Torstai-illan erikoinen:maailma

Muinaishistoria

Aikojen alussa luojat loivat maailman, ja lähtivät jatkaakseen luomistyötään, jättäen vain vähäisemmän palvelijansa vartioimaan. Mutta aikanaan kaoottisen magian syövereistä purkautuivat Demonit kaamean kuninkaansa johdolla.

Valoria

Demonisodan jälkeisinä vuosikymmeninä Lihaksi tullut Jumala tunsi voimiensa vähenevän ja vanhuuden hiipivän ylleen. Omalle paikalleen valtakunnan hallitsijaksi hän asetti Arkkimaagista syntyneen poikansa Learanin. Jumalan kuoltua valtakunta kuitenkin hajaantui kunkin kansan mennessä omille teilleen, mutta Learanin onnistui yhdistää Korkeiden haltioiden päälliköt alaisuutensa. Päälliköt lupasivat puolustaa toistensa maita, ja Learan lupasi johtaa heidät voittoihin. Learan johti nämä päälliköt kamppanjalle, jonka aikana korkeat haltijat ajoivat vähäisempinä pitämänsä haltiarodut mailtaan, valorian luonnolisten rajojen taakse. Kamppanjan loputtua Learan huudatti itsensä kuninkaksi, ja hänen jälkeläisensä hallitsevat sitä tänäkin päivänä.

Kaksisataa vuotta myöhemmin Learanin pojanpoika Raddun nousi valtaistuimelle, ja aloitti Kuningas Raddunin tyranniana tunnetun ajanjakson. Raddunin oli taikuuksien tutkija, ja nuorena prinssinä tulevan Arkkimaagi Mariuksen innokas poliittinen tukija, ja hänen arvellaan tulleen demonin riivaamaksi. Raddunin hallintoa merkkasivat useiden valtakunnan poliitisesti tärkeiden henkilöiden pidätykset, ja aateliston valtaoikeuksien karsiminen. Apunaan tässä työssä hänellä oli joitan Valorian historian suurimmista ritareista. Lopulta Raddun turvautui suoranaisiin väkivaltaisuksiin vastustajiaan kohtaan. Tämä sai aikaan aateliston piirissä virtauksen, jossa useat maan ylhäisimmistä atelismiehistä lähettivät perheitään suojaan kääpiöiden luokse, ja kokosivat joukkonsa kapinaan. Kuitenkin Marhaman laaksossa Raddunin miehet saivat kiinni yhden viimeisistä saattueista, ja teurastivat sen matkustajat viimeiseen mieheen. Tämä silmitön veriteko sai Raddunille uskolliset ritarit lähtemään muualle, jättäen kuninkaan yksin. Raddun retalioi nostattamalla suuren epäkuolleiden ja demonien armeijan vastustamaan kapinallisia, ja saastuttamalla evakoita hyväksyneiden kääpiöiden vuoret kulkukelvottomiksi maan päällä. Sotaa kesti kymmenen vuotta, ja se päättyi yhtäkkisesti, kun Darvajoen taistelun aikana kuninkaanpalatsin yllä alki näkyä hirviöitä ja outoja valoilmiöitä, joiden loputtua vihollisarmeija lankesi takaisin hautoihinsa tai karkottui takaisin hornaan. Kun kapinalliset viimein tunkeutuivat kuninkaanpalatsiin, he löysivät Raddunin ruumiin valtaistuimeltaan, hänen viimeisen ritarinsa Mandal Griffoninhrjan miekka rinnassaan. Griffoninharjan ruumis taas löytyi valtaistuinsalin ovien luota. Kumpikin ruumis oli vanha, ja alkoi liikkua huhuja, että Raddun olisi fyysisen ruumiinsa kuollessa muuttunut demoniksi, ja tullut tuntemattoman sankarin surmaamaksi.

Raddunin jälkeen valtaistuimelle nousi hänen tyttärensä, joka keskittyi isänsä tuhojen korjaamiseen. Pahin oli vielä edessä, sillä kun kääpiövuorten saaste oli vihdoin puhdistettu, ja sen alle jääneiden vuorikotien portit avattu, perheitään hakevia aatelisia kohtasi kaamea näky. SAaste oli tunkeutunut kääpiöiden maanalaisiin koteihi, ja muovannut sille altistuneita korkeita haltioita. He olivat kurjistuneet, ja muuttuneet kurjiksi, verenhimoisiksi ja ilkeiksi otuksiksi, jotka käääpiöt olivat orjuuttaneet, ja jotka olivat nousseen isäntiään vastaan, ja surmanneet heidät, ja nyt kävivät aivan yhtä innokkaasti entisten perheidesä kimppuun. Nämä örkit, kuten heitä alettiin kutsua, pakenivat lyhyiden väkivataiuuksien jälkeen joko syvemmille hylättyihin kääpiökaivoksiin, tai piiloutuivat metsuun, vuorille ja muille asumattomille seuduille, mihin heitä ei rohjettu jahdata.