Kesädawn:Tarinat - Muutoshistoria

Amoeba (28. syyskuuta 2011 kello 21.22)

2011-09-28T21:22:23Z

Näytä muutokset

Amoeba: /* Seitsemän Sulun viisikon ja Galennin tarinoita, osa 2. */

2011-09-09T23:45:22Z

Seitsemän Sulun viisikon ja Galennin tarinoita, osa 2.

Amoeba: /* Matka etelään */

2011-08-17T23:35:52Z

Matka etelään

Amoeba: /* Seitsemän Sulun viisikon ja Galennin tarinoita, osa 2. */

2011-08-16T23:18:47Z

Seitsemän Sulun viisikon ja Galennin tarinoita, osa 2.

Amoeba: /* Marrekin Harmaiden Vartijoiden luostarilinnake */

2011-08-12T14:39:30Z

Marrekin Harmaiden Vartijoiden luostarilinnake

Amoeba (12. elokuuta 2011 kello 13.19)

2011-08-12T13:19:38Z

Amoeba (21. heinäkuuta 2011 kello 22.41)

2011-07-21T22:41:12Z

Amoeba: /* Seitsemän Sulun viisikon ja Galennin tarinoita, osa 2. */

2011-07-21T22:39:24Z

Seitsemän Sulun viisikon ja Galennin tarinoita, osa 2.

Amoeba (14. heinäkuuta 2011 kello 22.33)

2011-07-14T22:33:53Z

Amoeba: /* Sivistyksen makua */

2011-07-14T20:31:43Z

Sivistyksen makua

@@ Rivi 92: / Rivi 92: @@
 Lauman seuraaminen oli hiukan hankalampaa kuin oletimme, sillä mitään selviä jälkiä ne eivät olleet jättäneet. Muutama jäätyneen eläimen löytäminen piti meidät kuitenkin vakuuttuneena asiasta, ja pian huomasimme edessä olevan rotkon pohjalla hehkuvan kuuman kasan olioita. Kiersimme jyrkänteen ympärille katsomaan lähemmäs, ja huomasimme samalla lähellä virtaavan puron. Kuumien läiskäotusten keskellä näkyi jokin ison munan kaltainen, ja päättelimme että olisi tarpeen saada saada läiskät pois sen ympäriltä, mutta niitä oli satoja. Pikaisen neuvottelun jälkeen päätimme lähteä katsomaan, saisimmeko äkkiä padottua puroa sekä kaivettua sille uutta uomaa. Lyhyen matkaa ylävirralla löysimme mahdollisen kohdan, ja ryhdyimme vauhdilla työn toimeen. Nopeasti väsäsin muille puusta työkaluja, mutta kun kävi ilmi, että työssä kestäisi hetken pitempään, lähetin Jorrlasin ja Kendran takaisin jyrkänteen päälle, keräämään sieltä kiviä heitettäväksi kasaan mikäli puron uudelleenohjaus kestäisi liian pitkään. Uusi uoma oli jo melkein valmis, kun munasta rupesi kuulumaan raksahtelua. Nopeasti väänsimme padon paikalleen, ja tarkkailimme tilannetta minkä työltämme kerkisimme. Kun munasta yhtäkkiä purkautui kivinen lonkero, huusin Jorr'lasille ''Kivet alas!'' Puro lähti kyllä virtaamaan uuteen uomaan, hiljalleen maata kuluttaen, kun jyrkänteeltä tuli pieni kivivyörymä, joka rusensi läiskiä kymmenittäin, mutta samalla munasta kuoriutui iso olento.
-Emme halunneet kohdata edes nuorta Kauhua, joten lähdimme kiertämään rinteen päälle. Höyryn ja savun keskellä otus lähti kävelemään hitaasti meistä poispäin, mutta surkeita sankareita olisimme jos emme edes varmistuisi vihollisen tasosta ennen perääntymistä. Kyselin, oliko kukaan halukas käymään otuksen kimppuun, mutta Azaria ja Gideon eivät osanneet vastata suoraan, joten Illian ampui sitä muutaman kerran. Pari ensimmäistä nuolta kimmahtelivat sen kivisestä kuoresta, mutta yksi osui vähän paremmin, ja saimme sen huomion, ja se kääntyi katsomaan suuntaamme. Liekit yhä pyörivät otuksen ympärille, mutta sillä näytti olevan neljä kättä ja kaksi jalkaa, melko lailla humanoidimaisesti. Samalla otuksen käsiin syttyivät selkeät liekit, ja tunnistien että se rupesi tekemään jotain loitsun kaltaista, joten käskin kaikkien hajaantua. Hetken päästä otus paiskasi Jorr'lasia päin tulipallon, joka onneksi pysähtyi pieneen puuhun, sytyttäen sen tuleen. Olimme todistaneet otuksen voimallisuuden, joten päätimme perääntyä, mutta otuksella oli muuta mielessä. Läksiäislahjaksi koitin sitoa sen maahan Köynnös-loitsullani, mutta se lähetti peräämme pari Tulihurttaa. Gideon, Azaria ja Jorr'las taistelivat samalla perääntyen, joka toimikin aika hyvin kunnes ensimmäinen otuksista sai tulisella hönkäyksellään kaadettua Azarian, joka koitti kieriä maassa sammuttaakseen liekit. Saimme onneksi sen poistettua päiviltä hetken sen jälkeen kun toinen pääsi kimppuumme. Inhottavasta puremisesta, kynsimisestä ja tulihönkäyksistä huolimatta toinenkin kuoli pian, ja lähdimme perääntymään vauhdilla kohti Käärmejokea.
+Emme halunneet kohdata edes nuorta Kauhua, joten lähdimme kiertämään rinteen päälle. Höyryn ja savun keskellä otus lähti kävelemään hitaasti meistä poispäin, mutta surkeita sankareita olisimme jos emme edes varmistuisi vihollisen tasosta ennen perääntymistä. Kyselin, oliko kukaan halukas käymään otuksen kimppuun, mutta Azaria ja Gideon eivät osanneet vastata suoraan, joten Illian ampui sitä muutaman kerran. Pari ensimmäistä nuolta kimmahtelivat sen kivisestä kuoresta, mutta yksi osui vähän paremmin, ja saimme sen huomion, ja se kääntyi katsomaan suuntaamme. Liekit yhä pyörivät otuksen ympärille, mutta sillä näytti olevan neljä kättä ja kaksi jalkaa, melko lailla humanoidimaisesti. Samalla otuksen käsiin syttyivät selkeät liekit, ja tunnistien että se rupesi tekemään jotain loitsun kaltaista, joten käskin kaikkien hajaantua. Hetken päästä otus paiskasi Jorr'lasia päin tulipallon, joka onneksi pysähtyi pieneen puuhun, sytyttäen sen tuleen. Olimme todistaneet otuksen voimallisuuden, joten päätimme perääntyä, mutta otuksella oli muuta mielessä. Läksiäislahjaksi koitin sitoa sen maahan Köynnös-loitsullani, mutta se lähetti peräämme pari Tulihurttaa. Gideon, Azaria ja Jorr'las taistelivat samalla perääntyen, joka toimikin aika hyvin kunnes ensimmäinen otuksista sai tulisella hönkäyksellään kaadettua Azarian, joka koitti kieriä maassa sammuttaakseen liekit. Saimme onneksi sen poistettua päiviltä hetken sen jälkeen kun toinen pääsi kimppuumme. Inhottavasta puremisesta, kynsimisestä ja tulihönkäyksistä huolimatta toinenkin kuoli pian, ja lähdimme perääntymään kohti Käärmejokea.
 [[Kesädawn|Pääsivu]]

@@ Rivi 90: / Rivi 90: @@
 Oman vartiovuoroni loppupuolella, aamuyöllä, huomasin kuinka lähistöllä olevalla maatilalla valoja sytyteltiin, ja myös kuinka ne hetkeä myöhemmin sammuivat pelottavan tutulla tavalla. Herätin äkkiä muut, selittäen tilanteen, ja päätimme koittaa isolla nuotiolla houkutella otukset meidän luoksemme. Temppu onnistui osittain; lyhyen ajan päästä iso lauma varjoläiskiä tuli meitä kohti. Väistimme niitä, ja muutama kymmen otusta imaisi ison nuotion hetkessä kylmäksi ja lähti kiitämään etelään, hiukan toiseen suuntaan kuin maatila, samalla kun muut läiskät rupesivat harhailemaan ja me lähdimme auttamaan maatilan väkeä. Päästyämme tilalle meitä kohtasi kuitenkin surullinen näky: tilan emäntä, sammunut soihtu kädessään, kuoliaaksi jäätyneenä päärakennuksen portaiden edessä. Tutkimme alueen nopeasti, mutta mustat läikät olivat ehtineet tappaa myös isännän ja kolme lasta. Peittelimme kuolleet, Gideon nappasi mukaan muutaman jäädytetyn porsaan, ja lähdimme varoittamaan naapureita tilanteesta. Seuraavan talon isäntä oli varovaisen oloinen, mutta Azarian kanssa onnistuimme nopeasti vakuuttamaan hänet tilanteen vaarallisuudesta. Jätimme yksinkertaiset ohjeet, ja lähdimme seuraamaan aiemmin kuumentuneiden läiskien laumaa.
-(Todo: Seuraaminen, kuuma rotkossa, kierto, puro, pato & oja, Jorr'las rinteen päälle, tulilonkerot "munasta", Illian yrittää ampua, otus ampuu tulipallolla, perääntyminen, tulihurtat, tappelua & perääntymistä, azaria kierii maassa, kummatkin lopulta hengiltä.)
+Lauman seuraaminen oli hiukan hankalampaa kuin oletimme, sillä mitään selviä jälkiä ne eivät olleet jättäneet. Muutama jäätyneen eläimen löytäminen piti meidät kuitenkin vakuuttuneena asiasta, ja pian huomasimme edessä olevan rotkon pohjalla hehkuvan kuuman kasan olioita. Kiersimme jyrkänteen ympärille katsomaan lähemmäs, ja huomasimme samalla lähellä virtaavan puron. Kuumien läiskäotusten keskellä näkyi jokin ison munan kaltainen, ja päättelimme että olisi tarpeen saada saada läiskät pois sen ympäriltä, mutta niitä oli satoja. Pikaisen neuvottelun jälkeen päätimme lähteä katsomaan, saisimmeko äkkiä padottua puroa sekä kaivettua sille uutta uomaa. Lyhyen matkaa ylävirralla löysimme mahdollisen kohdan, ja ryhdyimme vauhdilla työn toimeen. Nopeasti väsäsin muille puusta työkaluja, mutta kun kävi ilmi, että työssä kestäisi hetken pitempään, lähetin Jorrlasin ja Kendran takaisin jyrkänteen päälle, keräämään sieltä kiviä heitettäväksi kasaan mikäli puron uudelleenohjaus kestäisi liian pitkään. Uusi uoma oli jo melkein valmis, kun munasta rupesi kuulumaan raksahtelua. Nopeasti väänsimme padon paikalleen, ja tarkkailimme tilannetta minkä työltämme kerkisimme. Kun munasta yhtäkkiä purkautui kivinen lonkero, huusin Jorr'lasille ''Kivet alas!'' Puro lähti kyllä virtaamaan uuteen uomaan, hiljalleen maata kuluttaen, kun jyrkänteeltä tuli pieni kivivyörymä, joka rusensi läiskiä kymmenittäin, mutta samalla munasta kuoriutui iso olento.
 [[Kesädawn|Pääsivu]]

← Vanhempi versio		Versio 16. elokuuta 2011 kello 23.18
Rivi 80:		Rivi 80:

	Drak oli kummallinen, hiukan uhkaavan mutta kovin littanan näköinen savupilvi. Azaria ei jäänyt katsomaan kauempaa, vaan nopeasti meni juttelemaan sille, meidän muiden kuunnellessa vierestä. Alkuun kesti vähän aikaa, että henki ja t'skrang pääsivät jyvälle toisistaan, mutta pian meille kävi ilmi iso ongelma: Jorr'lasin kuviossa oli jokin isompi vika, hän jotenkin "huusi" astraalitasolla niin, että hän veti kaikkea taikuutta sekä myös henkiä ja valitettavasti kauhuja puoleensa. Ruvettuani tarkemmin tarkastelemaan tilannetta, pystyin Drakin ja Otaman avustuksella näkemään ongelman. Kummallisinta oli, että ongelma oli ilmeisesti vanhempaa perua, Drakin mielestä Jorr'lasin adeptiksi oppimisen aikana tapahtunutta. Samalla kävi ilmi, että Otama ja Drak olivat jo vanhoja tuttuja, ja että Otama oli aikoinaan hengen avustamalla vimmalla tosiaan yksin rakentanut koko linnoituksen. Vaikka kuulemma Jorr'las olisi vähemmän äänekäs taikuudelle jos hänellä olisii henki ohjaimissa, totesimme yhdessä ettei se olisi hyvä ratkaisu, ja päätimme lähteä suoraan Seitsemän Sulun Satamaan selvittämään Jorr'lasin opettajalta, että mitä oikein oli tapahtunut.		Drak oli kummallinen, hiukan uhkaavan mutta kovin littanan näköinen savupilvi. Azaria ei jäänyt katsomaan kauempaa, vaan nopeasti meni juttelemaan sille, meidän muiden kuunnellessa vierestä. Alkuun kesti vähän aikaa, että henki ja t'skrang pääsivät jyvälle toisistaan, mutta pian meille kävi ilmi iso ongelma: Jorr'lasin kuviossa oli jokin isompi vika, hän jotenkin "huusi" astraalitasolla niin, että hän veti kaikkea taikuutta sekä myös henkiä ja valitettavasti kauhuja puoleensa. Ruvettuani tarkemmin tarkastelemaan tilannetta, pystyin Drakin ja Otaman avustuksella näkemään ongelman. Kummallisinta oli, että ongelma oli ilmeisesti vanhempaa perua, Drakin mielestä Jorr'lasin adeptiksi oppimisen aikana tapahtunutta. Samalla kävi ilmi, että Otama ja Drak olivat jo vanhoja tuttuja, ja että Otama oli aikoinaan hengen avustamalla vimmalla tosiaan yksin rakentanut koko linnoituksen. Vaikka kuulemma Jorr'las olisi vähemmän äänekäs taikuudelle jos hänellä olisii henki ohjaimissa, totesimme yhdessä ettei se olisi hyvä ratkaisu, ja päätimme lähteä suoraan Seitsemän Sulun Satamaan selvittämään Jorr'lasin opettajalta, että mitä oikein oli tapahtunut.
		+
		+	=== Matka etelään ===
		+	Gideonin halusi lähteä matkaan heti, mutta toppuuttelin häntä hiukan ja selvitimme ensin Jorr'lasin ja Soriman kanssa sopivaa reittiä Seitsemän Sulun Satamaan. Ensimmäinen osa, yli puolet matkasta, tulisi olemaan erämaata, joka olisi tietysti hitaampaa ja vaivalloisempaa. Toisaalta, päästyämme Käärmejoen varrelle meidän pitäisi ruveta varovaiseksi, sillä Jorr'lasin tila voisi herättää epäilyä ja jopa väkivaltaa meitä kohtaan jos kylien väki saisi siitä tietää. Täytimme matkamuonavaramme ja lähdimme marssimaan kohti etelää.
		+
		+	Alkumatka sujuikin helpohkosti. Ainoa merkittävä tapahtuma oli, kun toisena päivänä vastaan tuli yksinäinen Ruhomies, joka Jorr'lasin piiloutumisesta huolimatta tuli suoraan häntä kohti. Poistimme onnettoman nopeasti päiviltä ja jatkoimme matkaa. Viisi päivää linnakkeelta lähdön jälkeen leiriydyimme pienelle kukkulalle, Käärmejoen jo paikoitellen siintäessä horisontissa. Muiden asetuttua jo makuulle Azaria huomasi yllättävän musta läikän, joka siirtyi hiilloksemme päälle, sammuttaen sen. Utelias t'skrang ei kuitenkaan herättänyt muita, vaan seurasi kuinka läiskän ampaisi poispäin, samalla kun toinen läiskä ilmaantui ja päätti siirtyä jalkani päälle. Heräsin ylättäen, kun jalkaani pisteli viiltävä kylmyys, ja rääkäisylläni sain jo hiukan hälytettyä muitakin hereille. Kun huomasin, mistä oli kyse, nappasin sauvani ja läimäytin nopeasti läikän maahan, jossa se aukesi sihahtaen, päästäen sisältään höyryä. Nopeasti havaitsimme ympärillämme kymmeniä muita läiskiä ja asetuimme puolustavaan ympyrämuodostelmaan.
		+
		+	Pienet varjoläiskät lähestyivät hitaasti, ja saimme melko helposti tuhottua niitä reilun tusinan; minulla ja Jorr'lasilla ei ollut vaikeuksia lämpönäkömme ansiosta, ja haltiasisarukset näkivät laikut edes joten kuten, mutta Azarialle ja Gideonille ei ollut helppoa erottaa otuksia syvässä iltahämärässä. Onneksi otukset olivat heikkoja, ja kuolivat yhdestä iskusta, ja pian tutkin niiden raatoja mielenkiinnolla. Ne näyttivät olevan tyhjiä säkkejä, jotka osasivat imeä lämpöä, samalla muuttuen merkittävästi nopeammaksi. Koska otuksia ei näyttänyt olevan lisää, siirryimme varovaisesti takaisin yöpuulle.
		+
		+	Oman vartiovuoroni loppupuolella, aamuyöllä, huomasin kuinka lähistöllä olevalla maatilalla valoja sytyteltiin, ja myös kuinka ne hetkeä myöhemmin sammuivat pelottavan tutulla tavalla. Herätin äkkiä muut, selittäen tilanteen, ja päätimme koittaa isolla nuotiolla houkutella otukset meidän luoksemme. Temppu onnistui osittain; lyhyen ajan päästä iso lauma varjoläiskiä tuli meitä kohti. Väistimme niitä, ja muutama kymmen otusta imaisi ison nuotion hetkessä kylmäksi ja lähti kiitämään etelään, hiukan toiseen suuntaan kuin maatila, samalla kun muut läiskät rupesivat harhailemaan ja me lähdimme auttamaan maatilan väkeä. Päästyämme tilalle meitä kohtasi kuitenkin surullinen näky: tilan emäntä, sammunut soihtu kädessään, kuoliaaksi jäätyneenä päärakennuksen portaiden edessä. Tutkimme alueen nopeasti, mutta mustat läikät olivat ehtineet tappaa myös isännän ja kolme lasta. Peittelimme kuolleet, Gideon nappasi mukaan muutaman jäädytetyn porsaan, ja lähdimme varoittamaan naapureita tilanteesta. Seuraavan talon isäntä oli varovaisen oloinen, mutta Azarian kanssa onnistuimme nopeasti vakuuttamaan hänet tilanteen vaarallisuudesta. Jätimme yksinkertaiset ohjeet, ja lähdimme seuraamaan aiemmin kuumentuneiden läiskien laumaa.
		+
		+	(Todo: Seuraaminen, kuuma rotkossa, kierto, puro, pato & oja, Jorr'las rinteen päälle, tulilonkerot "munasta", Illian yrittää ampua, otus ampuu tulipallolla, perääntyminen, tulihurtat, tappelua & perääntymistä, azaria kierii maassa, kummatkin lopulta hengiltä.)


	[[Kesädawn\|Pääsivu]]		[[Kesädawn\|Pääsivu]]

@@ Rivi 73: / Rivi 73: @@
 === Marrekin Harmaiden Vartijoiden luostarilinnake ===
-Ovivahdin vuorossa oleva __insertnimi__ otti meidät melko rennosti vastaan, ja lähetti palvelijan ilmoittamaan Suurmestari Otamalle vierailijoiden saapuneen paikalle. Otama itse tuli toivottamaan meidät tervetulleeksi, ja päivällinen sujui tutustumisen ja tilanteen selvittämisen merkeissä. Kendra muotoili aiemmat tekomme varsin vetäväksi tarinaksi, ja Otama olikin varsin kiinnostunut löydöistämme, mutta toisaalta myös erittäin huolestunut Soriman tiedoista, kuinka Harmaita Vartijoita oli kuollut. Peraltasin ja perustaja-Gideonin suhteesta saimme hiukan uudenlaisen kuvan, kuten varmasti Otamakin. Keskustelimme myös Tuulinummista ja siellä käynnistä, sekä saimme kuulla, kuinka Otama oli itse rakentanut koko linnakkeen aikoinaan. Varsin vaikuttava tarina, joskin se oli silloin mielestäni hiukan epäuskottava...
+Ovivahdin vuorossa oleva Derrat otti meidät melko rennosti vastaan, ja lähetti palvelijan ilmoittamaan Suurmestari Otamalle vierailijoiden saapuneen paikalle. Otama itse tuli toivottamaan meidät tervetulleeksi, ja päivällinen sujui tutustumisen ja tilanteen selvittämisen merkeissä. Kendra muotoili aiemmat tekomme varsin vetäväksi tarinaksi, ja Otama olikin varsin kiinnostunut löydöistämme, mutta toisaalta myös erittäin huolestunut Soriman tiedoista, kuinka Harmaita Vartijoita oli kuollut. Peraltasin ja perustaja-Gideonin suhteesta saimme hiukan uudenlaisen kuvan, kuten varmasti Otamakin. Keskustelimme myös Tuulinummista ja siellä käynnistä, sekä saimme kuulla, kuinka Otama oli itse rakentanut koko linnakkeen aikoinaan. Varsin vaikuttava tarina, joskin se oli silloin mielestäni hiukan epäuskottava...
 Seuraavat kolme päivää kulutimme kehittäen taitojamme, hiukan myös linnakkeeseen ja Harmaisiin Vartijoihin tutustuen. Koko organisaatio on varsin pieni, mutta hyvin voimakkaasti asialleen &mdash; orjuuden sekä taikuuden väärinkäytön vastustamiselle &mdash; omistautunut. Neljännen päivän lounaalla olimme pohtimassa, mihin jatkaa tästä eteenpäin. Harmailla Vartijoilla ei ollut heti antaa meille mitään selvää tehtävää, ja vaikka Soriman raportit ja meidän kertomamme tarinat Marionista huolestuttivat, asiaan emme olleet keksineet parempaa reagointitapaa kuin mennä selvittämään Marionin yhteyksiä shamaani Grikiin. Muut pohtivat ajatusta mennä Tuulinummelle, mutta itse olin sitä mieltä että kauhuja houkutteleva paikka ei vielä meille näin aloitteleville seikkailijoille oikein sopisi.
-Yhtäkkiä Jorr'las päästi valtaisan huudon pelästyttäen vastapäätä istuneen vartijan takapuolelleen maahan, löi tuoppinsa pöytään säpäleiksi ja lähti marssimaan ulos. Hätkähdimme, ja Kendra jäi selittelemään jotain samalla kun minä, Illian ja Gideon lähdimme seuraaman peikkoseppämme perään. Ulkona Jorr'las olikin ruvennut yhtäkkiä keräämään erilaisia työkaluja ja rakennusmateriaaleja, ja laittanut pari palvelijaa samoihin hommiiin. Nopean selvityksen jälkeen kävi ilmi, että hän halusi ruveta kunnon töihin, valmistamaan jotain, ja Illianin satunnainen kommentti nuolenpäistä sai Jorr'lasin pohtimaan niiden valmista, aloittaen ahjon rakentamisesta. Siirryimme nopeasti sivuun keskustelemaan asiasta, kun Otama ja loput toverimme saapuivat sisäpihalle. Otama katsoi hiukan Jorr'lasia, ja tiuskaisi nopeasti ''__hengennimi__, ulos!'' Jorr'las jäi pöllämystyneenä katsomaan tyhjyyteen samalla kun me muut jäimme katsomaan hänestä pullahtanutta henkeä.
+Yhtäkkiä Jorr'las päästi valtaisan huudon pelästyttäen vastapäätä istuneen vartijan takapuolelleen maahan, löi tuoppinsa pöytään säpäleiksi ja lähti marssimaan ulos. Hätkähdimme, ja Kendra jäi selittelemään jotain samalla kun minä, Illian ja Gideon lähdimme seuraaman peikkoseppämme perään. Ulkona Jorr'las olikin ruvennut yhtäkkiä keräämään erilaisia työkaluja ja rakennusmateriaaleja, ja laittanut pari palvelijaa samoihin hommiiin. Nopean selvityksen jälkeen kävi ilmi, että hän halusi ruveta kunnon töihin, valmistamaan jotain, ja Illianin satunnainen kommentti nuolenpäistä sai Jorr'lasin pohtimaan niiden valmista, aloittaen ahjon rakentamisesta. Siirryimme nopeasti sivuun keskustelemaan asiasta, kun Otama ja loput toverimme saapuivat sisäpihalle. Otama katsoi hiukan Jorr'lasia, ja tiuskaisi nopeasti ''Drak, ulos!'' Jorr'las jäi pöllämystyneenä katsomaan tyhjyyteen samalla kun me muut jäimme katsomaan hänestä pullahtanutta henkeä.
-__insertnimi__ oli kummallinen, hiukan uhkaavan mutta kovin littanan näköinen savupilvi. Azaria ei jäänyt katsomaan kauempaa, vaan nopeasti meni juttelemaan sille, meidän muiden kuunnellessa vierestä. Alkuun kesti vähän aikaa, että henki ja t'skrang pääsivät jyvälle toisistaan, mutta pian meille kävi ilmi iso ongelma: Jorr'lasin kuviossa oli jokin isompi vika, hän jotenkin "huusi" astraalitasolla niin, että hän veti  kaikkea taikuutta sekä myös henkiä ja valitettavasti kauhuja puoleensa. Ruvettuani tarkemmin tarkastelemaan tilannetta, pystyin __hengen__ ja Otaman avustuksella näkemään ongelman. Kummallisinta oli, että ongelma oli ilmeisesti vanhempaa perua, __hengen__ mielestä Jorr'lasin adeptiksi oppimisen aikana tapahtunutta. Samalla kävi ilmi, että Otama ja __henki__ olivat jo vanhoja tuttuja, ja että Otama oli aikoinaan hengen avustamalla vimmalla tosiaan yksin rakentanut koko linnoituksen. Vaikka kuulemma Jorr'las olisi vähemmän äänekäs taikuudelle jos hänellä olisii henki ohjaimissa, totesimme yhdessä ettei se olisi hyvä ratkaisu, ja päätimme lähteä suoraan Seitsemän Sulun Satamaan selvittämään Jorr'lasin opettajalta, että mitä oikein oli tapahtunut.
+Drak oli kummallinen, hiukan uhkaavan mutta kovin littanan näköinen savupilvi. Azaria ei jäänyt katsomaan kauempaa, vaan nopeasti meni juttelemaan sille, meidän muiden kuunnellessa vierestä. Alkuun kesti vähän aikaa, että henki ja t'skrang pääsivät jyvälle toisistaan, mutta pian meille kävi ilmi iso ongelma: Jorr'lasin kuviossa oli jokin isompi vika, hän jotenkin "huusi" astraalitasolla niin, että hän veti  kaikkea taikuutta sekä myös henkiä ja valitettavasti kauhuja puoleensa. Ruvettuani tarkemmin tarkastelemaan tilannetta, pystyin Drakin ja Otaman avustuksella näkemään ongelman. Kummallisinta oli, että ongelma oli ilmeisesti vanhempaa perua, Drakin mielestä Jorr'lasin adeptiksi oppimisen aikana tapahtunutta. Samalla kävi ilmi, että Otama ja Drak olivat jo vanhoja tuttuja, ja että Otama oli aikoinaan hengen avustamalla vimmalla tosiaan yksin rakentanut koko linnoituksen. Vaikka kuulemma Jorr'las olisi vähemmän äänekäs taikuudelle jos hänellä olisii henki ohjaimissa, totesimme yhdessä ettei se olisi hyvä ratkaisu, ja päätimme lähteä suoraan Seitsemän Sulun Satamaan selvittämään Jorr'lasin opettajalta, että mitä oikein oli tapahtunut.
 [[Kesädawn|Pääsivu]]

@@ Rivi 69: / Rivi 69: @@
 :''Te, jotka seuraatte häntä jonka vuoksi Marrek sortui. Tulette kokemaan Mestarin voiman. Hän palauttaa valtakunnan takaisin loistoonsa ja pyyhkii tieltään kaikki jotka tukevat orjuuttajia!!''
 Jorr'las tippui polvilleen, ja näytti vähän taintuneelta. Katsahdin nopeasti astraalinäölläni, ja kivi näytti yllättäen maagiselta. Käskin Kendraa olemaan varovainen ja poimimaan sen jonkin kankaan sisään, samalla kun rupesin katsomaan Azarian ja Gideonin vammoja. Azaria toipui nopeasti taas kohtuulliseen kuntoon juotettuani hänelle tehostujuoman, jonka jälkeen rupesin hieromaan pelastussalvaa Gideoniin &mdash; heti se meni. Illian kävi varmistamassa, että kaikki otukset olivat kuolleita, ja sotasaaliksi nappasimme aukiolla olevan kellosauvan ja petomestarilta saniaishaarniskan.
 [[Kesädawn|Pääsivu]]

@@ Rivi 52: / Rivi 52: @@
 Paluumatkalla Throaliin tutkiskelin hiukan kirjoja, jotka koskivat enimmäkseen Ban'hinin historiaa. Gideon kiinnostui myös, kun kävi ilmi että Ban'hinistä oli lähtenyt pois hiukan ennen sen sulkemista eräs Peraltas, joka oli myös ollut Marrekin Harmaiden Vartijoiden perustaja-Gideonin hyvä ystävä. Pohdimme myös, avatako toista arkkua, mutta emme niin tehneet. Throalissa marssimme suorinta tietä Neumanin toimistolle jossa Azarian opettaja Grindo otti meidät vastaan. Saimme lopun palkkiostamme, ja kerroimme tapahtumista, ja Grindo tarjosi ensin 200 ja sitten 300 hopearahaa toisesta arkusta. Päätimme yhdessä kuitenkin ottaa riskin ja kävimme avauttamassa sen erään sepän luona, ja arkusta paljastui neljä viestikiveä &mdash; kannattava veikkaus!
-Seuraava viikko kuluikin rauhallisesti. Azaria katosi jonnekin kaupungille hummailemaan, mutta minä, Kendra ja Jorr'las tutkimme löytöjämme ja myimme osan. Yksi kirjoista oli hieno runokirja, jossa oli paljon ylistystä Peraltasin viisaudesta ja lempeydestä, ja Gideon ottikin sen talteen. Kohensimme kaikki myös kykyjämme, ja varustimme itseämme paremmin; Illian sai hankittua itselleen haluamansa haltioiden sotajousen, ja koko ryhmälle hankimme yhden annoksen todellisten seikkailijoiden perustarpeita: Hengenpalautusvoidetta! Tietenkin parempi, jos sille ei tule käyttöä, mutta nyt on myös turvallisempi olo... Lisäksi kokosin nämä muistiinpanomme, ja tässä onkin ensimmäinen selonteko seikkailuistamme Throalin suurelle kirjastolle. Toivottavasti näistä on apua tulevaisuudessa jollekulle. En ole vielä varma, minne jatkamme tästä, mutta Gideon on viettänyt aikaansa Harmaiden Vartijoiden lähetystössä, ja ehkäpä sieltä löytyy seuraavaksi tekemistä...
+Seuraava viikko kuluikin rauhallisesti. Azaria katosi jonnekin kaupungille hummailemaan, mutta minä, Kendra ja Jorr'las tutkimme löytöjämme ja myimme osan. Yksi kirjoista oli hieno runokirja, jossa oli paljon ylistystä Peraltasin viisaudesta ja lempeydestä, ja Gideon ottikin sen talteen. Kohensimme kaikki myös kykyjämme, ja varustimme itseämme paremmin; Illian sai hankittua itselleen haluamansa haltioiden sotajousen, ja koko ryhmälle hankimme yhden annoksen todellisten seikkailijoiden perustarpeita: Hengenpelastussalvaa! Tietenkin parempi, jos sille ei tule käyttöä, mutta nyt on myös turvallisempi olo... Lisäksi kokosin nämä muistiinpanomme, ja tässä onkin ensimmäinen selonteko seikkailuistamme Throalin suurelle kirjastolle. Toivottavasti näistä on apua tulevaisuudessa jollekulle. En ole vielä varma, minne jatkamme tästä, mutta Gideon on viettänyt aikaansa Harmaiden Vartijoiden lähetystössä, ja ehkäpä sieltä löytyy seuraavaksi tekemistä...
 == Seitsemän Sulun viisikon ja Galennin tarinoita, osa 2. ==
@@ Rivi 68: / Rivi 68: @@
 Mäyrä tavanomaisen kuolemisen sijaan katosi takaisin kiveen, josta se oli ilmaantunutkin. Kendra meni varomattomasti poimimaan kiven, ja jähmettyi paikalleen. Samalla Joor'lasin silmät muuttuivat punaiseksi, hän otti minusta kummallakin kädellä kiinni, ja lausui oudon ennustuksen:
 :''Te, jotka seuraatte häntä jonka vuoksi Marrek sortui. Tulette kokemaan Mestarin voiman. Hän palauttaa valtakunnan takaisin loistoonsa ja pyyhkii tieltään kaikki jotka tukevat orjuuttajia!!''
-Jorr'las tippui polvilleen, ja näytti vähän taintuneelta. Katsahdin nopeasti astraalinäölläni, ja kivi näytti yllättäen maagiselta. Käskin Kendraa olemaan varovainen ja poimimaan sen jonkin kankaan sisään, samalla kun rupesin katsomaan Azarian ja Gideonin vammoja. Azaria toipui nopeasti taas kohtuulliseen kuntoon juotettuani hänelle tehostujuoman, jonka jälkeen rupesin hieromaan pelastussalvaa Gideoniin. Illian kävi varmistamassa, että kaikki otukset olivat kuolleita, ja sotasaaliksi nappasimme aukiolla olevan kellosauvan ja petomestarilta saniaishaarniskan.
+Jorr'las tippui polvilleen, ja näytti vähän taintuneelta. Katsahdin nopeasti astraalinäölläni, ja kivi näytti yllättäen maagiselta. Käskin Kendraa olemaan varovainen ja poimimaan sen jonkin kankaan sisään, samalla kun rupesin katsomaan Azarian ja Gideonin vammoja. Azaria toipui nopeasti taas kohtuulliseen kuntoon juotettuani hänelle tehostujuoman, jonka jälkeen rupesin hieromaan pelastussalvaa Gideoniin &mdash; heti se meni. Illian kävi varmistamassa, että kaikki otukset olivat kuolleita, ja sotasaaliksi nappasimme aukiolla olevan kellosauvan ja petomestarilta saniaishaarniskan.
 [[Kesädawn|Pääsivu]]

@@ Rivi 58: / Rivi 58: @@
 === Vaarallisten oravien metsä ===
-Sorima olikin varsin pätevä tiedustelija, ja vaikka hän tuntui suhtautuvan kunnioittavasti isäänsä, hän ei ilmeisesti kuulunut Vartijoihin. Matkanteko oli silti helppoa, kunnes päästyämme päivämatkan päähän Suuren Käärmejoen ylityspaikasta koilliseen saavuimme metsään, jossa Vartija Rhodda asui. Lähestyessämme hänen asumustaan Sorima rupesi olemaan varuillaan, ja huomasimme muun muassa kuolleen lampaan raadon puussa. Ihmettelimme asiaa hetken ja olimme jatkamassa varovasti Rhoddan majaa kohti, kun Illian huomasi puussa jättimäisen oravan mutta ampui siitä ohi sen puikkelehtiessa kohti latvuksia. Vedimme aseet esille, toivottavasti valmiina metsän vaaroihin, mutta päästyämme majalle, meidät kohtasi surkea näky: Rhodda oli kuollut, viilleltynä hiukan kuten Marionin kirjassa oli kuvailtu. Ja yläpuoleltamme kuului uhkaavaa sirkutusta...
+Sorima olikin varsin pätevä tiedustelija, ja vaikka hän tuntui suhtautuvan kunnioittavasti isäänsä, hän ei ilmeisesti kuulunut Vartijoihin. Matkanteko oli silti helppoa, kunnes päästyämme päivämatkan päähän Suuren Käärmejoen ylityspaikasta koilliseen saavuimme metsään, jossa Vartija Rhodda asui. Lähestyessämme hänen asumustaan Sorima rupesi olemaan varuillaan, ja huomasimme muun muassa kuolleen lampaan raadon puussa. Ihmettelimme asiaa hetken ja olimme jatkamassa varovasti Rhoddan majaa kohti, kun Illian huomasi puussa jättimäisen oravan mutta ampui siitä ohi sen puikkelehtiessa kohti latvuksia. Vedimme aseet esille, toivottavasti valmiina metsän vaaroihin, mutta päästyämme laavulle, meidät kohtasi surkea näky: Rhodda oli kuollut, viilleltynä hiukan kuten Marionin kirjassa oli kuvailtu, ja köytetty raajoistaan X:n muotoon. Ja yläpuoleltamme kuului uhkaavaa säksätystä...
 [[Kesädawn|Pääsivu]]

@@ Rivi 47: / Rivi 47: @@
 Kirjasto löytyi hiukan toisesta suunnasta, ja pian löysinkin nurkassa olevan salaoven. Sen takana olevassa pienessä komerossa oli matka-arkun lisäksi pienempi arkku ja kolme nippua kirjoja. Kendra lähti hakemaan Jorr'lasia kun minä ja Azaria siirsimme tavarat ulos. Saimme rahdattua tavarat ensin lähimpään yhteiseen risteykseen, ja sen jälkeen eteiseen, ennen kun kaivoksen puolelta rupesi kuulumaan melua. Poistuimme nopeasti Kaer Ban'hinistä takaisin taivaan alle ja pikavauhtia marssimme lähimpään metsikköön, jossa tein purilaat kantamisen helpottamiseksi. Päätimme lisätä etäisyyttä meidän ja ogrejen välille, ja vasta keskiyön aikoihin menimme nukkumaan.
-Valitettavasti emme saaneet levätä yötämme rauhassa, vaan Illianin vahtivuorolla hän herätti minut, ja pian tunnistinkin metsästä ogren siluetin. Kun se huomasi meidän hyökkäävän, lähti taas nuorin hakemaan Ellaa sillä välin kun me yritimme poistaa sen päiviltä niin kauan kun se oli yksin. Itse yritin sitoa ogrea köynnöksillä, mutta se ei onnistunut, mutta onneksi miekakäyttäjämme olivat pätevämpiä, ja ogre kaatuikin hetken sen jälkeen kun iso Ella saapui paikalle. Azaria taisteli kiihkeästi kuten yleensä, Gideon ja Jorr'las eivät tuntuneet osuvan. Ella oli muutenkin vaikeampi tapaus, ja Mielitikarini eivät tunteneet purevan siihen, joten Illianin ruvetessa ampumaan hännen kimppuunsa tulevaa nuorimmaista siirryin minäkin ampumaan sitä. Azarian torjunnat onnistuivat onneksi hyvin, sillä Ella oli kova pala &mdash välillä jopa sen haavat tuntuivat katoavan, palatakseen myöhemmin pienempinä! Rupesin kovasti huolestumaan, onko vastassamme jokin kauhu tai sen vahvistama otus, mutta kun nuorempi ogreraukka tipahti, saimme ympäröityä Ellan ja lopulta sen hengiltäkin. Kun tutkimme kuolleen Ellan haavoja ja missä järjestyksessä ne oli tehty, mieleemme muistuivatkin tarinat ogre-kaksosista. Siirryimme yöpymään vähän matkan päähän, ja seuraavana aamuna pienen neuvottelun jälkeen lähdimme takaisin Throaliin.
+Valitettavasti emme saaneet levätä yötämme rauhassa, vaan Illianin vahtivuorolla hän herätti minut, ja pian tunnistinkin metsästä ogren siluetin. Kun se huomasi meidän hyökkäävän, lähti taas nuorin hakemaan Ellaa sillä välin kun me yritimme poistaa sen päiviltä niin kauan kun se oli yksin. Itse yritin sitoa ogrea köynnöksillä, mutta se ei onnistunut, mutta onneksi miekakäyttäjämme olivat pätevämpiä, ja ogre kaatuikin hetken sen jälkeen kun iso Ella saapui paikalle. Azaria taisteli kiihkeästi kuten yleensä, Gideon ja Jorr'las eivät tuntuneet osuvan. Ella oli muutenkin vaikeampi tapaus, ja Mielitikarini eivät tunteneet purevan siihen, joten Illianin ruvetessa ampumaan hännen kimppuunsa tulevaa nuorimmaista siirryin minäkin ampumaan sitä. Azarian torjunnat onnistuivat onneksi hyvin, sillä Ella oli kova pala &mdash; välillä jopa sen haavat tuntuivat katoavan, palatakseen myöhemmin pienempinä! Rupesin kovasti huolestumaan, onko vastassamme jokin kauhu tai sen vahvistama otus, mutta kun nuorempi ogreraukka tipahti, saimme ympäröityä Ellan ja lopulta sen hengiltäkin. Kun tutkimme kuolleen Ellan haavoja ja missä järjestyksessä ne oli tehty, mieleemme muistuivatkin tarinat ogre-kaksosista. Siirryimme yöpymään vähän matkan päähän, ja seuraavana aamuna pienen neuvottelun jälkeen lähdimme takaisin Throaliin.
 ==== Sivistyksen makua ====
-Paluumatkalla Throaliin tutkiskelin hiukan kirjoja, jotka koskivat enimmäkseen Ban'hinin historiaa. Gideon kiinnostui myös, kun kävi ilmi että Ban'hinistä oli lähtenyt pois hiukan ennen sen sulkemista eräs Peraltas, joka oli myös ollut Marrekin Harmaiden Vartijoiden perustaja-Gideonin hyvä ystävä. Pohdimme myös, avatako toista arkkua, mutta emme niin tehneet. Throalissa marssimme suorinta tietä Neumanin toimistolle jossa Azarian opettaja Grindo otti meidät vastaan. Saimme lopun palkkiostamme, ja kerroimme tapahtumista, ja Grindo tarjosi ensin 200 ja sitten 300 hopearahaa toisesta arkusta. Päätimme yhdessä kuitenkin ottaa riskin ja kävimme avauttamassa sen erään sepän luona, ja arkusta paljastui neljä viestikiveä &mdash kannattava veikkaus!
+Paluumatkalla Throaliin tutkiskelin hiukan kirjoja, jotka koskivat enimmäkseen Ban'hinin historiaa. Gideon kiinnostui myös, kun kävi ilmi että Ban'hinistä oli lähtenyt pois hiukan ennen sen sulkemista eräs Peraltas, joka oli myös ollut Marrekin Harmaiden Vartijoiden perustaja-Gideonin hyvä ystävä. Pohdimme myös, avatako toista arkkua, mutta emme niin tehneet. Throalissa marssimme suorinta tietä Neumanin toimistolle jossa Azarian opettaja Grindo otti meidät vastaan. Saimme lopun palkkiostamme, ja kerroimme tapahtumista, ja Grindo tarjosi ensin 200 ja sitten 300 hopearahaa toisesta arkusta. Päätimme yhdessä kuitenkin ottaa riskin ja kävimme avauttamassa sen erään sepän luona, ja arkusta paljastui neljä viestikiveä &mdash; kannattava veikkaus!
-Seuraava viikko kuluikin rauhallisesti. Azaria katosi jonnekin kaupungille hummailemaan, mutta minä, Kendra ja Jorr'las tutkimme löytöjämme ja myimme osan. Yksi kirjoista oli hieno runokirja, jossa oli paljon ylistystä Peraltasin viisaudesta ja lempeydestä, ja Gideon ottikin sen talteen. Kohensimme kaikki myös kykyjämme, ja varustimme itseämme paremmin; Illian sai hankittua itselleen haluamansa haltioiden sotajousen, ja koko ryhmälle hankimme yhden annoksen todellisten seikkailijoiden perustarpeita: Hengenpalautusvoidetta! Tietenkin parempi, jos sille ei tule käyttöä, mutta nyt on myös turvallisempi olo... Lisäksi kokosin nämä muistiinpanomme, ja tässä onkin ensimmäinen selonteko seikkailuistamme Throalin suurelle kirjastolle. Toivottavasti näistä on apua tulevaisuudessa jolle kulle. En ole vielä varma, minne jatkamme tästä, mutta Gideon on viettänyt aikaansa Harmaiden Vartijoiden lähetystössä, ja ehkäpä sieltä löytyy seuraavaksi tekemistä...
+Seuraava viikko kuluikin rauhallisesti. Azaria katosi jonnekin kaupungille hummailemaan, mutta minä, Kendra ja Jorr'las tutkimme löytöjämme ja myimme osan. Yksi kirjoista oli hieno runokirja, jossa oli paljon ylistystä Peraltasin viisaudesta ja lempeydestä, ja Gideon ottikin sen talteen. Kohensimme kaikki myös kykyjämme, ja varustimme itseämme paremmin; Illian sai hankittua itselleen haluamansa haltioiden sotajousen, ja koko ryhmälle hankimme yhden annoksen todellisten seikkailijoiden perustarpeita: Hengenpalautusvoidetta! Tietenkin parempi, jos sille ei tule käyttöä, mutta nyt on myös turvallisempi olo... Lisäksi kokosin nämä muistiinpanomme, ja tässä onkin ensimmäinen selonteko seikkailuistamme Throalin suurelle kirjastolle. Toivottavasti näistä on apua tulevaisuudessa jollekulle. En ole vielä varma, minne jatkamme tästä, mutta Gideon on viettänyt aikaansa Harmaiden Vartijoiden lähetystössä, ja ehkäpä sieltä löytyy seuraavaksi tekemistä...
 == Seitsemän Sulun viisikon ja Galennin tarinoita, osa 2. ==
-ToDo: Varustautumista, pomon tytär X, matkaa pohjoiseen tyypin Y luo, lihansyöjäoravat.
+Gideon oli muiden Harmaiden Vartijoiden luokse mennessään ottanut mukaan joitain Ban'hinistä löytyneitä kirjoja, jotka tekivätkin vaikutuksen. Hän myös pääsi tapaamaan, Soriman, Vartijoiden johtajan tyttären. Ilmeisesti Gideonin kertomukset vakuuttivat Vartijat, sillä he olivat valmiit palkkaamaan meidät tekemään jotain hommia. Lähdimme lähetystöön puhumaan asiasta, ja kävi ilmi, että seuraavat tehtävämme löytyisivät heidän päätukikohtansa ympäriltä, lähellä Tuulinummea! Olin hiukan epäileväinen, sillä Vartijoiden mukaan paikka jopa houkutteli Kauhuja, mutta meille vakuutettiin että alkuun löytyisi vähemmän vaarallisia tehtäviä. Keräsimme varusteemme, kävimme hoitamassa viimeiset ostokset, otimme mukaan matkamuonaa lähetystöstä, ja lähdimme kohti pohjoista Soriman johdolla.
 [[Kesädawn|Pääsivu]]