää kontrollia. Lastataan laiva arvoesineillä, laitetaan Hopeahelmi keulaan ja sisäinen taikuus vie laivan pinnalle. Korpinvereltä tulee vene, hyvästellään Rahman ja lähdetään kohti lähintä telakkaa korjaamaan Tuulensilmää.

Henkilöitä

• Denzikin joku Satamamestari Bassam Ismat.
• Faizel Shander, Denzikin partiolaivaston varakomentaja.
  • Intimacyt: Huolehtia Denzikin turvallisuudesta
• Kapteeni Rahman Punainen (laiva Korpinveri)
  • Punainen iho, pujoparta, erittäin siistit vaatteet. Ilmeisesti tunnettu piraatti Aallonharjan alueella, eikä aivan normaali ihminen.
  • Hyvin tärkeä kaulakoru, "ei tee enää mitään" kun sai takaisin.
• Hopeahelmi, Liljankukalta kaapattu nainen. Sininen, läpikuultava tukka. Ihossa kimaltelee valon leikkiä vedenpinnalla vedellä ollessaan.
  • Lefteris oli toveri, katosi johonkin satamaan (Kerkeis?) melkein heti kaappauksen jälkeen.
  • Isä Loistava Aalto: "Poistunut keskuudestamme" (sanoi Rahman). Oli ehkä jotain tekemisissä jadekartan palan kanssa.
• Perämies, Peleps Malik
  • Kapteeni Peleps Gervasis, kuollut

Jenlein pelastukset

Tuulensilmä ajaa Jenlein satamaan. Jin lähtee etsimään autettavia, Tuuli korttipeliä ja Veli kauppiaita. Autere jää korja(utt)amaan laivaa. Jin etsiskelee myös historiallisia tai yliluonnollisia asioita; jumalverisiä on joitain. Linnake on hyvä puolustukseen mutta ilman hallitsijaa, ei taikuutta. Saaren toisessa päässä näkyy tumma aura, ja Jin käy siellä mätkimässä aaveita. Muutamaa päivää myöhemmin Hopeahelmi näyttää että osaa tehdä itselleen kuplan ja liikkuu sillä vedessä. Vähän ennen kuin Tuulensilmä on korjattu, herätään aamuyöstä tulipaloon Jenlein reunalla. Autere ehtii paikalle ensin ja huomaa aavemaisen tyypin ennen kuin se ehtii lyödä kirveellään. Jin ei saa aaveelle mitään aikaan, mutta Tuuli linkoaa siihen kiven sen verran tehokkaasti että sen varusteet tippuu maahan ja tyyppi katoaa. Autere lyö perään aineetonta haamua, joka hajoaa pois. Veli lähtee pakenevien siviilien suuntaan ja huomaa kaksi isompaa joukkiota, yhden aaveita ja toisen zombeja. Autere lyö valtaisan aallon joka kumoaa aaveita ja laittaa varusteita lentämään; Jin loikkaa katolle loitsien tulilinnun zombielaumaan, joka syttyykin tuleen. Veli ja Tuuli harventavat zombilaumaa tahollaan. Jäljellä olevat haisevat zombit yrittävät aaveiden kanssa lyödä Veliä ja Auteretta, mutta eivät osu. Veli ja Autere pätkivät loput zombiet, jotka valitettavasti ehtivät sytyttää lähimmät rakennukset tuleen. Tuuli ja Jin yrittävät poistta aaveita, mutta pääsevät mokomat vielä lyömään takaisin kaikkia. Aaveet ovat sitkeitä ja yrittävät vielä pistää vastaan, mutta lopulta ne lyödään kaikki takaisin henkimaailman puolelle. Ruvetaan sammuttamaan tulipaloa, Veli johtaa ja kovasti hohtava Autere antaa taktisia neuvoja ja kaataa riskialttiita rakennuksia. Jin hajoilee ruvetessaan tajuamaan onnettoimien kansalaisten kärsimyksen. Todetaan että epäkuolleet taisivat tulla Jinin huomaaman pahan auran suunnilta.

Jin rupeaa hoitamaan loukkaantuneita ja kaupungin johto pitämään hätäkokousta, Tuuli ja Veli menee kuuntelemaan. Jonkun verran on antipatioita muukalaisia kohtaan, mutta Veli vaihtaa näkemyksen siihen että lähetetään vaan muukalaiset tutkimaan asiaa ja todistamaan ettei ollut heidän vikansa. Aamun tultua pahimmat ongelmat on korjattu ja lähdetään kävelemään kohti tois' päätä saarta. Varjomaa näyttää synkältä kivikolta, Autere sukeltaa Aavan johdattelemana katsomaan, miltä se näyttää veden alla. Vesi on epäluonnollisen kylmää, ja pohjasta löytyy pienen matkan päässä rannasta pienehkön monoliitin tai ruumisarkun kaltainen esine. Päätetään nostaa se sieltä katsottavaksi, Autereen, Tuulen ja Velin tehdessä raskaan työn ja Hopeahelmen auttaessa löydettyään uusia ja erilaisia tapoja käyttää voimiaan. Jin tutkii isoa karkeatekoista kiviarkkua, ei liene ollut pohjassa kovin montaa vuotta. On kuitenkin maaginen ja ilmeisesti tehty varjomaan luomista varten. Autere avaa arkun, sisällä on hyvin pahanhajuista mönjää. Jin ampuu tulilinnun arkkuun, mönjää lentää ympäriinsä mutta ei suuremmin tuhoudu. Todetaan ettei jakseta enempää yksin ja käydään hakemassa kylästä posse tuhoamaan arkku. Kaadetaan puita, poltetaan iso kokko ja pilkotaan arkku pieniksi murikoiksi ja kyläläisten asenne paranee hieman.
Seuraavana päivänä, kun ollaan valmistautumassa lähtöön, saarta kohti purjehtii pari Pelepsin laivaa. Päätetään yrittää odotella ja toivoa että eivät rupea uteliaiksi tai käy kimppuun. Ainakin aluksi suhtautuvat rauhallisesti, pysytään poissa näkyvistä. Tuuli menee salakuuntelemaan, Peleps Gaios on saattueen pomo ja tullut varmistaan että ollaan Keisarikunnan nuhteessa. Päätetään ettei ruveta ihan vielä haastamaan riitaa vaan yritetään vain häipyä hiljalleen. Tuuli käy vähän vakoilemassa minne saattue on seuraavaksi menossa ja ruvetaan suunnittelemaan sinne vastarintaa.

Kuvernöörin porukka on tullut Amphirolta, kohtuullinen osa jäämässä Jenleihin ja ilmeisen pätevämpiä tappelemaan kuin paikalliset. Tuulen palatessa Tuulensilmälle perässä tulee pieni ryhmä keisarikunnan väkeä Immakulaatin johdolla. Ei totella huutelevaa munkkia vaan lähdetään Jinin loitsiessa tuulta purjeisiin ja Autereen huudellessa loukkauksia. Munkki juoksee veden yli laivan luo, hyppää kyytiin, Autere lyö sitä lujaa ja Veli esittää muistettavasti pelokasta alaista. Munkki päättää häipyä hakemaan lisäjoukkoja, häivytään avomeren suuntaan, saarelta nousee tuli jolla ovat tulossa perään. Autere muistaa lähistöltä kivan pikkusaaren jonka vieressä on hiekkasärkkä, purjehditaan sinne yötä myöten. Autere onnistuu melkein huijaamaan trireemin kapteenin hiekkasärkälle, mutta mokoma kikkailee sen ohitse, kunnes Jinin tuulenpuuska saattaa trireemin tiukasti särkälle. Pohditaan mitä seuraavaksi, lopulta päätetään ettei käydä sotasaalistamassa niiden aseita, mutta vain rikkomassa trireemiä niin etteivät pääse enää perään. Jin lähtee mursukyydillä (Aava), muut veneeellä. Valitettavasti vene huomataan ja sitä ammutaan Imahdusjousella; Tuuli hyppää ylös ja Veli torjuu olemuskuula alas, mutta mokoma tuhoaa kuitenkin veneen. Autere ponkaisee ilmaan, rupeaa loistamaan yössä ja leikkaa valtaisalla olemusaallolla trireemin toista puolta; samalla Jin lähettää toiselta puoleta Laavalasiperhosten Parven. Trireemi on säpäleinä, sitten varmaan lohikäärmeveristen kimppuun.

Autere hyppää reelingille, vastassa on legioonalaisia jotka asettautuu puolustusasemiin; peräkannelta lentää Chakram mutta se torjutaan. Jin hyppää toiselle laidalle, ottaa taisteluasennon ja viereen laskeutuu ukkoslintu ihmismuotoon muuttuen. Tuuli ja Veli kelluu veneenkappaleiden varassa, Tuuli linkoaa jalokiven munkin korvaan ja Veli ui kohti laivaa. Legioonalaiset hyökkää Autereen, Jinin ja Astran kimppuun, osuvatkin mutta vain Jin joutuu säntäilemään pakoon. Auteren kaataa iskullaan munkin, mutta peräkannelta saapastelee paikalle laivan haarniskoitu soturi. Tuuli yrittää lingota kolikolla soturia mutta mokoma torjuu kilvellä. Soturi ponkaisee legioonalaisten yli ja yrittää lyödä daiclavellaan Auteretta mutta räjäyttää vaan reelingistä pätkän. Veli kiipeää tikarien avulla keulaan lähelle kantta. Astraa tulee lyömään kapteenin näköinen tyyppi sapelimaisella daiclavella, ei osu, Astra lennähtää siunaamaan Auteretta. Legioonalaiset jaksaa heilua muttei osu. Jin taakse ilmaantuu maaginen kutsukehä, kun hän kietoo ja kaataa huiveillaan legioonalaisia. Munkki heittää taas chakramilla, ohi. Autere hypähtää voltilla mastoon ja leikkaa soturia valtaisalla aallolla, jonka lopuksi animasta muodostunut lohikäärme iskeytyy soturin läpi, pudottaen hänet polvilleen. Tuuli sinkoaa munkkia taas arvoesineellä, heikentäen häntä pahasti osumalla kovin arkaan paikkaan. Veli loikkaa kannelle, toteaa ettei osaa käyttää Imahdusjousta ja tökkii vain sen ympäriltä legioonalaisia pois. Soturi ja kapteeni eivät osu, kuten eivät legioonalaisetkaan. Astra mujauttaa kapteenia ja Jin loitsii laavalasiperhosia jotka tipauttaa munkin ja tuhoaa suurimman osan legioonalaisista. Soturi ja legioonalaiset antautuu, kapteenikin hetken päästä. Veli rupeaa järjestelemään antautumista ja Jin kauhistuu tekemäänsä vahinkoa. Soturi, Diadarma, ei oikein halua luopua panssaristaan mutta Veli vakuuttaa hänet ja kantaa sen Autereen jalkoihin sotasaaliskasaan (johon kuuluu myös imahdusjousi). Tuuli saapuu Tuulensilmän kanssa hetken päästä ja rupeaa tutkimaan paikkoja tarkemmin. Jin ja Veli haastattelevat Diadarmaa ja kapteeni Peleps Krasimiria; kerrotaan Autereelle että Diadarma mukaan ja jätetään loput lähisaarelle.

Palataan Jenlein suuntaan selvittämään mikä siellä on tilanne ja pohditaan matkalla lähiympäristön politiikkaa. Puhutaan Diadarman kanssa työnantajan vaihtamisesta ja Jin on kovin lumoava Diadarma kohtaan. Jenleissä Tuuli naamioi Velin ja menevät kuulostelemaan paikallisten tuntoja. Velin mukaan kansan syvät rivit ovat tyytyväisiä saapuneesta kurista ja järjestyksestä, Tuulen mukaan kuvernööri voi aiheuttaa kapinan ja sotilaat ei riitä pysäyttämään kansalaisia. Suunnitellaan strategiaa, Veli lähtee turhauttamaan sotilaita, Jin lumoamaan kuvernööriä pois ja Tuuli & Autere vartiomaan. Sotilaat ja merimiehet saavat syvän masennuksen Jenleistä, mutta muiden kävellessä kaupungintalolle Jadelaivaston amiraali Autere huomataan ja vartijatkin on penseitä eikä kiertelevä astrologi Nij pääse kuvernöörin puheille. Ikkunan kautta paikalle hyppääminen toimii, ja kuvernööri suostuukin kuuntelemaan astrologin teerituaalia, huonoin kohtalo on joutua Autereen lävistämäksi. Rituaalin perään Jin tekee hypnoottisen eleen, eli loitsii kuvernöörin uskomaan Jenlein olevan turha ja arvoton saari. Autereen saapuessa majataloon keisarikunnan sotilaat häipyvät, Tuuli menee perään ja saa kuulla kuinka raportoivat Autereen nähdyksi; Tuuli ja Autere häipyvät tois puolelle toria, Autere hyppää katolle piiloon ja Tuuli katoaa varjoihin. Häivytään paikalta, muuta laivalle ja Tuuli jää vielä erinäköisenä seuraamaan tilannetta kaupungilla. Seuraavana aamuna keisarikunnan väki näyttää valmistautuvan lähtöön ja Tuuli palaa raportoimaan. Jin ehdottaa varjomaan tutkimista sillä välin kun odotetaan lohikäärmeveristen poistumista Jenleistä.

Seilataan varjomaan lähelle, Jin menee meditoimaan sinne ja koittaa voiko Alamaailmaan siirtyä päiväsaikaan. Ilmeisesti ei, mutta yöllä voinee palata Luomakuntaan, ja keinojakin voisi kehittää. Siirrytään Alamaailman puolelle, mutta ei voida kävellä kylään koska suurin osa saaresta puuttuu tällä puolen. Päätetään tuoda vene Alamaailman puolelle ja mennä katsomaan että löytyykö kaupunkia, ja löytyyhän se Autereen ohjauksessa Jinin puhaltaessa loitsulla tuulta purjeisiin. Kaupunki on pienempi ja harmaampi muutamia väripilkkuja lukuunottamatta (äskettäin kuolleille uhratut asiat). Suurin osa kaupunkilaisista on kuolemaansa jumittuneita, mutta pormestari Solveig on tietoisempi ja osaa kertoa paikalla käyneen ehkä muutama kuukausi sitten pari Syväiseksi epäiltävää tyyppiä (toinen sotilaallisempi panssarissaan, toinen hautausvaatteissa). Jin tutkii vähän aikaa kaupunkilaisia ja käydään katsomassa hautausmaata. Palataan Luomakunnan puolelle ja lepäillään loppuyö, palataan sitten Jenlein suuntaan.
Aavan tarkistettua että on Keisarikunnan väki häipynyt, purjehditaan Jenlein satamaan. Tuuli menee pelaamaan, Veli lähtee selvittelemään kansalaisten tuntoja (yllättävän positiivisia asian suhteen), ja Jin menee kertomaan pormestarille ja heimopäällikölle että hän pyysi että Kuvernööri lähtee. Jin esittelee itsensä myös loitsijaksi ja aikovansa asettua asumaan Jenleihin, ainakin osa-aikaisesti. Käydään katsomassa linnoitusta, Keisarikunnan väki on jättänyt ilmoituksen että omistaa sen ja sinetin. Tuuli ja Autere valtaavat linnoituksen, jota on hiukan kunnostettu mutta ei vielä valmiiksi asti. Veli käy puhumassa johtajille (Jin esitellään loitsijaksi) ja saa neuvoteltua sopimuksen jossa Kehä pääsee käyttämään linnoitusta sillä ehdolla että puolustetaan Jenleitä. Linnake on melko tilava, Jin rupeaa kasaamaan sinne sairaalaa.

Mietitään mistä saada rahaa Jenlein kunnostukseen – satamaa voisi linnoittaa, sairaalaa rakentaa ja muuta vastaavaa. On sadonkorjuun aika, joten työvoima on vähissä, eikä yksi Autere kauheasti auta vaikka innokas onkin. Diadarma tekee sopimuksen että pääsee hakemaan osan väestään saarelta ja lupaa tulla takaisin Veden-Tulen välillä neuvottelemaan Autereen palvelukseen tulemisesta. Seuraavan kolmen viikon aikana Jin opettaa väkeä, Autere kouluttaa militiaa ja Veli yrittää kehittää Jenlein taloutta. Eräänä aamuna pormestari tulee kertomaan tietäjä Jinille nähneensä kummituksen, joten Jin menee tietysti kyttäämään sitä seuraavana yönä. Ex-pormestari ilmestyy, yrittää kommunikoida Jinin kanssa mutta ei oikein onnistu muuta kuin pitäisi kait mennä Alamaailmaan. Jin herättää muut, lähdetään Alamaailman puolelle. Siellä oli käynyt äskettäin taas Syväispari ja tällä kertaa tuhonneet paikkoja. Kuulustellaan paikallisia, Syväiset oli ilmeisesti turhautuneet ettei epäkuollutarmeija liiskannut Jenleitä. Tulivat Kallokivien suunnalta, jatkoivat Wu Jianin suuntaan. Koitetaan kehitellä jotain hälytysmenetelmää jotta Solveig voisi ilmoittaa Luomakunnan puolelle jos Syväisiä taas näkyy. Palataan vähän kierrellen, löytyy muutamia pikkusaaria lisää, joista yhdellä kumma laatikkotalo. Laatikkotalo kasvaa korkeutta lähestyttäessä ja on muutenkin vähän taikainen, eteläpuolella on ovi. Ovi on melkoisen penseä, eikä aukea Tuulen tiirikoinnista, Jinin tutkiskeluista tai edes Velin jutteluista huolimatta. Jin katselee ympärille, ja löytää vähän matkan päästä maahan peitellyn kivilaatan, jossa on kumma kuvio, varmaan sinetti tai puumerkki. Kartoitetaan vielä muutama pikkusaari lisää kun palataan Luomakunnan puolelle. Muut painuvat lepäämään mutta Tuuli menee tutkimaan laatikkotalon paikkaa Luomakunnan puolella, ja kyllähän sieltäkin löytyy kumma vääristymä. Mennään käymään alkuyöksi paikalla ja kävellään kohti keskustaa. Ensin menevä Jin tuntuu karkaavaan, joten otetaan edellä menevästä kiinni, joka toimiikin siihen asti kunnes Jin pääsee keskelle ja katoaa. Autere menee perään, sitten Veli, mutta Tuuli jää viksusti ulkopuolelle. Vääristymän sisällä on jotain rikkinäisen peilipallon kaltaista, hyvin syvällä; kosketuskontakti toisiin toimii mutta mitään ei näy tai kuulu. Hetken päästä Jin suostuu lähtemään, ja Tuuli käy myös katsomassa paikkaa. Testaillaan vähän, miten vääristymä toimii, sitten lähdetään takaisin Jenleihin. Jatketaan aiemmin mainittuja pitemmän ajan projekteja.

Autere opettaa sotilaallisia taitoja ja Jin kaikenlaista, Veli järjestelee talousasioita ja tutustuu pomoihin. Eräänä yönä Jin huomaa olevansa peilipallon sisällä, ja sen ulkopuolella on … jotain. Jin päättää herätä ja huomaa peilinsä säröytyneen. Kun sama toistuu toisen kerran, pyytää hän muita seuraamaan untaan, ja kolmannella kerralla rikkoo peilipallon ja huomaa sinetin jonka takaa jokin pyytää häntä rikkomaan sinetin. Jin pohtii Alamaailmajuttuja mutta toteaa ettei tiedä niistä kauheasti. Veli on kuullut kauheita Kallokivijuttuja kertovasta Iivarista, joka on viimeksi nähty Kerkeriksellä. Tehdään matkasuunnitelma, ottaen huomioon kauppatarpeet ja Hopeahelmen halun käydä Sanctumillaan. Pistäydytään, Hopeahelmi käy hakemassa arvotavaroita altaasta, sitten jatketaan kohti Suadelaa. Siellä Hopeahelmi vaihtaa kamojaan hyödyllisemmiksi ja koitetaan olla herättämättä Veljeskunnan temppelin väkeä, sitten Kerkerikselle. Veli löytää Iivarin suurin piirtein rähjäisimmästä kapakasta ja Tuuli käy kaappaamassa sen laivaan. Joskus puolenpäivän jälkeen Iivar herää mutta ei suhtaudu kovin sympaattisesti Jin kyselyihin. Jin ei jaksa suostutella, vaan hypnotisoi Iivarin luulemaan että Jin pelasti eilen hänen henkensä ja lupasi palvella häntä vuoden ja päivän. Veli sattuu löytämään Alamaailmasta kertovan kirjan, ja Jin diilaa sen itselleen vastapalveluksena sopivan elementaalin kutsumisesta. (Tuulikin käy hakemassa itselleen jotain luettavaa.) Lähtöä edeltävänä yönä Iivar saapuu siistiytyneenä Tuulensilmälle ja asettuu semi-miehistöksi. Tuuli on etsinyt itselleen eläinkumppania, ja Kerkeriksen metsästä löytyi musta leopardi. Seuraavana aamuna takaisin kohti Jenleitä.

Paluumatkalla Tuuli rupeaa purkamaan Iivarin tietoja ja pohditaan muutenkin aiheita Varjomaat, Alamaailma, Kallokivet, Epäkuolleet ja Syväiset. Osaava tarinankertoja, saamme kuulla mm. erilaisen (ja jotenkin uskottavan) tarinan Hopeaprinssin valtaan noususta. Kaikkiin kyselyihin ei suhtaudu positiivisesti, ja ohittaa jotain kyselyitä. Jinin näyttäessä tekstin osaa kääntää: "Tuhat kuollutta, sata elävää, kymmenen syntymätöntä, yksi tahto". Matkalla Iivari osallistuu jonkun verran laivatöihin, ja välillä vanhat upseerinvaistot puskee pintaan. Palataan parin viikon purjehduksen jälkee Jenleihin, kalibraatio on ihan pian.
Kalibraation kolmantena päivänä Alamaailman kello soi, joten lähdetään sinne. Matkalla vesi käyttäytyy kummasti mutta Autere osaa kyllä silti. Alamaailmassa on säkkipimeää, mutta Autere osaa Ala-Jenleihin kun on aiemminkin sinne purjehtinut. Kaupungintalolla on kamppailun jälkiä, isompi jengi käynyt kaappaamassa pormestarin ja ilmeisesti muutkin Jenlein aaveet; kello kilkattaa itsekseen kunnes Jin hiljentää sen. Tuuli ja Jin yrittävät jäljittää, mutta ei oikein onnistu. Jin pyytää Astraa käymässä ylempänä katsomassa, ja hän näkee jonkun valonlähteen kauempana idässä. Seilataan sinne, vihreä valo tulee laatikkosaarelta; hiivitään lähemmäksi. Vihreiden soihtujen keskellä näyttää olevan väkeä, sinetin kohdalla isompi valo. Tuuli lähtee hiippailemaan lähemmäksi tutkimaan asiaa, huomaa pari Syväiseksi epäiltävää ja myös pienen ryhmän elävän näköisiä, tulee kertomaan muille. Autere on vakuuttunut siitä että mitä rituaali onkaan, se pitää lopettaa; Jin ja Veli haluavat edes yrittää puhua ensin. Syöksytään keskeyttämään!

Panssaroitu tyyppi tulee vastaan eikä usko Velin uhkailuja, loitsiva repii itsestään musta klöntin joka muovautuu mustaksi jättiluurangoiksi. Autere hyppää Velin ja Jinin yli, hiukan taaksepäin tönäisten. Veli syöksyy pysäyttämään rituaalia jatkavia aaveita, kaataen muutamia. Taistelun reunalta Tuuli linkoaa kiven loitsivaan Syväiseen, pää hiukan heilahtaa kun kivi otsasta kimpoaa. Panssaroitu Syväinen kumauttaa Autrereen kumoon isolla vasarallaan mutta Astran vastaava vasarahyökkäys torjutaan mustan obeliskin välähdyksen saattelemana. Jin tanssahtelee panssarityypin taakse ja sitoo tätä hiukan hihoillaan. Luuranko-otus köhäisee ison mustan pilven joka sokaisee muut kuin Autereen ja Velin. Tuuli siirtyy pois pimeydestä ja tiputtaa kivisateellaan näkyvät aavesoturit, Veli tiputtaa niitä lisää pimeydessä. Panssarisyväinen torjuu Jinin iskut, eikä Auterekaan saa kunnon osumia aikaan. Syväinen sen sijaan mylväisee jotain ja lyö kaikkia ympärillä olevia; kultaisten välähdysten saattelemina Autere ja Jin välttävät vammat mutta Astraan sattuu jonkun verran. Loitsijasyväinen kerää energiapallon ja paiskaa se maahan, aiheuttaen paineaallon. Astra yrittää väistää taas ukkosenjyräyksen saattelemana mutta paineaalto irrottaa lihoja luista; muut välttävät vahingon mutta Jin silti piilottaa Astran takaisin turvaan. Luuranko nostaa maasta ryönää ja laittaa sen pyörteilemään ympärilleen, tällä kertaa Jin saa ruhjeita. Aaveet yrittävät lyödä Veliä mutta eivät onnistu, Veli sen sijaan päästää melkein kaikki päiviltä. Tuuli linkoaa kiven panssarisyväisen takaraivoon, joka kovasti päänsärkyä aiheuttaa. Autere huutaen syöksyy syväisen kimppuun, mutta ei saa sitä seivästettyä; Jin kietoo hihoja tyypin ympärille ja melkein kuristaa sen maahan. Loitsijasyväinen vetää roihunneen animansa sisään ja mustilla salamoilla herättää kaikki ruumiit ympärillä luurangoiksi. Aaveiden hyökkäys ei aivan riitä häiritsemään Veliä, eikä kimppuun syöksyvä varjoluurankokaan, joka saa vastapalloon kohtuullisen iskun. Loitsija päättää mennä työntämään aaveita kohti rituaaliportia, pari jäljellä olevaa aavetta ei osu Veliin. Jin loitsii laavalasiperhosia ja tuhoaa aavesoturit sekä viiltelee panssarisyväistä, varjoluurankoa sekä luurankojoukkoa. Tuuli jatkaa loitsijan kivittämistä muttei satuta, varjoluuranko lyö ohi Velistä. Veli irrottautuu luurangosta ja yrittää lyödä lujasti loitsijasyväistä, mutta sen aliluonnollinen kestävyys estää merkittävät vammat. Tuuli linkoaa kiven varjoluurankoon, ja loitsija repii Veliä. Jin vihdoin lopettaa panssarisyväisen heittämällä köyden sen naaman ja takaraivon läpi, mutta loitsijasyväinen ensin leimahtaa jättimäiseksi liekiksi ja sitten repii Velin naamaa auki pitkillä kynsillään, ja luurankoarmeija rusentaa Veliä lisää. Autere lähestyy näitä ja lyö kaukoiskun, Veli selviää jotenkuten mutta on yhä hätää kärsimässä. Tuuli yrittää kivittää loitsijaa mutta mokoma kestää yhä kovatkin iskut. Veli hiukan parantelee asemiaan, ja Autere tulee lyömään loitsijaa. Tästä iskusta loitsija leimahtaa valtavaksi liekiksi ja katoaa jättäen pienen mustan läntin. Luurangot jäävät katsomaan tyhminä ja ne tuhotaan nopeasti.
Tuuli etsii johtolankoja uhreista, alempien luokkien tai orjia väkeä olivat, varmaan Niskan ja Korallin raja-alueilta. Panssarisyväisestä ei juuri tietoja, mutta varusteet otetaan mukaan. Läheltä löytyy laiva jonka miehistö on aaveita, ja pienen suostuttelun jälkeen hyväksyvät Autereen kapteeniksi ja lähdetään kohti varjomaata. Tuuli tutkii laivaa, kaikki lepäilee ja kerää voimiaan. Kahdelle hengelle tavanomaisten kamojen lisäksi löytyy Kallopäiväkirjan 3/6 käännös, vanha Anastuksen aikainen teos. Jin hoitaa Velin haavoja. Autere ohjaa laivan varovaisen tarkasti varjomaan alueelle, Tuuli kääntää ruoria. Siirrytään Luomakuntaan ja purjehditaan työläästi Jenleihin.

Jenleissä katsotaan oudosti kun Kehä purjehtii Kalibraation aikana. Laivasta huomattiin erikoisominaisuus: laidoista noin sylin verran joka puolella on tyyntä, vaikka laiva kulkee tuulen mukana ihan normaalisti. Veli jää kaupunkiin, muut lähtee tutkimaan vääristymää. Sitä lähestyttäessä tule pimeämpää (kalibraatio?), mutta muuten sama kuoppaefekti on voimassa. Jin haluaa mennä taas tutkimaan, Autere sitoo siihen köyden. Jin pääsee peilipalloon, mutta tällä kertaa siellä on joku! Henkilön ulkonäkö muuttuu jatkuvasti, haluaa ilmeisesti päästä pois täältä, Jin haluaa vaan oppia siitä lisää. Loppujen lopuksi Jin tulee siihen päätelmään että kyseessä on joku Alamaailman demoninvastike. Palaavat Jenleihin, selostavat Velille, ruvetaan pohtimaan suunnitelmia estää otuksen vapauttava rituaali. Veli opettelee Jiniltä ulkonäöstä huolehtimista ja samalla esimerkkinä olemista. Jin käy kysymässä Iivarilta lisätietoja Alamaailmasta, ei merkittävästi ideoita; tutkii laatikkoa ja epäilee että seuraavan kerran sen avaaminen toimisi ensi Kalibraation aikana. Kalibraation jälkeen opetellaan asioita, Jin tulee tulokseen että kannattaisi lähteä Umpikuoreen (Niskan pääkaupunki) etsimään lisätietoja. Lähdetään viileässä säässä kohti Umpikuorta.

Henkilöitä

Jenlei

• Solveig, Alamaailman Jinlein pormestari
  • Vaikuttaa kunnolliselta, yritettiin kaveerata
• Heimopäällikkö Dha-nan-jei
• Pormestari Grigorio Kremer

Kohdattu:

• Hopeahelmi: Taitojaan kehittävä merenjumalan tytär
• Peleps Gaios: Paikallinen kuvernööri
• Keisarikunnan sotakaleeri Lännenvartija (implosion bow + hearthstone)
  • Peleps Krasimir, kapteeni (jade "wavecleaver" daiclave, suomupanssari = black jade chain shirt)
    • Merkittävästi matalammalla hierarkiassa kuin kuvernööri
    • Major: "Uskollisuus Lännen Pelepseille"
  • Diadarma, legioonalaisten johtaja (red jade grand daiclave + hearthstone, red jade articulated plate, jade shield)
    • Intimacyt, Major: "Vastuu alaisistaan", [Ylpeä sotilaana olostaan]
    • "Lost Egg", aikuisena Keisarikuntaan, ryhtyi sotilaaksi ennemmin kuin munkiksi. Keisarikunnan väki aika pyrkyreitä, ei vahvoja siteitä heihin.
  • joku Virheettömän Veljeskunnan munkki, kuoli (jade chakram, jade chain shirt)
• Iivar Pelagios: Jinin lumoama juoppo merikadetti joka tietää Alamaailmasta.
• 2 Syväistä Alamaailma-Jenleissä
  • Soturi, iso panssari, kuoli lopulta Jinin köyteen
  • Loitsija, katosi liekkianimaansa. Hyvin kestävä, tehokkaat rautanaulakynnet.
    • Tunnetut loitsut: lihat luista irrottava räjähdys (medium range), luurankojen nosto (medium)
  • Koittavat vapauttaa jotain Alamaailman demonin kaltaista?
    • Laatikkotalossa on ilmeisesti Syntymättömän palanen.

Tiedetty:

• Kuvernöörin adjutantti Peleps Ambros

Kallokivien uhka

Umpikuoreen tutustumista

Jin lukee matkalla kirjaansa, Autere kapteenoi ja Tuuli auttaa; matkalla vaihdetaan laivan nimi Tuulensilmästä Merijänikseksi ja muutenkin muokataan sen ulkonäköä. Noin viikon kuluttua päästään Umpikuorelle; isohko saari, vanha vuorenhuippu, jota ei kerralla näe kokonaan. Kierretään niemenkärki, Umpikuoren kaupunki ilmaantuu näkyviin, kimallellen valkoisena ja vaaleanpunaisena. Kaupungin keskellä näkyy muinainen Korallipalatsi ja useimmat kadut on katettu simpukankuorin. Satama on iso ja siellä on selkeästi jäänteitä hyvin vanhoilta ajoilta. Laivoja on kymmeniä isompia ja yhteensä ehkä sata tai sitä luokkaa; sotakaleereita on useita, muutama myös Pelepsin. Päästään kuitenkin laituriin ilman ongelmia, Veli rupeaa hoitamaan kaupankäyntiä ja muut lähtevät etsimään tietoa laatikkotalosta, Jin innosta uhkuen ja Autere & Tuuli varuillaan perässä.

Jin saa tietää että Korallipalatsin kirjasto on tietysti paras paikka selvittää asioita, joten sinne mars. Korallipalatsi on hienovarainen rakennus, vaaleaa graniittia, ikkunat läpinäkyvää kuorta. Jin pääsee muutaman askeleen sisään portista ennen kuin paikalliset heimovartijat (isoja, vihreätukkaisia) pysäyttävät hänet ottamalla niskasta kiinni ja osoittelemalla keihäillä. Hetken päästä kersantti ilmaantuu paikalle, syyttää vanhempien neuvostoon tunkeutumisesta eikä usko selittelyjä kirjastovierailuaikeista. Kolmikko marssitetaan portaita alas ja heitetään tyrmään, Jin pyytelee anteeksi muilta että järjesti heidät tähän liemeen. Pari tuntia kuluu eikä ketään kuulu, mutta odottelua päätetään jatkaa.

Illalla Veli rupeaa miettimään minne kolmikko on jäänyt ja lähtee Aavan kanssa etsimään. Pienen kyselyn jälkeen jäljet johtavat palatsille, ja vartijat onneksi muistavat Jinin & kumppanit. Sheriffin vaatima lahjus on melko iso, mutta Veli taipuu maksamaan sen. Kolmikko tuodaan ulos, Veli läppäisee Jiniä ja sadatellen raahaa hänet takaisin laivalle, alkaen sitten juomaan Iivarin kanssa rommia. Tuuli jää kaupungille työhommiin (eli juomaan ja pelaamaan).

Myöhemmin yöllä vastaan tulee hyvin luotettava, vanhan partaisen tietäjän oloinen tyyppi, joka sanoo jotain tuntemattomalla kielellä. Tuuli yhtäkkiä muistaa tyypin palkanneen hänet aiemmin seuraamaan Jiniä ja Veliä, ja tyyppi kutsuukin Tuulen teehuoneelle ja pyytää raportin siitä mitä kaksikko on puuhannut viime aikoina. Tuuli kertoilee melko avoimesti aiemmista tapahtumista, pysyen kuitenkin mahdollisuukisen mukaan yleisemmällä tasolla ja jättäen Autereen roolin todellista pienemmäksi; Jinin ja Velin kyvyt käydään aika tarkkaan läpi. Lopulta tyyppi antaa palkkiorahapussin ja lähtee, sanoen taas jotain käsittämätöntä, ja lähdettyään ovesta tunne vahvasta luotettavuudesta haihtuu. Tuuli palaa laivalle ja herättää muut, ja puhutaan luotettavuudesta ja rahoista. Tuuli on tavannut ilmeisesti saman organisaation tyypin Wu-Jinissä, ja onnistuu muistamaan fraasin. Jin kääntää sanat suurinpiirtein "Lakkaa odottamasta, että poikkeuksellisia asioita tapahtuu itsestään". Veli ottaa rahapussista lahjuksia korvaavia käyttörahoja, ja sitten lähdetään taas Jinin johdolla tutkimaan paikkoja Teehuoneella.

Tarkan tutkimuksen jälkeen Jin saa selville, että tyyppi oli ulkoasultaan köyhän oloinen, kengistä oli tippunut muutama tietyn kukkasen terälehti, kaavusta on siirtyn kosteutta istuintyynyyn ja teekupin pohjalla olevat lehdet melkein muodostavat merkin "aarrearkku". Yöllä on satanut siten että tyyppi lienee matkannut noin puolen tunnin matkan päästä, ja terälehdet ovat kukasta, joka kasvaa kallioilla ja kauempana merestä. Veli saa kyselemällä tietää sopivan paikan kaupungin läheltä, ja lähdetään tallustelemaan luoteeseen. Kaupungista päästyä Autere huomaa kaukaisuudessa jonkun kävelemässä samaan suuntaan, Jin lähettää Kimalteen seuraamaan ja Kehä lähtee reippaasti perään. Kimalle tunnistaa tyypin ilmeisesti etsityksi, mutta Jin ei jaksa juosta joten Autere rupeaa kantamaan häntä. Rivakan jahdin jälkeen päästään jo melko lähelle, ja Jin valahtaa rennoksi kun hän siirtää tietoisuutensa Kimalteeseen. Tyyppi on päässyt laakealle kallioille, kaivaa jonkin käärön esiin kääröputkestaan ja polttaa sen, jonka seurauksena tyyppi muuttuu vihreään pukeutuneeksi naiseksi ja Tuuli melko lailla unohtaa tyypin. Nainen kääntyy katsomaan auringonnousuun, tekee mudran käsillään luoden valoa loistavan kaaren, kulkee sen läpi ja katoaa välähtäen. Jin tulee tajuihinsa ja sinkoaa kohti kallioaukeaa. Nopea taikasilmillä skannailu tuo samalla kultaisen symbolin Jinin otsalle, ja Jin näkee... Maassa on metallinen taikakaari, joka oikealla tavalla katsottuna on portti. Portissa on symboleita, numero 17, ja Vanhalla Kielellä taikasanat jolla portista voi kulkea sekä kieltoja ettei saa kulkea portista ilman lupaa. Jin hetken puhuu mystisiä ennen kuin myöntää että portti vienee Taivaaseen. Jin kysyy että mennäänkö portista, ja päättää sitten kuitenkin koittaa avata sen. Portti leimahtaa kultaisena kaarena ja imaisee Jinistä jonkun verran hituja, niin että muutkin näkevät sen, mutta se ei kuitenkaan aukea Kehälle. Jin tutkiskelee paikkoja muutenkin, mutta huonosti mitään löytyy, joten lähdetään takaisin Umpikuoreen.

Lyhyiden aamu-unien jälkeen Jin menee uudestaan etsimään kirjastoa jossa olisi tietoja Alamaailmasta. Nyt ehdotetaan että tuo Danaa'din temppeli & luostari lahden toisella puolella voisi olla hyödyllinen, tai sitten hengellinen neuvonantaja Vimal Efrat. Jälkimmäinen kuulostaa lähestyttävämmältä, joten sinne. Onnistuukin, Efrat ottaa vastaan ja kuuntelee kun Jin kertoo Jenlein tapahtumista, jopa paljastamatta Kehän voimia. Efrat on vaikuttunut ja ottaa asian vakavasti, lähtee itse selvittelemään palatsille ja muualle, ja ehdottaa Jinille käyntiä Danaa'din temppelille. Jin käy hakemassa laivalta Tuulen mukaan ja tallustavat temppelille. Portti on kiinni, mutta Jinin kumautettua gongia noviisi tulee ja päästääkin tietysti sisään tämän viisaan tietäjän. Temppeli on rakennettu geomantiset periaatteet huomioon ottaen syvälle maan alle, lähelle rantaa, ja pääsali on toista sataa jaardia halkaisijaltaan oleva kupu. Kupolin alle tullessa huomaavat, että paikka on Manse, ja Jin kommentoikin heti asiasta. Noviisi vie vara-apotin luo, ja Jin tuleekin kohtuullisesti juttuun kunnon tietäjänä ja uskonoppineena; Tuuli maksaa tarvittavan kolehdin. Jin tutkii innokkaasti kirjastoa koko päivän, joskus aikoinaan paikalla on ollut munkkina joku osaavakin tutkija. Tuuli tutkii mansea harhaillen ympäriinsä, vedenrajasta ei pääse kätevästi suoraan temppeliin. Viipyvät yli yön, seuraavana päivänä Jin löytää viitteen Hekatonkiroista, joka voisi olla Alkujaisen sielunkappale, ja Sielujen Laskijasta, joka voisi olla joku vahva sen suuntainen taho. Näiden tietojen ohessa viitataan toiseen tarkempaan kirjaan, "Mietintöjä Kuolleiden Luonteesta sekä Alamaailman Vaikutuksesta niiden Muutosjähmeyteen", mutta kirjastonhoitaja ei tiedä sellaisesta mitään. Tuuli epäilee kirjastonhoitajan aikomuksia ja huomaamattomasti seuraa sitä läpi temppelin. Temppelin johtohenkilöt keskustelevat Jinistä, ja epäilevät että Jin tietää liikaa asioista, joten päättävät kutsua veli Danaderidin takaisin temppelille. Tuuli onnistuu ohjaamaan Jinin lähtemään takaisin kaupunkiin, ja ohittavat Danaderidin paluumatkallaan.

Seuraava päivä on 10. Nousevaa Tuulta; Jin menee taas puhumaan Efratille. Jin kertoo mitä löysi temppeliltä, sitten lähdetään käymään palatsin kirjastolla. Vartijat katsovat vähän nyrpeänä, muut ovat kohteliaammin mutt Autere vilkuttelee iloisesti. Kirjastolle päästyä Efrat etsii kirjoja, mutta Jin onnistuu ensin löytämään vanhan hengistönlaskennan, jonka kautta löydetään vanha rituaali jonka avulla Sielujen Laskijaan on aiemmin saatu yhteys. Jin innostuu paastoamismahdollisuudesta, Veli vähemmän. Palatsista poistumisen jälkeen Jin huomaa Veli Danaderidin ja menee puhumaan sille, kun se kuulemma on ongelmanratkaisija. Danaderid on hiukan yllättynyt tästä, mutta suostuu siirtymään teehuoneeseen puhumaan. Jin juttelee muutaman tunnin ja selittää mistä tiedot on tulleet, kohtuullisen hyvin väistellen kehän ylevöitetyt teot. Matkustetaan pikkusaarelle jossa Sielujen Laskijan kutsumisrituaalin voi tehdä.
Jin, Autere ja Tuuli jäävät saarelle tekemään rituaalia, Veli käy katsomassa kerran-pari päivässä. Ensimmäinen vuorokausi sujuu kohtuullisen hyvin, toisen aikana Jin rupeaa ärtymään ja myös nuokkumaan. Juuri ennen kuin otsa osuu kallioon, Sielujen Laskija ilmaantuu paastoajien keskelle. Jin esittelee itsensä ensin, Autere tirskahdellen ja Tuuli kertoo olevansa "Hyrrä". Jin selittää Kehän ongelmista Alamaailmassa, ja jumala kutsuu heidät toimistolleen, avaten portaalin taakseen. Toimistolla kirjanpidon kautta todetaan että näin on käynyt, ja jumala käy hakemassa lisädokumentaatiota. Kuulemma laatikkotaloon vangittu Hekatonkira on nimeltään "Tuhannen Peilin Särö", kuuluu syvemmälle, varmaankin Labyrinttiin, ja vajonneekin sinne itsekseen ajan myötä. Jin arvelee että se on vähän liian hidasta, ja jumala ottaa mystisillä keinoilla yhteyden johonkin joka tietää enemmän laatikkotalon avaamisrituaalista. Rituaalilla saa Hekatonkiran komentoonsa, ja tähän mennessä se on myös sinne palautettu.

• Jin: Ei se niin kiinnosta, vaan ennemmin että miten sen saisi tuhottua.
• Jumala: Varmaan ne edellisellä kerralla ritualisoineet tietäisivät.
• Jin: No mutta mistä ne sitten löytyy... Sun kirjasta?
• Jumala: No joo, ja itse asiassa myös kollegan kirjasta. Ja välillä myös katoilee kirjasta.
• Jin: Ja että missä se nyt on..?
• Jumala: Löytyy nimi "Katerina", nyt näemmä Merimetson saarella.

Jin ei keksi muuta kysyttävää, joten muuta palaavat laivalle ja päätetään lähteä Merimetsolle (Kallokivien alueella).

Kallokivissä käynti

Merimetsossa on Kallokivien suurin kauppasatama, Yltäkylläinen Aamunkoitto; lähdetään sinne päin eli pohjoiseen. Muutaman päivän jälkeen Iivar kysyy Autereelta että minne ollaan menossa ja saa tietää että Kallokiville, ei ilmeisesti oikein tykkää tästä ideasta. Iivar jatkaa puhumaan Jinille, joka rauhoittelee; Veli saapuu paikalle ja kannustaa Iivaria ajattelemaan tietojaan hyödyllisinä asioina jotka voivat auttaa huolehtimaan Luomakunnasta. Tuuli myös huomaa jossain vaiheessa Iivarin aseistavan itsensä tuplamiekoilla. Kolmen purjehduspäivän jälkeen saavutaan Yltäkylläiseen Aamunkoittoon, Autere sopii Velin ja Tuulen kanssa että hän jää Jinin kanssa laivaan sillä välin kun parivaljakko käy etsimässä tietoja Katerinasta. Kaupunki on parempiluokkainen, rakennettu saaren vanhasta kivestä; keskemmällä saarta on Päiväntasaus, jossa myös kuvernööri asuu. Varjomaa kuulemma alkaa puolestavälistä saarta, siellä on paremmman luokan väki eli kuolleet; täällä kaupungissa on kaikki väki elossa. Kaikki omaisuus on periaatteessa valtion mutta kansalaisten käytössä kunnes eivät enää käytä sitä hyödyllisesti. Paikallinen muoti on enimmäkseen mustaa, jonkun verran harmaata, valkoista ja tummansinistä; ulkopaikkakuntalaiset erottuvat aika helposti. Veli löytää vanhan tutun kapteenin, joka on joskus käynyt kauppaa Katerinan kanssa ja kertoo että hän lienee isompi kiho, ja löytyisi ehkä Päiväntasaukselta? Pitäytyy aika suoraviivaisesti bisnesjutuissa, osti kuulemma pari kuukautta sitten isohkon lastin orjia. Tuuli saa kuulla että rikollistakin toimintaa löytyy ja onnistuu hankkimaan Autereelle hyvän kartan. Palataan laivalle ja keskustellaan että miten päästään käsiksi Katerinaan. Veli keksii järjestelyt ja peitetarinat, jossa Kehä (+Aava+Iivar) on menossa Päiväntasaukseen; matka sujuu rauhallisesti. Päiväntasaus on noin kolmisen kertaa Aamunkoiton kokoinen ja merkittävästi rikkaampi, ja varjomaan raja halkaisee kaupungin hyvin selvästi.

On 24. Nousevan Ilman kuukautta. Päiväntasauksessa on kaksi toria, pienempi Luomakunnan ja suurempi varjomaan puolella. Autere muistuttaa tietoa kerääville Velille ja Tuulelle että paikat jossa Katerina on tehnyt asioita voivat paljastaa hänelle ja Jinille enemmänkin. Jin lähtee hämmästelemään paikkoja, Autere ja Iivar seuraavat.

• Veli: Erilaiset ministeriöt ovat tärkeässä osassa kaupungin hallinnassa, ja Katerinalla on jossain niistä korkea ja varottu asema.
• Autere: Iivar vaikuttaa paljon elävämmältä kuin yleensä, jopa niin että jotkut paikalliset aaveetkin jäävät katsomaan.
• Tuuli: Rikollinen väki tuntuu olevan enimmäkseen vierasperäistä. Omaisuusrikoksia vähän koska vaarallista, esim. salakuljettaminen yleisempää. Oikeusjärjestelmä on erikoinen.

Seuraavan päivän Veli selvittelee ministeriöitä. "Valtio omistaa kaiken"-periaate on täällä vielä vahvempi, eli suurin osa väestä on ainakin nimellisesti töissä jonkin pitkällisesti nimetyn viraston palveluksessa; kaksi oleellista ovat Synkkä Tuomiostuin (Laki & Uskonto) sekä Päivän ja Yön ministeriö (maallisemmat jutut). Täällä on myös oma valuuttansa, enemmän kirjanpitoyksikkönä käytetty Sieluteräs-Obol, mutta käteistä rahaa käytetään vähemmän ja siirretään vaan enemmän numeroita tileillä. Myös rangaistukset toimii tilipisteillä; kun kerää riittävästi pisteitä, joutuu teloitetuksi ja sitten tuomitaan. (Isoilla plussapisteillä pääse hengestään, mutta ylennyksenä. Melko harvinaista.) Murha on valtiolle tärkeä työkalu, kuolema ja siihen liittyvä byrokratia läpitunkevaa, ja Tuomioistuimen johtohenkilöt periaatteessaa ylin taho kaupungissa. Oikeustalo vaikuttaa parhaalta paikalta tutkia Katerinaa; Veli rupeaa hoitamaan kauppahommiaan.

Tuuli rupeaa ujuttautumaan virastojen puuhaan, Veli auttaa tekosyillä. Autere kysyy Iivarilta että mikä nyt on saanut miehen elävöittymään, haistellen tarkkaan vastausta. Iivar myöntää syntyneensä Kallokivien pääsaarella, ainakin toinen vanhemmista oli erikoisempi, ja Iivar on jotenkin sidoksissa Kallokiviin tai varjomaihin yleensä. Jin kuuntelee sivusta ja katsoo Iivarin Olemusta, ja huomaa lohikäärmelinjan kaltaisen joka sitoo Iivaria saareen. Autere yrittää tiukata vähän lisää; Jin huomaa että Iivar onnistuu jotenkin yliluonnollisesti vastustamaan ja lähtee sitten pois tilanteesta. Tuuli onnistuu pysymään huomaamattomana Oikeustalolla, kunnes illemmalla huomaa Katerinan lähtemässä sieltä jonnekin. Katerina kävelee parin korttelin päähän kaupunkitalolle joka vaikuttaisi olevan oma, yhä keskikaupungilla; talo on edestä korkeampi ja oma korttelinsa. Tuuli kiipeää naapuritalon katolle katsomassa tarkemmin, etuosa on nelikerroksinen ja harjakattoinen, takaosassa kaksi kerrosta ja sisäpiha; sitten palaa Kehän luokse kertomaan löydöksistään. Päätetään vakoilla Katerinaa, mutta ainakin aluksi vaikuttaa elävän aika tavanomaista elämää. Siirrytään murtautumiseen, Tuuli menee edellä ja Jin & Autere perässä tutkimaan Virastotaloa. Tuuli tekee alkuun koemurtautumisen, ja kun isompaa hälytystä ei näytä tapahtuvan, Autere ja Jin pomppaavat perässä. Siirtyminen Katerinan toimistoon onnistuu myös, sieltä löytyy okkultistista kamaa, paljon kirjoja sekä kääröjä sekä kirjeenvaihtoa; vaikuttaa olleen hänen käytössään jo vuosia. Jin onnistuu taas aivan tajuttomasti hetkessä näkemään täällä suunnitellun sotaretken: sisältää ainakin yhden laivan, jonkun verran sotavoimaa, suuntautuen jonnekin Niskan suursaarille, lähtöaika lähipäivinä. Autere onnistuu kuulemaan menneisyyden kaiuista, kuinka Katerina raportoi Herralleen että retkikunta lähtee kahden päivän päästä ja kysyy, minne kannattaisi suunnata; alkuperäinen suunnitelma ei ole muuttunut, Kerkeiksen saari on yhä kohteena. Katerina kysyy vielä, onko Aurinko-riesoista mitään tietoa, herra vastaa ettei sen jälkeen kaksi viikkoa sitten lähtivät Umpikuoresta. Jin koittaa vielä katsoa peiliä Olemuskatseella, ja vaikka se ei ole maaginen, sitä on taikuuteen käytetty... ja sitten tuntuu taas hassu loputon kahden peilin tunneli ja peili halkeaa kahtia pitkällä säröllä. Tuuli koittaa lavastaa jonkunlaisen murron, ja ryhmä onnistuu hiippailemaan myös pois paikalta. Palaveerataan majatalolla, yhdistetään tietoja ja arvioidaan että eivät ole valtaamassa mitään isompaa mutta voivat olla hakemassa, tutkimassa tai rikkomassa jotain. Päätetään lähteä odottamaan Kerkeikseen niin että Aava jää lintuna vakoilemaan ensin Päiväntasaukseen tai myöhemmin Aamunkoittoon.

Katerina, karmea neuvottelija

Kukoistavan Ilman 1. lähdetään merelle. Keskustellaan siitä että minne lähdetään ja mitä voidaan arvella Katerinan tekevän, mutta ei päästä lopputulokseen. Ei lähdetäkään Kerkeikseen asti vaan jäädään väijymään, Jin kutsuu Meritamman avustamaan seurannassa. Neljännen odottelupäivän aamuna Aava laskeutuu kannelle ja kertoo että lähtivät Taivaan Hai-laivalla, suurinpiirtein Kerkeiksen suuntaan. Päätetään antaa Katerinan ryhmän päästä lähelle Kerkeistä, Jinin apurien ja Aavan yrittäessä seurata huomamaattomasti minne ovat menossa. Arvioitavalla rantautumisalueella on muutama hyvä luontainen poukama ja joku kyläkin. Veli yrittää kovasti selittää, kuinka haluaisi koittaa Katerinelle puhumista, mutta ei osaa esittää hyvää taistelusuunnitelmaa asiaan liittyen. Päätetään siis yllätyksellä käydä Taivaan Hain kimppuun, ja Autere ohjaakin Tuulensilmän sopivasti yhteislaukausta varten kunnes syöksyy ampumaan imahdusjousella, jättäen Velin huolehtimaan laivan ohjauksesta. Meritamma onnistuu hidastamaan Taivaan Haita ja katerina huomaa hyökkäyksen, mutta ei onnistu estämään Jinin loitsimaa tulilintua. Autere onnistuu myös ampumaan piiritysaseellaan, ja Tuulikin onnistuu linkoamaan kiven aaveluutnanttiin. Katerina siirtyy näkymättömiin ja Taivaan Hailla panikoidaan samalla kun Tuulensilmä lähestyy hitaasti. Vähän ennen kuin Jin onnistuu keräämään voimat seuraavaan loitsuun, Taivaan Hain kyljen läpi syöksyy kolme vihertävän läpikuultavaa aavetta kohti Tuulensilmää!

Autere syöksyy laivan reunalle ottamaan vastaan aaveita, Aallonmurtaja ilmaantuessa käteen, ja Veli saapuu pian lähelle myös puolustamaan laivaa. Ensimmäinen aave hönkäisee pimeyden pilven laivan ympärille, Jin kiroilee pimeyttä ja asettautuu taisteluasentoon. Toinen aave karjaisee niin että laivan irtaimisto rupeaa lentelemään ympäriinsä, murjoen Tuulta ja Veliä. Kolmas aave vain kiihdyttää kohti laivaa, joten Tuuli pyytää Autereelta taisteluohjeita ja linkoaa sitten kiven sitä päin, mutta se vain menee aaveesta läpi. Autere hyppää komealla loikalla aaveen kimppuun Aallonmurtaja loistaen, halkaisee aaveen yhdellä iskulla, juosten aallonharjoilla ympäri vimeistä aavetta. Ensimmäinen aave syöksyy kauhealla vauhdilla laivaan, mutta Veli on valmiina, lyöden sitä heti kun sen kynnet reelinkiin osuvat, ja aaveen irvistyksestä päätellen aika pahasti osuen. Jin huutelee kysellen aaveiden sijaintia, ja hapuilee tietään Velin luokse. Tuuli päättää että materialisoitunatta on parempi vahingoittaa, ja rumasti sitä linkoaa ranteeseen. Viimeinen aave yrittää lyödä kultaisen hohtavaa Auteretta mutta kynnet vaan veteen loiskahtaa. Veli nostaa Pintavirtauksen irti reelingistä ja nopealla ranneliikkeellä sivaltaa aavetta rintaan, irrottaen aaveesta suuria ektoplasmaroiskeita. Tuuli linkoaa vielä kiven aaveen leukaan, ja se lentää kaaressa mereen sinne haihtuen. Merellä Autere ja Aave lähestyvät Tuulensilmää, Autere lyö aavetta vesiseinällä ovelasti harhauttaen ja pomppaa sitten laivaan. Velin kultaisen valon poistettua pimeyden Jin näkee nyt viimeisen aaveen, ja lyö sitä yllättävän pitkän etäisyyden päästä hihalla ja hiuspinnillä, vaikka aave aineeton onkin. Kummitus nousee (luvatta) laivaan ja yrittää kynsiä Auteretta, joka torjuttuaan kepeästi Aallonmurtajalla tekee vastahyökkäyksen! Kultainen merikäärme syöksyy Aallonmurtajaa kiertäen kun Autere lävistää sen ja merikäärme pään irti puraistuaan sukeltaa loiskahduksella Tuulensilmän kanteen.

Taivaan Hai liekehtii, mutta Katerinaa ei näy. Seilataan Tuulensilmä lähemmäksi, Veli seisoo kokassa ja Jin pitelee näkyvillä laavalasiperhosia. Kysellään Katerinaa, muutama sota-aave yrittää pitää aseita esillä mutta Tuulen kivisateen ja Velin kohteliaan ehdottelujen seurauksena miehistö päättää kapinoida. Pelastetaan vedestä sinne tippuneita ja hypänneitä, samalla kun miehistöä kaatuu, mutta pian kapina on voitettu ja laivan sammutus jatkuu. Ajetaan viereen, ja miehistö ei estele, kun Autere, Jin ja Tuuli hyppäävät laivaan, osoittelevat vain perän kajuuttaan. Yllättäen sieltä löytyy Katerina, joka on kahminut syliinsä läjän kirjoja ja muuta tarvikkeita, ja hänen vieressään lattialla makaa iso peili. Autere syöksähtää kohti peiliä, merikäärme tarttuu toisen kulmaan ja Aallonmurtajan kärki toiseen, ja peili pyörähtää hytin takakulmaan nurinpäin. Samalla kun Tuuli hypähtää peilin päälle ja linkoaa kiven Katerinaan, Katerina lehahtaa mustiin liekkeihin ja yrittää paeta Auteretta mutta ei onnistu tämän siirtyessä nopeasti ikkunan eteen. Ruskeiden lehtien pyörteellä Jin yrittää lehauttaa hihallaan Katerinan luokseen, mutta päätyykin Katerinan luokse. Veli huomaa välähdykset takahytissä ja syöksähtää sinne päin. Tuuli ottaa taas kiven ja linkoaa sen Katerinan polvitaipeeseen samalla kun Autere mujauttaa Tuulensilmän varrenperällä takaraivoon. Veli saapuu ovelle ja käskee antautumaan, mutta kun sellaista ei kuulu, Jin pyörähtää ja yrittää pistää hiusneulalla jalkapöytään, mutta neula meneekin mutkalle. Katerina pyörähtää irti Jinistä, näyttää rumia käsimerkkejä ja posahtaa mustaksi savuksi jättäen mustan jäljen lattiaan. Tuuli linkoaa siihen kiven, Autere kysyy että minne se meni, ja Jin vastaa että taisi kadota johonkin läheiseen taikaiseen paikkaan, mahdollisesti ilmaantuen sinne ehkä aamunkoitteessa. Autere ja Jin rupeavat pohtimaan mahdollisia kohteita ja Tuuli sekä Veli rupeavat keräämään johtolankoja.

Katerinan kadottua Jin muistaa Tuulin jadekartan, ja pyytää ottamaan sen esiin. Veli rupeaa sosialisoimaan miehistön kanssa ja Autere kuuntelemaan menneisyyttä. Siellä Katerina valittelee Kehästä, käskee jotain alaisiaan ja messuaa pimeällä kielellä, lopettaen vähän ennen kuin Kehä paukaisi sisään; arvion mukaan ei kerinnyt puhumaan kenellekään kauemmas. Veli jututtaa perämiestä kevyesti uhkaillen, mutta hän ei tiedä Katerinasta tai suunnitelmista, piti vaan kuljettaa se Merimetsolta Kerkeikselle tiettyyn paikkaan. Sen jälkeen hyväksytään vielä muutama Tuulensilmälle uinut loikkari. Katerinan hytistä Jin ja Tuuli löytävät kirjoja, kääröjä, joista mielenkiintoisemmat käsittelevät keijuja ja Villeyttä. Löytyy myös ihan hyviä merikortteja ja yhdestä niistä matkan kohde, sekä hiusharja josta hiukset Jin kelpuuttaa etsintärituaaliin. Rituaalia ei kuitenkaan kannata tehdä heti, joten palataan Tuulensilmälle pohtimaan että mihin kannattaa mennä, ja jäädään loppujen lopuksi suurin piirtein paikalleen odottamaan aamua, Jinin vähän parantaessa Tuulia ja Veliä. Aamun koitettua Jin ritualisoi kovasti, mutta kartta tuntuu vähän tuskailevan ja pomppaa väärin päin. Jin kääntää sen takaisin oikeinpäin, näyttäisi olevan jossai Kerkeiksellä, ja Autereen arvaus on, että Katerina lienee Alamaailman puolella. Autere muistelee lähistön varjomaita – Kerkeiksen sisäosissa saattoi olla, joten Jin taikoo tuulta ja Autere ohjaa laivan Kerkeikselle. Löytyy kolmen kallion keskeltä synkän oloinen kuru, jonka Jin varmistaa merkittäväksi paikaksi, sellainen johon Katerina olisi voinut ilmaantua. Autere etsii jälkiä, ja vähän kauempaa löytää kuivaneen lämpäreen jonka ympäriltä on ruoho kuollut. Jin katsoo taas taikanäöllä ja löytää jotain, mutta Autere ei jää odottelemaan vaan lähtee reippaasti seuraamaan jälkiä kohti saaren keskustaa Tuuli (ja Nappisilmä) perässään. Kaikki jaksavat juosta, myös Jin ja Iivar, kunnes päädytään epäilyttävämpään metsään; Jin varoittaa Villeydestä. Ollaan iltapäivän puolella ja päästy jo lähelle saaren keskustaa, ja metsä muuttuu koko ajan oudommaksi, kun jäljet päätyvät pienen syvänteen pohjalla olevaan kiviseinään. Jinin taikasilmät näkevät että jotain Villiä asiaan liityy, mutta ei osaa paremmin sanoa miten pääsisi eteenpäin, eikä Auterekaan näe jälkien jatkuvan muualle. Kokeillaan eri keinoja, kunnes Tuuli rupeaa käsittelemään kiviseinää kuin lukkoa, ja yllättäen se sulaakin metalliseksi oveksi, joka aukeaa. Autere edellä kävellään vulkanisesta kivestä tehtyyn holvattuun halliin; hetken on pimeää kunnes maagiset soihdut syttyvät kehää seuraten. Jatketaan eteenpäin, käytävä kulkee alaspäin loivasti kaartaen. Useamman kierroksen eli muutaman mailin jälkeen edessä näkyy valoa ja kuuluu jotain heikkoja ääniä. Jatketaan valtaisaan luolaan ja käytävä muuttuu sillaksi, joka kulkee satoja jaardeja epäilyttävän viileän laavan yllä. Luolan reunoilla on laavaputouksia ja sillan toisessa päässä, keskellä luolaa, on koristeellinen laavalasinen linnake. Kävellään kiinni olevalle portille, jonka edessä on puoliympyrän muotoinen piha, ja pohditaan mitä nyt. Ensin Tuuli kiipeää ikkunoihin katsomaan, rautaristikkojen takana näyttää olevan tavanomaista linnan sisustusta, sitten saa väännettyä ovea auki ja kurkkaa sisään. Kun sisällä eteishallissa on pari tyyppiä haarniskoissa, Tuuli nopeasti koputtaa, jolloin tyypit kääntyvät ovea kohti ja toinen vetää sisäovikellonarusta. Pian sisältä ilmaantuu senesalkki, Belhassar, värikkäisiin seremoniallisiin kaapuihin pukeutunut lyhyt parrakas tyyppi, jolla on päässä sarvet. Tyyppi näyttää yllättyneeltä ja tulee puhumaan Velille, joka ei tosin valitettavasti osaa puhua Vanhaa Realmia, joten Jin pääsee tulkkaamaan. Tyyppi ohjastaa odottamaan läheiseen saliin; Jin kommentoi että Veliä kutsuttiin Maan Prinssiksi ja keskustellaan siitä että mitä uskaltaa tehdä (syödä, luvata, jne.), ja miten keijujen lupaukset ja kohteliaisuuskulttuuri toimii. Lyhyen odotuksen jälkeen pari naista tuo isoilla tarjottimilla ruokaa, ja maistellaan vähän, mutta ei tule isompaa pomoa heti perään paikalle...

Jonkun hetken odoteltuamme Belhassar vie meidät valtaistuinsaliin; komeasti koristeltu, kynttilöitä ja kattokruunuja. Paikalla on hienostoa, haltiamaisia, paljon partaista väkeä; kuninkaalla mustarautainen kruunu. Kehä esitellään pitkin tittelein, sitten kuningas Radulf samoin. Veli kohteliaasti kysyy, olisiko Katerinaa näkynyt, kun on mokomalla noidalla pahat mielessä Luomakunnan suhteen; Autere huomaa Katerinan kolmen avustajan kanssa piileskelemässä väkijoukon reunalla. Kuningas myöntää, että Katerina on paikalla ja hänen vieraanvaraisuutensa ylettyy Katerinaankin; Veli lukee väkijoukkoa ja arvioi, että kunkku on selvästi johdossa, mutta on muutama kuunneltava neuvonantaja ja että Katerina tuntee Kehää kohtaan kevyttä raivoa. Kuningas on valmis toimimaan neuvottelujen isäntänä, ilmeisesti hyötymismielessä. Audienssin loputtua Veli pyytää Auteretta ja Tuulia varmistamaan että Katerina ei pakene linnasta ja lähtee sitten Jin kanssa keräillemään tietoa hovista. Autere jää keskustelemaan Iivarin kanssa ja tajuaa että Iivar on keijuille näkymätön. Tuuli lähtee varjostamaan Katerinaa; eivät ilmeisesti huomaa ja siirtyvät omaan huoneeseensa ylempään kerrokseen linnassa. Hovin väki vaikuttaa fyysisesti jämäköiltä ja hovi aika eristäytyneeltä, mutta saattavat käydä hiukan kauppaa ainakin Kallokivien kanssa. Lopulta kuningas lähtee, hoven pito lopetetaan tältä päivältä ja kehälle osoitetaan lepotilat. Tuulikin saapuu paikalle linnan tutkittuaan ja kertoo paikoista. Pohditaan että kuinka hyvin Katerina on jumissa ja levätään muuten yön yli.

Aamulla tulee taas tarjoilu ja ilmoitus kylpymahdollisuudesta, Jin innostuu eniten mutta muutkin menevät käymään kylpylässä; siellä on palvelijoina ihmisiä joilta keijut on mahdollisesti nakertaneet sielua. Paluumatkalla Katerina tulee vastaan, mutta palataan ja valmistautumaan neuvottelemaan. Neuvottelutilassa on pyöreä pöytä ja hienot tuolit, kuninkaalle tietysti paras; Katerina istuu pöydässä mutta alaiset seisoo seinän vieressä, ja kunkku saapuu pian paikalle yksin. Esittelyissä Tuuli antaa jonkun eri nimen, ja käy ilmi, että Katerinalla on mukana myös neuvonantaja-aave, Binjamin. Sitten Jin rupeaa reippaasti selostamaan Katerinan pahoja tekoja, sekä menneitä että potentiaalisia. Katerinan vihainen vasta-argumentti on että uhratut olivat hänen omaisuuttaan ja että Jin tai Jinin kaltaiset on tehnyt samanlaista pahaa jolla Särö päätyi sinetin taakse. Veli rupeaa purkamaan Katerinan näkemyksiä ja latelemaan erinäisiä vasta-argumentteja, yrittäen lukea hänen motivaatioitaan, samalla kun Jin jatkaa jankkaamistaan ja vaatii parempia selityksiä.

Katerinalla loppuu kärsivällisyys, pomppaa pystyyn ja rupeaa paasaamaan kuinka maailma saadaan parempaan järjestykseen kun Boddhisattva ottaa paikkansa Lännen ylimpänä herrana. Kuulemma ajatus on saada sota Korallin ja Niskan keisarikuntalaisten välille (kummassakin on jotain liittolaisia), ja Kallokivet pääsevät liittämään nämä osakseen pelastamalla väkeä. Hekatonkaira ja keijut auttavat toimimalla uhkina joita vastaan käydä, ja Keisarikunnalta pitäisi tulla lisää väkeä paikalle kuolemaan.

Autere arvioi kuningasta, joka vaikuttaa hiukan yllättyneeltä, ja Veli saa kuvan Katerinan uskollisuudesta Boddhisattvaa kohtaan. Jin vaikuttaa aika järkyttyneeltä. Veli haastaa hiukan kuninkaan neutraalisuutta ja Jin täräyttää että ei voi keijukuningas pysyä poissa asiasta koska varjomaa tuhoaa Villeystaskun. Katerina on hiukan toipunut ja vetäisee esiin tutun oloisen kaulakorun joka selkeästi on tärkeä kuninkaalle (Rahman taisi aikoinaan etsiä sitä...). Veli yrittää hiukan aiheuttaa epäilystä Katerinan luotettavuudesta, mutta Katerina lupaa vastaan vannoa syvemmän kautta pitävänsä sanansa. Kuningas on jo lupautumassa, kun Autere menee uhkaavasti väliin muistuttamaan esineiden siirrettävyydestä ja varovaisuudesta liittolaistensa suhteen. Katerina kysyy, että onko parempi saada varmasti jotain heti vai mahdollisesti jotain myöhemmin. Ennen kuin kuningas taipuu, Veli pyytää lyhyttä taukoa selvittääkseen, voiko kaveriensa kanssa tarjota jotain parempaa, ja tämä hyväksytään siirtyen lounastauolle. Katerinan lähtiessä Tuuli onnistuu näpistämään kaulakorun miehustasta... ja nyt pitäisi vaan selvittää, rikkoiko tämä jotain vierassääntöä.

Lounaan aikana keskustellaan siitä, mistä koru on kotoisin, miksi se on tärkeä kuninkaalle tai mitä se tekee, mutta ei keksitä mitään selvyyttä. Tuuli onnistuu lappusilla vihjailemaan Jinille että olisi piilotettava esine, ja sujauttaa korun Jinin taskuun. Jin käy "vessassa", kutsuu Astran paikalle, siirtää korun hänelle ja kadottaa taas. Veli arvioi korun arvoa ja toteaa että pienen valtion arvoinen oikeassa paikassa. Ei keksitä erityisesti parempia omia argumentteja, mutta koitetaan sentään teroittaa niitä. Palataan sitten neuvotteluun, Veli alustaa ja Jin selittää Varjomaiden ja Villeyden epäyhteensopivuudesta. Puhe onnistuu ihan kohtuullisesti, mutta Katerina saa selitettyä uskottavasti miten asiat saa järjestettyä ja parantaa hiukan tarjoustaan. Veli vielä kerran vetoaa kuninkaaseen jotta saisi tarkemmin tietää mitä vastaan ollaan tarjoamassa, ja saadaan tietää että koru on hänen verivihollisensa ydinolemus. Jin haluaisi tietää enemmän, Veli ottaa Autereen ja Tuulin kanssa pikaneuvottelua, mutta ei keksitä mitään parempaa tarjota. Koskapa kuningas haluaa varmistaa ettei kauppakumppani Katerinalle käy huonosti, sovitaan että jos saadaan muutama ihminen vapautettua mukaan annetaan Katerinan olla rauhasssa niin kauan kun hän on Kerkeiksellä, kuitenkin enintään kaksi vuorokautta. Kun tämä on hyväksytty, lähdetään pelastettujen kanssa reippaasti menemään ja päästään Tuulensilmälle keskiyöllä. Veli rupeaa hoitamaan ihmisyyttä ex-orjiin ja Aava menee vakoilemaan Tiluksen portille. Seuraavana aamuna pelastetut rupeaa vähän tulemaan tajuihinsa, suurin osa tajuaa olla kiitollisia ja koitetaan värvätä heidät Autereen laivastoon, Velin kauppaverkostoon tai Jenleihin asukkaiksi. Pian aamunkoitteen jälkeen Aava kertoo kuinka Katerina ilmeisesti pakeni keijulasta Alamaailman puolelle ja keijut olivat vihaisina perässä. Keskustellaan siitä mitä tehdä korulla, ja Jin pitää luennon keijujen epäaitoudesta. Lähdetään kiertämään Kerkeistä ja varoittamaan kuulevia paikallisia Kallokivien (ja keijujen) suunnitelmista. Jin tutkii korua, sen keiju on samaan voimaluokkaa kuin Radulf, ja aspektoituneena Miekkaan ja Veteen ja hiukan Kuppiin. Päätetään Kerkeiksen jälkeen lähteä Umpikuoreen, sitten Jenleihin ja lopuksi varmaan kohti Korallia.

Henkilöitä

Mukana:

• Jin: Kimalle, harakka; Astra, ukkoslintu (ihmismuoto tummaihoinen nainen)
  • Horisontin Hehku, kutsuttu meritamma
• Tuuli: Nappisilmä, musta leopardi
• Autere: Aava, 1. perämies & Kuinen; Tuulensilmän miehistö
• Hopeahelmi: Merenjumalan tytär, kehittää hiljalleen taitojaan.
• Iivar Pelagios: Juoppo merikadetti, tietää kohtuullisesti Alamaailmasta. Tuuli kaappasi mukaan ja sitten Jin lumosi.
  • Elänyt pitkään Kallokivillä, vannonut (itselleen) ettei palaa sinne.
  • Defining Tie: "Jin pelasti henkeni, joten palvelen häntä uskollisesti vuoden ja päivän."
  • Minor Principle: "Tietoni Alamaailmasta, Varjomaista ja Kallokivistä auttavat huolehtimaan Luomakunnasta."

Kohdattu:

• Korallipalatsin kersantti: Laittoi Jinin & kumppanit tyrmään kun ei mokoma osannut käyttäytyä.
• Vihreään pukeutunut nainen: Esitti vanhempaa tietäjämiestä, osasi jotenkin lumota Tuulen kertomaan Kehästä.
• Vimal Efrat, heimopäälliköiden hengellinen neuvonantaja Umpikuoressa
  • Vanha mies, kirkasvärinen kaapu, vihreä huntu
• Umpikuoressa Danaa'din temppelin vara-apotti & joku noviisi
• Veli Danaderid, Virheettömän Veljeskunnan asiantuntija Umpikuoressa. Mahdollisesti ongelmanratkaisija liikaa tietävien suhteen?
• Sielujen Laskija ("Numerator"), alamaailman henki jonka vastuulla on lajitella kuolleet oikeisiin paikkoihin
  • Non 2,5m pitkä, byrokraatin kaavut, mukana iso kirja.
• Kuningas Radulf
  • Isokokoinen, mustarautainen kruunu
  • Belhassar, keijuhovin senesalkki
    • Lyhyt parrakas tyyppi, päässä sarvet. Värikkäät seremonialliset kaavut.
• Katerina
  • Hautajaiskaapu, luurankokädet
  • Iso tekijä Kallokivissä. Varmaan jonkinlainen tietäjä tai ritualisti.
    • Neuvonantaja-aave Binjamin
  • Osaa kadota mystisesti ja ilmaantua myöhemmin johonkin tärkeään paikkaan.
  • Motivaatioita:
    • Defining: Uskollisuus (Boddhisattva)
    • Minor: Viha (Kehä)

Tiedetty:

• Tuhannen Peilin Särö, laatikkoon lukittu Hekatonkaira

Pääsivu